perjantai 14. maaliskuuta 2014

Jostain on aloitettava (eli paljonko on säästössä juuri nyt)

Aikaisemmassa kirjoituksessani totesin alkuperäisen 10 000 euron säästötavoitteeni liian helpoksi, minkä johdosta korotin sitä hyvin pian tavoitteen asettamisen jälkeen. Minulla on nimittäin tällä hetkellä koossa noin 5 000 euroa, enkä ole vielä saanut edes maaliskuun palkkaa. Ja ei, palkkani ei ole mikään älyttömän suuri. Käsittääkseni se on alle vastavalmistuneiden mediaanin alallani.

Suhteellisen kovaa säästötahtiani selittää alhaisten menojeni lisäksi opiskeluaikojen takia alhaiseksi jäänyt veroprosentti. Alkuvuoden alhaisesta ennakonpidätyksestä tulen kärsimään loppuvuodesta, mutta maksan mieluummin vähemmän veroa nyt ja enemmän myöhemmin, koska rahalla on aika-arvoa. Kun maksan suurempaa veroa vasta myöhemmin, on raha pidempään hallussani tuottamassa.

En ole ihminen, joka elää kädestä suuhun, joten minun ei tarvitse pelätä, että en selviäisi, kun verorasite iskee oikein kunnolla tuossa parin kuukauden päästä. Kun se tapahtuu, ainoastaan säästetty euromäärä tulee laskemaan huomattavasti. Tästä johtuen en nostanut säästötavoitettani vuodelle 2014 kuin "vain" 15 000 euroon, vaikka laskujeni mukaan ensimmäisen kuuden kuukauden jälkeen koossa pitäisi olla noin 10 000 euron säästöt. En voi realistisesti säästää viimeisen kuuden kuukauden aikana lähellekään yhtä paljon kuin alkuvuonna. Ainakaan ilman merkittäviä lisäyksiä tuloissa.

Olen tällä hetkellä määräaikaisessa työsuhteessa, joten loppuvuoden tulotaso on aika lailla hämärän peitossa. Mahdollisen vakinaistamisen seurauksena tulotaso voi nousta selvästikin, tai sitten voi olla, että en saa töitä koko loppuvuonna, ja joudun käyttämään säästöjäni elinkustannusteni kattamiseen. En kuitenkaan murehdi työttömyyden mahdollisuutta juurikaan, koska pärjään vähällä ja tulen tämän työskentelyjakson aikana saamaan hyvin rahaa säästöön. Olen siis jo nyt henkisesti aika paljon paremmassa asemassa kuin moni muu; varsinkin, jos vertaa muihin vastavalmistuneisiin. Mahdollinen työnhakuprosessi on muutenkin ihan tarpeeksi raskas ilman rahahuolia siihen päälle.

Tämä on siis tilanne, josta ponnistan kohti pidemmän tähtäimen tavoitteitani. Huonomminkin voisi olla. Minua harmittaa lähinnä se, etten ole päässyt aloittamaan projektiani aikaisemmin, mutta nautin tuolloin opiskelusta liikaa miettiäkseni rahaa (ja minun kohdalla opiskelu ei ole kiertoilmaisu ryyppäämiselle). Myös opiskellessani olin vapaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti