perjantai 28. maaliskuuta 2014

Lapsilisien leikkauksen syvin luonne

Lapsilisien leikkaus on aiheuttanut paljon keskustelua, joten ajattelin hämmentää soppaa lisää omilla ajatuksillani.

Mistä tuossa on oikein kyse? Ensinnäkin kyse on siitä, että ihmiset valittavat: "Nyyh! Minulle ei enää anneta yhtä paljon ilmaista rahaa kuin ennen!" Tuo ilmainen raha on tietysti saatu ottamalla se pois joltakin, joka on oikeasti ansainnut rahansa. Ihmiset pitävät niin vahvasti saavutettuja etuja ominaan, että ei ollenkaan tajuta, että kyse on lahjasta, jonka joku antaa, eikä asiasta, joka ollaan omilla toimilla ansaittu. Mielestäni lahjan antajalla pitää halutessaan olla oikeus olla antamatta lahjaa. Näin on etenkin tilanteessa, jossa lahjan antaminen muodostuu antajan taloudelle liian raskaaksi.

Toiseksi kyse on ihan puhtaasti siitä, että iso osa ihmisistä on auttamattoman surkeita rahankäyttäjiä. Jos muutaman kympin menetys kuukausituloissa kaataa jonkun (terveen) henkilön talouden, niin syyllinen löytyy peilistä, ei mistään muualta. Kun ihminen kohtaa vaikeuksia, niin lähtökohtaisesti ratkaisu pitäisi löytyä omista toimenpiteistä. Suomessa vaan on valitettavan yleistä se ajattelutapa, että kaikki negatiivinen on muiden (=yhteiskunnan) vika ja muiden pitää myös tilanne korjata (=maksaa). Kateellisten uhrien valtakunta.

Yllä mainittu ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin lapsilisien leikkauksia (en kyllä vastustakaan). Mielestäni ei ole oikein rangaista lapsia siitä, että heidän vanhempansa ovat surkeita rahankäyttäjiä. Ehkäpä lapsilisien verollisuus olisi ihan hyvä vaihtoehto. Tällöin progressiivinen verotus toisi niihin automaattisen tarveharkinnan. Kuten sanoin, kyse on lahjasta, eivätkä varakkaat tarvitse tätä lahjaa. Lapsien kasvattamisen kulujen tulisi olla lapsien vanhempien vastuulla, ei kenenkään muun. Tarveharkinnan automaattisuus puolestaan on tärkeää, koska Suomi ei todellakaan tarvitse uutta virkamiesarmeijaa miettimään, kuka tarvitsee lapsilisää ja kuka ei.

Tästä tekstistä ei kannata ihan hirveästi närkästyä. Tarkoituksenani oli vain herättää ajatuksia ja siksi asiat on esitetty hieman kärjistetysti.


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Miten laina näkyy säästösuunnitelmassani?

Maaliskuu on päättymässä ja pian on ensimmäisen kuukausikatsaukseni aika niin säästöjen kuin kulujenikin osalta. Sitä ennen on kuitenkin syytä esittää muutamia seikkoja tavastani käsitellä lainojani, koska käsittelytapani ei ole ihan tavallinen.

Minulla on useita eri lainoja, enkä käsittele kaikkia samalla tavalla (vaikka ehkä pitäisi). Osan lainoistani luokittelen sijoituslainoiksi, koska ne voisin realistisesti kohtuullisessa ajassa maksaa pois vaikka kokonaan. Tosiasiassa nämä lainat ovat opintolainani ja asuntooni tehdyn remontin yhtiölaina. Ne eivät siis varsinaisesti ole sijoituslainoja, vaikka ne niin käsittelenkin.

Asuntolainojani en käsittele samalla tavalla ihan vaan siitä syystä, että siitä olisi liikaa vaivaa. En myöskään aio maksaa niitä pois ennenaikaisesti, joten niiden huomioimisella ei olisi tavoittelemaani alla kuvattua käyttäytymistä ohjaavaa vaikutusta.

No mitä siis teen sijoituslainoiksi luokittelemieni lainojen kanssa?

Ensinnäkin lisään lainojen korot (tai oikeastaan arviot koroista) negatiivisena tuottona sijoitusseurantaani. Minun pitää siis ensin kattaa korkokulut ennen kuin alan saada positiivisia tuottoja sijoituksistani. Näin havaitsen varsin konkreettisesti sen, miten lainojeni lyhentäminen vaikuttaa kokonaistuottoihini. Lainapääoman pienentyessä negatiiviset tuotot pienenevät myös.

Toiseksi käsittelen näiden lainojen lyhennykset sijoituksina säästösuunnitelmassani/-seurannassani.

Joku saattaa protestoida kuullessaan ajatuksen lyhennysten käsittelemisestä sijoituksina, joten perustelen toimintatapaani hieman. Mietipä tilannetta, jossa sinulla on kaksi vaihtoehtoa; joko lyhentää lainaa, josta maksat korkoa 2 %, tai ostaa korkorahastoa, joka maksaa tuottoa 1,5 %. Voidaanko perustellusti väittää, että parempaa korkotuottoa ( = säästetty korko) tarjoava lainanlyhennys ei ole sijoitus, mutta huonompaa korkoa tarjoava (ja riskisempi) rahastosijoitus on? Mielestäni ei.

Ajattelutapa, jossa lyhennys ei ole sijoitus, voi helposti johtaa huonoihin päätöksiin, kuten kuvaamaani huonompaa tuottoa tarjoavan riskisen sijoituksen valitsemiseen parempaa tuottoa tarjoavan riskittömän sijoituksen sijasta. Suurin virhe on olla maksamatta pois luottokorttivelkaa ja sen sijasta sijoittaa oikeastaan mihin tahansa sijoitustuotteeseen. Mikään sijoitus ei pärjää sille riskittömälle 8-15 %:n (vai paljonko ne nyt perivätkään korkoa?) tuotolle, jonka luottokorttivelan maksamisella saa.

On hyvä muistaa, että säästämisessä ja sijoittamisessa on tärkeintä se, että rahaa on loppujen lopuksi mahdollisimman paljon taskussa, eikä se, saako sen rahan säästämällä menoissa vai tekemällä tuottoja. Lisäksi kannattaa muistaa, että tuotoista maksetaan veroja, säästöistä ei. Opintolainani korot saan toki vähentää verotuksessani, mutta yhtiölainan korkoja en.

Tällä hetkellä lainanlyhennysten osuus säästöpotistani on vielä aika pieni, mutta tilanne saattaa muuttua, jos päätän maksaa yhtiölainan kokonaisuudessaan pois. Kyseinen laina on kuitenkin suhteellisen pieni ja kalleinta lainaa, mitä minulla on. Maksettuani lainan pois ilmoittamani säästösumma tulee olemaan selvästi isompi kuin sijoitussalkkuni koko, ja joku saattaa pitää tilannetta outona. Olenkin valmis kuulemaan vastaväitteitä tai vaihtoehtoisia käsittelytapoja, koska omakin ajattelutapani on vielä vasta kehittymässä. Saatan muuttaa lainojen käsittelyä/kirjaamista myöhemmin ajatusten kirkastuessa.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Raha - "Sitä ei saa mukaansa"

Kun kerron vähäisistä kuluistani ja säästötavoitteistani, niin usein kohtaan vain ihmettelyä. Asenne on: "Miksi säästää, kun ei sitä rahaa saa mukaansa, kun kuolema korjaa?" Tämä saattaa tulla jollekin yllätyksenä, mutta ei saa sitä iPadiä, kallista autoa tai isoa omakotitaloakaan.

Näin ollen on kyse siitä, mitä saamme elinaikanamme siitä rahasta tai tavarasta, jota keräämme. Itse en koe saavani kulutuksen lisäämisestä paljoakaan. Olen jo vuosia elänyt nykyisellä elintasollani täysin onnellisesti, joten miksi kulutuksen lisääminen jotenkin parantaisi elämääni? Ovatko kaikki yhtäkkiä ekonomisteja, joiden mielestä enemmän on aina parempi? Itse olen saanut lahjaksi paljon rojua, jonka olisin mieluummin jättänyt saamatta, vaikka en siitä mitään maksanutkaan. Sen lisäksi, että en itse pidä tuhlaamisesta, en pidä siitäkään, että muut tuhlaavat minuun. En myöskään pidä asuntoni täyttämisestä kaiken maailman rojulla.

Rahasta/varallisuudesta puolestaan koen saavani paljonkin. Se luo turvallisuutta, vapautta ja vakautta elämääni. Raha tuo myös sisältöä elämääni, koska koen sijoittamisen mielenkiintoiseksi ja sijoittamisen alalta riittää varmasti opittavaa loppuelämäkseni. Raha ja sijoittaminen mahdollistavat jatkuvasti uusia tavoitteita, joita kohti on motivoivaa pyrkiä. Kuinka motivoivaa on pyrkiä ostamaan 50 tuuman TV, jonka kuka tahansa urpo voi ostaa luottokortilla tai osamaksulla?

Varallisuus vaikuttaa myös jatkuvasti koko elämän ajan, kun taas ostosten ilot ovat lyhytaikaisia. Vaikka kuinka olisit onnellinen ostettuasi kalliin auton, jo muutaman kuukauden päästä se on jo "se sama vanha auto", ja alat haaveilla uudesta. Sama koskee puhelimia, vaatteita yms.  Lomamatkat ovat ehkä kaikista selvin esimerkki tällaisesta kuluttamisesta. Lyhyen tähtäimen ilosta maksetaan suuria summia, ja kun se ilo menee ohi, se yritetään saada takaisin ostamalla jotain uutta. Ei kovin järkevää mielestäni.

Varallisuuden kohdalla ihminen voi puolestaan koko ajan nauttia siitä tiedosta, että työttömyys, auton hajoaminen tai sairastuminen eivät tule tuhoamaan hänen henkilökohtaista talouttaan täysin. Kyse ei ehkä niinkään ole siitä, mitä vaurastumisen mukana saa, vaan mistä pääsee eroon. Vauraan ihmisen ei tarvitse murehtia näitä asioita koko ajan, vaan hän voi käyttää aikansa ja energiansa rakentavampiin ja positiivisempiin asioihin.

En saa rahojani mukaani kuollessani, mutta minua kiinnostaa myös se, miten perilliseni tulevat pärjäämään. He todennäköisesti ovat onnellisempia saadessaan arvopaperisalkkuni sisällön kuin käytetyn auton, 10 albumia lomakuvia ja laatikollisen vanhaa elektroniikkaa.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Palkka tuli - Mitä nyt?

Palkka tuli taas tilille ja yrittää kaikin voimin saada minut sijoittamaan itsensä osakkeisiin. Minä puolestaan yritän vastustaa kiusausta. Suurin syy ei tällä kertaa kuitenkaan ole aikaisemmin mainitsemani markkinoilla mielestäni vallitseva yliarvostus, vaan käynnissä oleva osinkokausi.

Suurin osa kotimaisista yrityksistä jakaa osinkonsa lähiaikoina ja minua ei suuresti houkuta ostaa osaketta menettääkseni heti 1-2 prosenttia sijoituksestani verottajalle. Mieluummin ostan vasta osingon irtoamisen jälkeen toivottavasti vähintään osingon verran halvemmalla.

Toisaalta on pakko myöntää, että minua kiehtoo se ajatus, että ostamalla nyt saa käytännössä kaksi kertaa osinkotuoton noin 12 kuukauden aikana. Esimerkiksi jos yhtiö jakaa tämänhetkiselle hinnalle 5 % osinkotuoton ja oletan sen jakavan vähintään saman osingon tulevina vuosina, niin se tekisi 10 % tuoton ensimmäisen 12 kk aikana ja sen jälkeen 5 % "ikuisesti". Kun tätä vertaa korkosijoitusten tarjoamaan tuottoon, niin on pakko myöntää, että houkuttelevalta tuo vaikuttaa.

Jos osake osingon irrotessa halpenee osingon verran (niin kuin periaatteessa pitäisi), olen kuitenkin paremmassa asemassa ostaessani vasta osingon irtoamisen jälkeen. Toisaalta ei ole takeita, että saan myöhemmin halvemmalla. Paljon voi sattua kevään aikana. Etenkin Ukrainan tilanteen ratkeaminen voi saada aikaan rallin, jonka johdosta kurssit päätyvät entistä korkeammalle. Sitten voin taas jälkiviisaana harmitella, kun menetin hyvän ostopaikan.

Olen myös harmitellut, etten saa palkkaa kahden viikon välein, koska silloin ostojen ajoittaminen olisi paljon helpompaa. Jos nimittäin sijoitan heti palkkani, on todella pitkä aika odottaa kuukausi uutta palkkaa ja uutta mahdollisuutta sijoittaa. Siinä ajassa ehditään käymään kuopan pohjalla ja tulla takaisin ylös. Etenkin yksittäisten osakkeiden lyhyen tähtäimen pudotukset voivat mennä sivu suun. Jos palkka tulisi kahden viikon välein, ei markkinoilla ehtisi tapahtumaan mitään turhan radikaalia.

Voisin tietysti säästää itselleni puskurin, jonka käytän hyvissä paikoissa, mutta jotenkin tuntuu vastenmieliseltä makuuttaa rahaa tuottamattomana tilillä. Monella tavalla se ihmismieli yrittää estää minua tekemästä järkeviä ratkaisuja.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Linkkivinkki + Hinta vs Arvo

Nykyään asiat ovat siinä mielessä hyvin, että kenenkään ei periaatteessa tarvitse mennä yliopistoon oppiakseen siellä opetettavat asiat. Samat asiat löytyvät ilmaiseksi netistä. Yliopistossa opiskelevakin voi löytää omaa professoriaan paremman opettajan netistä. Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa omista opettajistani, mutta YouTubesta löytämäni Aswath Damodaranin arvonmäärityksen luennot ovat ihan omaa luokkaansa. En ole vielä ehtinyt katsomaan noita kaikkia, mutta toistaiseksi on tullut erittäin hyvää asiaa. Osa videoista vaatii jonkin verran ennakkotietoa rahoituksesta, mutta löytyy YouTubesta Damodaranin yritysrahoituksen kurssikin, jossa varmasti käsitellään ne perusjutut.

Yksi tärkeimmistä opeista, mikä noista arvonmäärityskurssin videoista on (toistaiseksi) jäänyt mieleen, on hinnanmäärityksen ja arvonmäärityksen ero. Kuten sanonta menee: "Hinta on se, mitä maksat, ja arvo on se, mitä saat."

Samoihin aikoihin, kun katsoin tuota videota, tuli uutinen, että Facebook on ostanut WhatsApp:in. Hinnan järkevyyttä perusteltiin sillä, että Facebookin ja Twitterin markkina-arvot per käyttäjä ovat paljon suuremmat kuin se hinta, jota Facebook maksoi WhatsApp:in käyttäjistä. Asiaa on käsitelty esimerkiksi täällä: Wall Streetin analyytikot hyväksyvät Facebookin WhatsApp-kaupan.

Tuossa on siis kyse puhtaasti hinnoittelusta. WhatsApp ei toistaiseksi tuota mitään, eikä olla pystytty osoittamaan, millä tavalla se voisi tuottaa jotain, joten arvosta on vaikea sanoa mitään. Siksi analyytikot lähtevätkin vetämään hatusta erilaisia hinnoittelukeinoja ansaitakseen palkkansa. Näin ollen: Hinta per käyttäjä. Missään ei kerrota, miksi Facebookin käyttäjä on 170 dollarin arvoinen, miksi Twitterin käyttäjä on 212 dollarin arvoinen tai WhatsApp:in käyttäjä on 42 dollarin arvoinen. Nuo luvut kerrotaan vain, jotta ymmärtämätön sijoittaja miettisi, että: "42 on pienempi kuin 170 tai 212, joten kauppa oli hyvä."

Arvonmäärityksen näkökulmasta ei ole pienintäkään merkitystä kuinka suosittua sosiaalinen media on juuri nyt, jos ei pystytä osoittamaan, että some-yritykset pystyvät realistisesti tuottamaankin kohtuullisen tuoton sijoitetulle pääomalle. Vaikka käyttäjiä olisi kuinka paljon tai vaikka käyttäjämäärät kasvaisivat kuinka nopeasti, niin se ei auta sijoittajaa, elleivät tulot kasva samalla. Eikä tulojen voida pelkästään olettaa kasvavan. Täytyy osata näyttää mistä ne rahat tulevat ja kuinka nopeasti. Jos ei pystytä edes kertomaan, mistä raha tulee tulemaan, niin aika heikolla pohjalla on sijoituspäätös.


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Jostain on aloitettava (eli paljonko on säästössä juuri nyt)

Aikaisemmassa kirjoituksessani totesin alkuperäisen 10 000 euron säästötavoitteeni liian helpoksi, minkä johdosta korotin sitä hyvin pian tavoitteen asettamisen jälkeen. Minulla on nimittäin tällä hetkellä koossa noin 5 000 euroa, enkä ole vielä saanut edes maaliskuun palkkaa. Ja ei, palkkani ei ole mikään älyttömän suuri. Käsittääkseni se on alle vastavalmistuneiden mediaanin alallani.

Suhteellisen kovaa säästötahtiani selittää alhaisten menojeni lisäksi opiskeluaikojen takia alhaiseksi jäänyt veroprosentti. Alkuvuoden alhaisesta ennakonpidätyksestä tulen kärsimään loppuvuodesta, mutta maksan mieluummin vähemmän veroa nyt ja enemmän myöhemmin, koska rahalla on aika-arvoa. Kun maksan suurempaa veroa vasta myöhemmin, on raha pidempään hallussani tuottamassa.

En ole ihminen, joka elää kädestä suuhun, joten minun ei tarvitse pelätä, että en selviäisi, kun verorasite iskee oikein kunnolla tuossa parin kuukauden päästä. Kun se tapahtuu, ainoastaan säästetty euromäärä tulee laskemaan huomattavasti. Tästä johtuen en nostanut säästötavoitettani vuodelle 2014 kuin "vain" 15 000 euroon, vaikka laskujeni mukaan ensimmäisen kuuden kuukauden jälkeen koossa pitäisi olla noin 10 000 euron säästöt. En voi realistisesti säästää viimeisen kuuden kuukauden aikana lähellekään yhtä paljon kuin alkuvuonna. Ainakaan ilman merkittäviä lisäyksiä tuloissa.

Olen tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa, joten loppuvuoden tulotaso on aika lailla hämärän peitossa. Mahdollisen vakinaistamisen seurauksena tulotaso voi nousta selvästikin, tai sitten voi olla, että en saa töitä koko loppuvuonna, ja joudun käyttämään säästöjäni elinkustannusteni kattamiseen. En kuitenkaan murehdi työttömyyden mahdollisuutta juurikaan, koska pärjään vähällä ja tulen tämän työskentelyjakson aikana saamaan hyvin rahaa säästöön. Olen siis jo nyt henkisesti aika paljon paremmassa asemassa kuin moni muu; varsinkin, jos vertaa muihin vastavalmistuneisiin. Mahdollinen työnhakuprosessi on muutenkin ihan tarpeeksi raskas ilman rahahuolia siihen päälle.

Tämä on siis tilanne, josta ponnistan kohti pidemmän tähtäimen tavoitteitani. Huonomminkin voisi olla. Minua harmittaa lähinnä se, etten ole päässyt aloittamaan projektiani aikaisemmin, mutta nautin tuolloin opiskelusta liikaa miettiäkseni rahaa (ja minun kohdalla opiskelu ei ole kiertoilmaisu ryyppäämiselle). Myös opiskellessani olin vapaa.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Mihin sijoitan juuri nyt?

Tämä on ollut todella vaikea kysymys koko vuoden 2014 ajan. Osakemarkkinoiden arvostuskertoimet vaikuttavat todella kovilta. Esimerkiksi Shillerin P/E -luku on sellaisilla tasoilla (tällä hetkellä 25,6 eli 55 % historiallisen keskiarvon yläpuolella), että se on ollut nykytasoa korkeammalla ainoastaan it-kuplan aikana sekä juuri ennen finanssikriisiä ja 1930-luvun suurta lamaa. Näkisin, että jossain välissä arvostustasojen on palauduttava normaalimmalle tasolle (joka ei kuitenkaan todennäköisesti ole historiallinen keskiarvo). En siis näe (kehittyneiden markkinoiden) osakemarkkinoita kovinkaan houkuttavana kohteena tällä hetkellä, mutta ongelmana on, etteivät korkomarkkinat tarjoa yhtään houkuttelevampaa vaihtoehtoa.

Korot ovat historiallisen alhaalla ja tulevat väkisinkin lähivuosina nousemaan. Alaspäin korot eivät ainakaan pääse kovin paljoa, vaikka osa asiantuntijoista tuntuukin odottavan EKP:ltä vielä koronlaskua tai muita toimenpiteitä korkotason laskemiseksi. Joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin vastaan tulevat nousevat korot syövät pitkän koron rahastojen tuottoja, voiden kääntää ne jopa negatiivisiksi. Lyhyen koron rahastot puolestaan eivät ole vuosiin tuottaneet mitään, mitä voisi tuotoksi kutsua. Isommilla summilla voisi olla mahdollista saada järkeviä tuottoja yksittäisistä joukkovelkakirjoista, mutta näin piensijoittajana en ole löytänyt mitään järkevää kohdetta.


Kultaa tai vastaavia (esim. bitcoin) en pidä sijoituksena, koska ne eivät tuota mitään. Kyseessä on puhdas hintaspekulaatio. Suojaustarkoituksessa voisin joskus harkita rahojen siirtämistä kultaan, mutten nyt. Tällä hetkellä kun ei ole paljoa suojattavaa.

Alkuvuoden pidin rahoja isolta osin korkorahastoissa juuri havaitsemani osakemarkkinoiden yliarvostuksen takia. Tarkoituksenani oli säästää rahaa korkorahastoihin tulevaa pudotusta varten, jotta voin sitten ostaa paljon halvalla. Ongelmanahan tuossa on, että perusteetonkin nousu voi jatkua vielä vuosia. Työttömyys ja taloudellinen epävarmuus ovat vielä korkealla, joten siltä osin nousuvaraa on vielä. Kaikki lampaat eivät vielä juokse samaan suuntaan.

Jos pysyn pois osakemarkkinoilta menetän osakemarkkinoiden normaalit osinkotuotot ja saan tilalle vain olemattomat korkotuotot (jos niitäkään, koska korkojen odotetaan nousevan). Vaikka arvostustasojen täytyy mielestäni korjaantua ennemmin tai myöhemmin, ei osakemarkkinoiden tarvitse välttämättä koskaan laskea. Voi olla, että tuloskehitys ottaa hinnat kiinni, jolloin edessä olisi vain paikallaan polkevaa kurssikehitystä (ja kasvavaa osinkotuottoa). Näin ollen osakemarkkinoiden välttelyssä on omat ongelmansa.


Ukrainan kriisin iskiessä odotin osakemarkkinoiden tämän tekosyyn varjolla korjaavaan arvostustasojaan ainakin lähemmäs normaalia. Niinpä otin rahaa pois lyhyen koron rahastosta ostopaikkoja varten. Harmikseni lasku jäikin käytännössä yhteen päivään ja taas jatkettiin nousua. Käteinen alkoi kuitenkin poltella käsissä, joten "oli pakko" ostaa osakkeita. Tässä tilanteessa mielestäni ainoa järkevä teko oli pyrkiä ostamaan defensiivisiä osakkeita, jotka takaavat vakaan ja turvallisen tuoton tulevina vuosina. Nämäkin tulevat menettämään arvoaan, jos korjausliike tulee, mutta eivät yhtä paljon kuin muut, ja yhtiöiden kassavirtoihin puhtaasti arvostustasoihin perustuvat laskut eivät toivottavasti vaikuta. Liikaa maksaminen toki syö tuottoja, mutta kun vaihtoehdot ovat vähissä, niin pakko kai se on. Yritin toki poimia mielestäni aliarvostettuja sijoituskohteita, mutta nykytilanteessa niitä on vaikea löytää ja ero arvioimani "oikean" arvon (intrinsic value) ja markkinahinnan välillä on turhan pieni makuuni.

En aio ainakaan toistaiseksi kertoa yksityiskohtaisesti mitä olen ostanut. Lähinnä aion kertoa suuntaviivoja, millä perusteella olen sijoituksiani valinnut.

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Säästötavoitteeni

Aloitin säästöurakkani asettamalla itselleni 10 000 euron säästötavoitteen vuodelle 2014. Jo tammikuun lopussa kävi kuitenkin selväksi, että tavoite oli ihan liian helppo. Vaikuttaa siltä, että tulen saavuttamaan tuon alkuperäisen tavoitteeni jo kesäkuussa. Näin ollen nostin tavoitteeni 15 000 euroon ja lisäsin viiden vuoden tavoitteeksi säästää yhteensä 100 000 euroa (edellyttää kyllä melko suotuisaa tulotason kehitystä). Kyseiset summat ovat siis ne rahamäärät, jotka säästän/sijoitan, eli niissä ei ole tuottoja mukana.

Vaikka pystyisin täyttämään tavoitteeni, voi minulla olla kyseisinä ajankohtina huomattavasti erilainen määrä rahaa kuin tuo suunnittelemani summa. Itse asiassa koko sijoittamisen ideahan on siinä, että saadaan sijoitetulle rahalle tuottoa ja vaurastutaan korkoa korolle -vaikutuksen kautta. Näin ollen varsinkin viiden vuoden päästä minulla pitäisi olla selvästi enemmän kuin tuo suunnittelemani summa.

En kuitenkaan tällä hetkellä pidä tuon hetken yhteissummaa (säästöt + tuotto) kovinkaan tärkeänä, koska se voi täysin sattumanvaraisista syistä johtuen olla merkittävästi suurempi tai merkittävästi pienempi kuin odottamani rahamäärä. Pitkällä tähtäimellä voin odottaa saavani keskimäärin noin 8-12 % tuoton sijoittamalla osakemarkkinoille, mutta vielä viiden vuoden tähtäimellä vaihtelu on niin suurta, ettei ole järkevää perustaa suunnitelmiaan tähän pitkän tähtäimen tuotto-odotukseen. Käytännössä voin vaikuttaa vain vähän osakemarkkinoilta saamiini tuottoihin, mutta voin vaikuttaa paljon säästämiini summiin. Siispä keskityn projektissani säästömääriin tuottojen sijasta.

Pitkän tähtäimen tavoitteeni on saavuttaa taloudellinen riippumattomuus, eli kerätä niin paljon sijoitusvarallisuutta, että niiden tuotto kattaa elinkustannukseni "ikuisesti". Alhaisen kulutasoni takia tuo saattaa olla mahdollista jo 10 vuoden sisällä, mutta todennäköisesti kuluni eivät pysy näin alhaalla mahdollisen perheenlisäyksen yms. seikkojen takia.

Taloudellinen riippumattomuus ei kuitenkaan ole "loppupiste". En aio lopettaa työntekoa tai säästämistä sen saavutettuani, ja toisaalta, minun ei tarvitse odottaa siihen asti ollakseni "vapaa". Saavutettuani riittävän varallisuustason voin turvallisesti ryhtyä omiin projekteihini, vaikka se tarkoittaisikin säästötavoitteideni saavuttamisen lykkääntymistä.

Tavoitteeni tulevat todennäköisesti muuttumaan paljonkin elämäntilanteen ja tulotason muutosten mukana, mutta tällä hetkellä mennään näillä.


Kuka, mitä, missä, milloin, miksi?


Kuka?

Olen akateemisen koulutuksen käynyt, vastikään kolunpenkiltä työelämään siirtynyt mies. Opintoihini kuuluu mm. rahoitusta ja kansantaloustiedettä. Tämän enempää en taida tässä vaiheessa haluta paljastaa itsestäni.

Mitä?

Tämä tulee enimmäkseen olemaan blogi rahasta, sen hankkimisesta, sen säästämisestä ja sen sijoittamisesta. Raha itsessään ei kuitenkaan ole minulle kovinkaan tärkeää. Haluan vain sen, mitä raha voi minulle tarjota eli kalliita autoja, kosteita baari-iltoja, luksuselämää julkkisten tyyliin... No ei todellakaan!!  Mikään noista ei kiinnosta minua tippaakaan. Olen varsin tyytyväinen nykyiseen kulutustasooni, enkä voisi kuvitellakaan tuhlaavani saamaani "ylimääräistä" rahaa ihan vaan sen takia, että voin.

Se, mitä rahalta haluan, on vapaus. Vapaus irtisanoutua inhottavasta työstä, vaikkei uutta työpaikkaa olisikaan tiedossa. Vapaus hyvän idean tullessa perustaa oma yritys (tai vaihtoehtoisesti lähteä mukaan jonkun toisen yritykseen) pelkäämättä kaiken menettämistä. Vapaus tehdä sen verran ja sellaista työtä kuin haluan, miettimättä mahdanko pärjätä pienemmällä palkalla tai vähemmillä tunneilla. Vapaus viettää eläkepäiviä murehtimatta valtion tai eläkeyhtiöiden kykyä maksaa riittävää eläkettä. Vapaus neuvotella työsuhteeni ehdoista kokematta sitä painetta, että kulutustasoni ei kestä pienintäkään shokkia (työttömyysaikaa), mikä johtaisi siihen, että minun olisi pakko hyväksyä mitä tahansa minulle tarjotaan. Haluan siis taloudellista riippumattomuutta.

Saavuttaakseni taloudellisen riippumattomuuden minun on kerättävä rahaa, joten tämä on pääasiassa blogi rahasta, eikä vapaudesta. Lukijan on silti syytä muistaa, että raha on vain väline todellisen tavoitteeni saavuttamiseen. Jotta voin saavuttaa tavoittelemani vapauden, minun on keskityttävä käytännön keinoihin, joilla sen saavutan, eli rahaan. Haihattelemalla korkealla abstraktiotasolla vapauden käsitteen kanssa en pääsisi yhtään mihinkään. Uhrimentaliteetti eli yhteiskunnan ja valtiovallan syyttäminen tai kansalaispalkan vaatiminen eivät myöskään todennäköisesti veisi minua kohti tavoitettani. Vain minä määrään, millaiseksi elämäni muodostuu.

Missä?

Kuten yllä totesin, en halua paljastaa liikaa itsestäni, mutta todettakoon, että en asu pääkaupunkiseudulla. Se riittäköön tähän hätään. Tuonkin tiedon paljastin vain siksi, että pääkaupunkiseudulla asuminen on selvästi kalliimpaa kuin sen ulkopuolella, joten sillä seikalla on merkitystä esimerkiksi arvioidessa kulutus- tai säästötasoani.

Milloin?

Aloitin säästöprojektini muutamia kuukausia sitten ja pitkää tähtäintä ajatellen olen siis vasta sijoittajaurani alussa. Talousaiheista blogia olen suunnitellut jo pidempään. Nyt oli aika siirtyä aikeista tekoihin.

Blogin päivitystahdista en voi luvata mitään. Pyrin päivittämään sijoitusteni kehitystä säännöllisesti (kuukausittain), mutta muuten tekstiä tulee sitä mukaa kuin ajatuksia tulee.

Miksi?

Kirjoitan tätä selventääkseni ajatuksiani, päästäkseni vuorovaikutukseen samanhenkisten ihmisten kanssa, kehittääkseni kirjoitustaitojani ja mahdollisesti avatakseni itselleni uusia mahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Toivon pystyväni tuomaan lukijoille uusia ajatuksia ja motivaatiota kunkin tiellä kohti omaa unelmaansa.