perjantai 16. kesäkuuta 2017

S-osuuskorkojen välilehti luotu

Loin erillisen välilehden S-osuuksille maksettavien korkojen seurantaan.

Eipä tässä oikeastaan muuta tällä kertaa.



tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kuluraportti toukokuu 2017

Toukokuussa rahaa meni 1508 € elämiseen ja työn kuluihin 416 €. Elinkuluista kauppaan meni 567 €, joka on jälleen enemmän kuin normaalisti. Satunnaisia ja vuosittaisia kuluja oli tällä kertaa n. 84 € vakuutuksiin, 95 € erään järjestön vuosimaksuun ja 59 € matkoja varten otetun hepatiittirokotteen kakkosrokote (syksyllä tulee vielä kolmas).

Tällä hetkellä elinkuluni tuntuvat olevan vuositasolla noin 16 000 euroa. Kuukausitasolla tämä tarkoittaa n. 1333 €/kk. Kun auton kulut ovat nopeasti arvioituna tuota noin 300 €/kk luokkaa, niin voisin päästä lähelle aikaisempaa 1000 €/kk tavoitetasoani luopumalla autostani. Tätä en tietenkään nykytilanteessa edes voisi tehdä, mutta jos esimerkiksi olisin työtön (ja odottaisin olevani sitä pidemmän aikaa), niin autosta luopuminen olisi todennäköisesti ensimmäinen toimenpiteeni. Siinä tilanteessa voisin myös tehdä muuta kiristyksiä, joten en vieläkään pidä noin 800 €/kk kulutasoa liian pienenä, vaikka elintasoinflaatio onkin selvästi kuluihini iskenyt. Olen nimittäin ollut aika huoleton kulujen suhteen viime kuukausina. Oikeanlaiset rutiinit pitävät kuluni kohtuullisella tasolla, vaikken tietoisesti enää yritäkään minimoida kulujani.





lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kun vastaan tulee ongelma...

Meille jokaiselle tulee säännöllisesti elämässä vastaan ongelmia tai vaikeuksia, joista pitäisi yrittää selvitä. Näissä tilanteissa meillä on eri vaihtoehtoja, miten suhtautua asiaan.

Ensimmäinen vaihtoehto on uhriutua, kieltää oma vastuu ongelmasta ja syyttää siitä muita. Tällöin vaikea tilanne otetaan annettuna olosuhteena, johon ei itse pysty vaikuttaa. Se on muiden vika ja siten on myös muiden vastuulla korjata se.

Ei ole ihme, että tämän vaihtoehdon valitsevat eivät juurikaan pääse elämässä eteenpäin ja he tyypillisesti ovat myös aika tyytymättömiä elämäänsä. Ei ole mukavaa elää elämäänsä uhrina, mutta jos kaikki vastoinkäymiset nähdään muiden vikana, niin uhri sitä kokee olevansa.

Toinen vaihtoehto on vain hyväksyä ongelma ja elää sen kanssa. Tässäkin vaihtoehdossa vaikea tilanne otetaan annettuna omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevana seikkana, mutta ero uhriutumiseen on siinä, että tässä ei tuhlata aikaa muiden syyttelyyn.

Nämä hyväksyjätkään eivät välttämättä pääse elämässään erityisen pitkälle, mutta se ei haittaa. Elämänasenne, jossa negatiivisetkin asiat osataan hyväksyä, voi johtaa varsin onnelliseen elämään. Uhriutuminen ja turha ongelmien vatvominen ovat sellaista tarpeetonta negatiivisuutta, jota onnellinen elämä ei kaipaa. Omalla asennoitumisella voi jopa kääntää negatiiviset asiat positiiviseksi. "If you change the way you look at things, the things you look at change."

Kolmas vaihtoehto on puolestaan ratkaista se ongelma. Nyt asiat eivät enää ole annettuja, vaan niihin voi vaikuttaa. Jos sinulla on huono pomo, niin voit lähteä. Jos sinulla ei ole tarpeeksi tuloja, niin voit hankkia lisää tuloja tai vähentää menojasi. Jos avioliittosi ei suju, niin voit pyrkiä parantamaan sitä tai viime kädessä lähteä huonosta suhteesta.

Tai jos käsissäsi on oikeasti tilanne, johon et voi vaikuttaa, kuten esimerkiksi parantumaton tauti, niin voit valita aikaisemmin mainitun kakkosvaihtoehdon ja hyväksyä sen, jolloin et tarpeettomasti kärsi siitä enempää kuin on pakko.

Tällä ongelmanratkaisijan asenteella pääsee elämässä pitkälle. Sillä pystyy kehittämään itseään tasolle, jolle muut eivät pääse, ja sillä voi luoda elämäänsä olosuhteet, jotka tukevat onnellista elämää.

Toisaalta ongelmanratkaisu aiheuttaa myös stressiä. Jos kaikki asiat näkee ratkaistavina ongelmina, niin siitä tulee aika paljon tekemistä elämään (verrattuna esimerkiksi "hyväksyjiin"). Samoin joskus ongelmanratkaisu menee pieleen. Paraskaan ongelmanratkaisija ei onnistu joka kerta, vaan joskus ratkaisuyritys johtaa tilanteen huononemiseen.

Ja sitten on vielä niitä huonoja ongelmanratkaisijoita, joilla ratkaisuyritykset pääsääntöisesti epäonnistuvat. Oikeiden toimintatapojen löytäminen vaatii nimittäin ensinnäkin oikean ongelman tunnistamista, mikä sekään ei aina ole helppoa. Jos analyyttiset kyvyt eivät ole kunnossa, päädytään hyvin helposti ratkaisemaan oiretta, kun pitäisi parantaa tauti. Esimerkiksi jos rahat eivät riitä (oire), niin huono ongelmanratkaisija saattaa päätellä, että hänellä on liian vähän tuloja, kun oikeasti hänen ongelmansa (tautinsa) on holtiton kuluttaminen.

Huonoa ongelmanratkaisukykyäkään ei toisaalta myöskään tarvitse ottaa annettuna. Kyseessä on taidosta, joka paranee harjoittelemalla. Omien taitojen rajoitteet kannattaa kuitenkin tiedostaa, ettei tule pahennettua omaa tilannettaan. Kannattaa myös muistaa, että osa ongelmanratkaisukykyä on osata kysyä neuvoa oikeilta ihmisiltä. Omien rajoitteiden ei siis tarvitse nousta esteeksi, jos ympärillä on ihmisiä, joilla näitä rajoitteita ei ole.


Miten itse suhtaudut ongelmiisi? Olenko unohtanut jonkun neljännen (tai viidennen) vaihtoehdon?


Vielä loppuun tässä on teille hyväksi ohjenuoraksi ongelmatilanteita varten ns. Serenity prayer:

Grant me the serenity to accept the things I cannot change,
Courage to change the things I can,
And wisdom to know the difference.



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Säästöjen tilannekatsaus toukokuu 2017

Huhtikuussa säästöön jäi varsin hyvä summa rahaa. Tavoite lähestyi jopa 2292,19 eurolla. Vuodelta 2017 on säästössä yhteensä  9652,03 €. Verrattuna vuoden tavoitteeseen 22 000 €, ollaan siis täysin tavoitevauhdissa.

Syynä suhteellisen kovalle säästösummalle oli se, että olin maaliskuussa jättänyt muutaman satasen tilille, jotka siis nyt laitoin säästöön. Sain myös jonkin verran päivärahoja ulkomaille kohdistuneista työmatkoista.

Kesäkuun veikkaan olevan suhteellisen tavallinen säästökuukausi. Ainakaan tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään erikoista suurempaa, joka vaikuttaisi lukuihin. Heinäkuussa saatan tosin lähteä ulkomaanmatkalle kesälomalla, joten jos se tulee maksuun kesäkuussa, niin se vaikuttaa tietysti. Mutta aika näyttää.





torstai 25. toukokuuta 2017

Unelmien välissä

Olen aina urheillut. Uskoisin, että halutessani olisin voinut olla ammattiurheilija, mutta lapsesta asti on ollut selvää, että lähden normaaliin työelämään lyhyen, huonostipalkatun ja epävarman urheilijanuran sijasta. Olen nimittäin aina pärjännyt hyvin myös koulussa, joten oli suhteellisen aikaisesta iästä asti selvää, että tulen käymään yliopiston ja päätymään suhteellisen hyvin palkattuun turvalliseen työhön.

Tästä valinnasta huolimatta pidän itseäni urheilijana ja nautin urheilusta todella paljon. Aika ajoin minua edelleen houkuttaa ajatus, että jättäisin vain työt ja pelkästään urheilisin vuoden tai pari. En ammatikseni tai muutenkaan rahasta, mutta voisin kokeilla kuinka hyväksi voisin vielä tulla ja miten sillä pärjäisi kilpailuissa. Unelmissani näen itseni jossain lämpimässä maassa treenaten pari kertaa päivässä ja ottaen loppuajan rennosti.

Toisaalta myös nykyinen työni on unelmatyötäni, koska olen nopeasti kasvavassa PK-yrityksessä johtavassa asemassa ja pienellä osuudella myös omistajana. Ja työyhteisö on meillä ihan huippua. Työ on siis merkittävää ja minulla on riittävästi valtaa ja vastuuta tehdä sitä parhaaksi näkemälläni tavalla, minkä lisäksi omistuksen kautta potentiaalinen palkkio hyvin tehdystä työstä on merkittävä.

Ongelmani onkin, miten sopeuttaa yhteen nämä kaksi unelmaa, koska molempia en voi saada samaan aikaan. Voin kyllä urheilla samalla, kun olen työelämässä, mutta en ollenkaan niin paljon kuin unelmani vaatisi. Toisaalta se nykyinen urheilumäärä vain lisää nälkää, kun näkee, mihin nykyisilläkin määrillä pystyy. Entä jos tekisin tuplat nykyisestä?

Urheilu-unelman kanssa minua myös häiritsee se, että sen kanssa on "Parasta ennen -päivä". Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kroppani kestää kovaa rääkkiä. Kovin montaa vuotta en voi sitä lykätä. Töitä puolestaan pystyy tekemään vaikka hautaan asti.

Toisaalta työuran laittaminen hyllylle vuodeksi pariksi saattaisi myös merkittävästi haitata uramahdollisuuksiani. Uskon tosin jo hankkineeni sen verran hyvät näytöt, ettei uudelleenstarttaus olisi kohtuuttoman vaikeaa. Aikaisemmin "sapattivuosi näyttäisi huonolta CV:ssäni" olisi riittänyt perusteluksi työelämään jäämiselle, mutta ei oikein enää.

Myös rahatilanne on aikaisemmin pitänyt tiukasti kiinni työelämässä. Mutta nyt, kun varallisuutta on kertynyt jo kohtuullinen määrä, niin sekään ei ole riittävä syy pysyä töissä. Pystyisin olemaan vuosia ilman tuloja, eikä minun tarvisi turhaan murehtia selviytymistäni. Ja luultavasti luonteeni takia minun tulisi joka tapauksessa hankittua jotain tuloja myös vapaani aikana. Välivuosi toki viivästyttäisi taloudellista riippumattomuuttani, mutta mitä sitten? Ehtiihän sitä myöhemminkin ja toisaalta mielestäni parempi se on olla vapaa nuorena vähän pienemmällä sotakassalla kuin vanhana massiivisen varallisuuden kanssa.

Näistä seikoista huolimatta olen silti päättänyt pysyä työelämässä urheilu-unelman elämisen sijasta (ainakin toistaiseksi).

Suurin syy työelämässä pysymiselle löytyykin siitä, että pidän tällä hetkellä liikaa työstäni ja työyhteisöstäni. Uskon, että löytäisin melko varmasti vapaavuoden jälkeen vastaavan tasoisen ja jopa parempipalkkaisen työn, mutta paljon vaikeampi tehtävä olisi löytää työ, jossa viihdyn yhtä hyvin. En myöskään halua jättää työkavereitani pulaan lähtemällä. Vaikka en pidä itseäni korvaamattomana, niin onhan se aina shokki yritykselle, jos avainhenkilö lähtee.

Samalla täytyy todeta, että mieli saattaa hyvinkin muuttua, jos tilanne töissä muuttuu. Onhan mahdollista, että työ ei tulevaisuudessa ole yhtä mielekästä kuin nyt, tai että henkilökemiat eivät tulevaisuudessa sovi yhteen yhtä hyvin kuin nyt. Siinä tilanteessa voin hyvissä mielin siirtyä toiseen unelmaani. Myös jatkuvasti kasvava varallisuuteni tekee siirrosta koko ajan helpompaa. Ainostaan ikääntymisestä johtuva mahdollinen voimien vähentyminen toimii vastavoimana ja vähentää halua siirtyä täysipäiväiseksi urheilijaksi. Iän en tosin usko tulevan esteeksi vielä ainakaan muutamaan vuoteen.

Tällaista on tosiaan minun tasapainoiluni unelmieni välillä. Onko sinulla vastaavankaltaisia kokemuksia tai pohdintoja? Kuulen niistä mielellään kommenttiosiossa.



PS. En kerro, mikä urheilulaji on kyseessä, koska harrastan ns. marginaalilajia, jossa osanottajamäärät eivät ole niin isot, että voisin luottaa anonymiteetin säilyvän (pää)lajini kertoessani.



sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kuluraportti huhtikuu 2017

Meinasi ihan unohtua käydä läpi huhtikuun kulut.

Huhtikuussa rahaa meni suhteellisen vähän. Elinkulut olivat 1008,38 € ja siihen päälle työn kuluja oli 349 €. Elinkuluista tosin puuttuu hieman kuluja, koska työmatkalla käytimme muiden matkaajien kanssa yhteistä valuuttakassaa ja lopulliset kulunjaot ovat vielä jakamatta. Ne tulevat kirjatuksi sitten myöhemmin.

Matkasta ja sen kulujen puuttumisesta huolimatta ruokaan ja kauppaan meni hieman tavallista enemmän rahaa (n. 540 €, kun normaalina pidän alle 500 € lukemaa). Tuo on pieni yllätys, koska en ole syönyt yhtä paljon ravintoloissa kuin tavallisesti, niin olisin luullut ruokakulujen olevan pienemmät eikä suuremmat kuin tavallisesti. En myöskään muista ostaneeni mitään erikoista tai ylimääräistä kaupasta. No eipä tuo iso summa ole.

Huhtikuun kuluissa oli myös n. 150 € vakuutus maksu sekä n. 60 € maksu rokotteesta, jonka otin matkaa varten. Tuota rokotetta pitää ottaa vielä kaksi vahvistusannosta, jotta suoja on kestää pidempään, joten siitä tulee vielä toukokuulle ja syksylle uudet kulut.

Ihan mukava saada tällainen parempi kulukuukausi maaliskuun jättikulujen jälkeen.







tiistai 16. toukokuuta 2017

Fundu kokemuksia - Osa 2

Kirjoitin lokakuussa 2016 ottaneeni Fundun kokeiluun. Kokeilua on siis takana yli puoli vuotta ja on aika käydä hieman läpi kokemuksiani.

Valitettavasti Fundu ei ole vastannut odotuksiani ja toiveitani.

Suurin ongelma Fundussa on se, että liian iso osa lainojen maksueristä on pahasti myöhässä. Tällä hetkellä seitsemästä yrityksestä kolme on maksujen kanssa aikataulussa, yksi on pari viikkoa myöhässä, yhdellä on jäänyt maksamatta 1.4. ja 1.5. erääntyneet erät ja kahdella on maksamatta helmikuun viimeisenä erääntynyt erä ja kaikki myöhemmät erät. Kahdesta lainasta olen saanut rahat takaisin kokonaisuudessaan.

Osasin odottaa parin viikon tai jopa kuukauden paikkeilla olevia viivästyksiä, mutta näin pitkiä viivästyksiä en odottanut enkä aio sietää.

Maksamattomuuksista voin toki syyttää lähinnä itseäni, kun en ole tehnyt riittävää taustatyötä sijoituskohteita kartoittaessani. Ongelma taustatyön kanssa on toisaalta se, etten ole valmis käyttämään noin 60-100 € suuruisiin sijoituskohteisiin tutustumiseen hirveästi aikaa tai rahaa (esim. tilinpäätösten tilaaminen). Sijoitussummien pitäisi olla huomattavasti isompia, jotta yrityksiin tutustumisiin kannattaisi panostaa muutamaa minuuttia enemmän.

Merkittävä ongelma Fundussa on myös se, että sijoituskohteita on niin vähän. Kun rahaa tulee tilille joko aikaisempien sijoitusten lyhennysten tai pääomanlisäysten kautta, niin helposti tulee valittua joku "vähän sinne päin" sijoituskohde rahoille, kun muutakaan ei ole tarjolla. Hajautuksesta on myös turha haaveilla näillä kohdemäärillä.

Näiden asioiden johdosta olen päättänyt alkaa nostaa rahojani pois Fundusta. Aika pitkään joudun kyllä rahoja odottamaan, kun viimeiset lainanlyhennykset erääntyvät vasta loppuvuodesta 2018. Toisaalta valtaosa erääntyy aikaisemmin, joten hirveitä summia siellä ei ole jumissa. Kolmasosan sijoitetusta pääomasta sain nostettua pois jo nyt.

Lähtökohtaisesti en tee enää uusia sijoituksia saamillani lainanlyhennyksillä, mutta voi olla, että laitan pieniä summia uudelleen kiertoon, jos tarjolle tulee hyvä kohde ja summa on niin pieni, ettei minun kannata sitä erikseen alkaa nostamaan Fundusta ulos.

Mielenkiinnolla jään odottamaan minkä suuruiseksi luottotappiot Fundun kokeilusta loppujen lopuksi jäävät. Periaatteessa lainoilla pitäisi olla takaukset, mutta mikään ei ole vielä saanut minua luottamaan niiden pitävyyteen. Jos omistaja oikeasti kokisi olevansa pulassa takauksen johdosta, hän ei ehkä olisi näin herkkä jättämään lyhennyksiä maksamatta.

Tässä oli siis lyhyesti tämänhetkinen tilannenäkemykseni Fundusta. Palaan todennäköisesti jakamaan Fundu-kokemuksiani ainakin kerran vielä, kun luottotappiotilanne selkenee. Siihen asti en kyllä voi sanoa ainakaan suosittelevani Fundun palvelun käyttöä.