lauantai 31. toukokuuta 2014

Säästöjen tilannekatsaus toukokuu 2014

Aikaisemmin kerroin 10 000 euron alkuperäiseen säästötavoitteeni olevan matkaa enää 200 euroa. Päädyin laittamaan sen 200 euroa Seligsonin rahastoihin, mutta unohdin tietysti huomioida viimeiset toukokuun aikana irronneet osingot, joten lopullinen säästösumma jäi edelleen vajaaksi 10 000 euron maagisesta rajasta. Olisin toki vielä kuun viimeisinä päivinä ehtinyt sijoittamaan vajausta vastaavan summan, mutta päädyin olemaan olematta pakkomielteinen tuon rajan ylittämisen kanssa. Sijoitettu summa (9 959 euroa) on ihan riittävän lähellä tavoitetta ja irtokäteistäkin on vielä kesäkuun ostoja varten. Ei olisi ollut järkevää tehdä mielestäni huonona aikana ostoja ihan vain sen takia, että saisi ylitettyä mielivaltaisesti asetetun rajan, jonka ylittämisestä ei edes seuraa mitään. Varsinainen vuoden 2014 tavoitteenikin on kuitenkin vasta 5 000 euron päässä.

Toukokuun aikana minun tuli sijoitettua 1712 euroa. Säästöjen kertymä ei todennäköisesti taaskaan täsmää, jos sitä lähtee laskemaan lisäämällä tämän kuun säästöt edelliskuussa raportoimaani säästösummaan, mutta syynä ovat taas tekemäni muutokset laskentatapoihini, minkä lisäksi korjasin pari toimeksiantokulua aikaisempiin laskelmiini. Ehkäpä nyt laskelmat alkavat olla sellaiset kuin niiden pitäisi, eivätkä muutokset jatkossa enää ole tarpeen.



 
Yllä oleva tavoitteen toteutumista seuraava kuvio alkaa näyttää jo varsin hyvältä. Vuottakin on vielä yli puolet jäljellä. Hieman olen jo alkanut haaveilla 20 000 euron ylityksestä tälle vuodelle. Vaikka 20 000 euroa olisikin liikaa tälle vuodelle, niin minun täytyy pyrkiä ylittämään tämän vuoden tavoitteeni mahdollisimman suurella summalla, jotta viiden vuoden tavoitteeni 100 000 euroa alkaisi näyttää entistä realistisemmalta. Viiden vuoden tavoitteeni kuvion säästösummaa seuraava palkki alkaa vihdoin olla hieman ohutta viivaa paksumpi. Matka on kuitenkin vielä pitkä.
 
 
 
 
Kuten aikaisemmin lupailin, kesäkuun lopussa ajattelin raportoida säästökertymän lisäksi myös tuotoista.
 
 
 

torstai 29. toukokuuta 2014

Tietääkö vai eikö tietää?

Toisia sijoitusblogeja lukiessa usein törmään kirjoituksiin, joissa käsitellään samoja asioita kuin itse olen pyöritellyt päässäni. Tämä on ihan luonnollista, koska olemme kiinnostuneista samankaltaisista asioista. Yksi tällainen kirjoitus löytyi tällä kertaa Vähemmän on Enemmän -blogista otsikolla En tiedä. Kirjoituksessa käsitellään oikeastaan ainakin kahta minua kiinnostavaa asiaa, mutta valitaan nyt tämän tekstin aiheeksi tuo otsikon mukainen tietämättömyys.

Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää ihmisten pelkoa myöntää, että "minä en tiedä". Ihmiset tuntuvat olemaan valmiita hyväksymään ihan hullujakin helposti ymmärrettäviä käsitteitä tai uskomuksia, jos vaihtoehtona on vaikeasti ymmärrettävä malli, jonka osalta asian parhaitenkin tuntevat ihmiset myöntävät, että he eivät oikeasti voi tietää, miten asia oikeasti on. Selkeimpänä esimerkkinä tästä ovat maailmankaikkeuden syntymisen erilaiset selitykset.

The greatest enemy of knowledge is not ignorance, it is the illusion of knowledge
- Daniel J. Boorstin

Myönnän toki itsekin, että on vaikeaa myöntää, että "minä en tiedä" ja ajoittain tulee väitettyä minulla olevan tietoa, vaikka sitä ei oikeasti olisikaan. Osittain tämä saattaa olla tuota ihmisen synnynnäistä halua "tietää" asioita, mutta joskus kyse on vain siitä, että keskustelut on helpompi käydä ilman, että joka väliin tarvitsee sanoa "en minä oikeastaan tätä tiedä, mutta tämä tuntuu minusta oikealta". Pohjimmiltaan "tieto" tarkoittanee minulle nykyään "todennäköisintä vaihtoehtoa". Mitä epävarmempi on maailma (kuten sijoittamisen tai kansantalouden maailma ovat), sitä vähemmällä tiedolla voi väittää tietävänsä asioita. Toisaalta epävarmassa maailmassa tulee helpommin myönnettyäkin, ettei kyseessä ole oikea tieto, vaan ainoastaan todennäköisyyksiin perustuva näkemys.



Sijoittamisessa on nähdäkseni pakko hyväksyä oma tietämättömyytensä. Koskaan ei ole mahdollista hankkia täydellistä tietoa harkitsemastaan sijoituskohteesta. Vaikka saisit käsiisi sisäpiiritietoa, niin voi silti olla asioita, joita et ole osannut ottaa huomioon. On mahdotonta tietää, mitä ei tiedä.

Näin ollen pidän ihan hulluina niitä all in -sijoittajia, jotka pistävät koko varallisuutensa yhden sijoituskohteen varaan. En oikeastaan pidä heitä sijoittajina lainkaan, vaan uhkapelaajina. Vaikka heillä olisi täydellinen tieto yhtiöstä, markkinoista, kilpailijoista yms., on silti mahdollista, että vastaan tulee musta joutsen, joka muuttaa pelin täysin. Mietitään vaikka suhteellisen turvallisena pidettävää Fortumia. Miten mahdollinen vakava ydinvoimalaonnettomuus vaikuttaisi sen kannattavuuteen tai tulevaisuuteen? Mitä jos keksitään uusi halpa tapa valmistaa energiaa, minkä johdosta energiayhtiöiden vanhoista voimaloista tulee arvottomia? Mitä jos yhtiön kirjanpitoa on vääristelty vuosia Enronin tapaan? On vaikea kuvitella yhtiötä, jota musta joutsen ei voisi tuhota kokonaan suhteellisen lyhyessäkin ajassa. Ja kuten olen sanonut aikaisemmin, yksi tärkeimmistä asioista sijoittamisessa on välttää tappioita.

Toisaalta tietämättömyyden pelko voi pahimmillaan lamauttaa sijoittajan toiminnan täysin. Tällaisen sijoittajan on koko ajan pyrittävä kohti parempaa tietoa, ja koska täydellistä tietoa ei ole mahdollista saavuttaa, sijoituspäätös lykkääntyy ja lykkääntyy. Tämän tapahtuessa sijoittaja menettää ne tuotot, jotka hän olisi voinut saada osallistumalla markkinoiden toimintaan.

Näin ollen mielestäni sijoittajan tulisi hyväksyä, että hän ei voi tietää kaikkea eikä varsinkaan tulevaisuutta. On vain pyrittävä tekemään parhaansa rajoitetun tiedon kanssa ja luotettava, että todennäköisyydet ja hajautus toimivat niin kuin niiden kuuluu. Tärkeintä on osallistua markkinoille ja omistaa niitä sijoituksia, jotka oman arvion mukaan ovat parhaita. Kokemuksen ja taitojen kertyessä käsitys näistä parhaista sijoituksista saattaa toki muuttua, mutta se ei tarkoita, ettei markkinoilla kannattaisi olla heti alusta asti.



tiistai 27. toukokuuta 2014

Mihin en halua sijoittaa?

Maailma on täynnä monenlaisia sijoitustuotteita ja omaa valintaprosessiaan voi pyrkiä helpottamaan aloittamalla määrittelemällä ensin ne sijoituskohteet, johon ei ainakaan halua rahojaan laittaa. Tässä kirjoituksessa ajattelin käydä läpi joitakin linjauksia, joita olen tehnyt harkitsemieni ostokohteiden osalta. Esitetyt asiat eivät ole missään tietyssä järjestyksessä.

1. En osta trendikkyyteen perustuvien yhtiöiden osakkeita

Jos yhtiön myynti ja tulos perustuu vahvasti siihen, että yhtiön tuotteet ovat trendikkäitä, niin joskus voi hyvinkin käydä, että kyseiset tuotteet eivät enää olekaan muodissa ja tällöin tulos kärsii (mahdollisesti peruuttamattomasti). En koe pystyväni objektiivisesti arvioimaan, mitkä tuotteet ovat massan näkökulmasta houkuttavia. Poltin jo aikaisemmin näppini Nokian kanssa, koska olen itse aina pitänyt Nokian tuotteista. Odotin turhaan, että ihmiset tulisivat järkiinsä ja lakkaisivat maksamasta satoja euroja omenalogosta. Nykyään pyrinkin pysymään erossa makuasioihin perustuvista osakkeista.

2. En osta yhtiöitä, jotka sijoittavat suuria summia (suhteessa yhtiön kokoon) epävarmoihin tuotekehitysprojekteihin

Tähän ryhmään kuulunevat lähinnä tietyt lääkekehitysfirmat ja uuden teknologian yritykset. Kyseisten yritysten arvo on lähinnä optio-arvo, eli siinä maksetaan lähinnä siitä mahdollisuudesta, että tuotekehitys saattaa sattua onnistumaan. Mahdolliset voitot ovat suuria, mutta niin ovat mahdolliset tappiotkin, koska yritykset eivät välttämättä kestä monia perättäisiä epäonnistumisia. En halua uhkapelata, joten en koske näihin yrityksiin. En myöskään halua yhtiöitä, joiden on joka vuosi pakko keksiä tuotteensa uusiksi (esim. älypuhelinvalmistajat).

3. En osta raaka-aineita tai muita tuottamattomia sijoituksia

Raaka-aineiden, kuten kullan, "tuotto" perustuu ainoastaan siihen, että joku saattaa joskus maksaa enemmän kuin itse maksoin siitä. Suuremman hölmön teorian mukaisesti sijoituskohteesta voi maksaa suurenkin summan, kunhan markkinoilta löytyy vielä suurempia hölmöjä, jotka ovat valmiita maksamaan siitä vielä enemmän.

Haluan sijoituskohteideni tuottavan kassavirtaa sen sijaan, että niiden arvo riippuisi ainoastaan muiden näkemyksistä sen arvosta. Jos arvioin sijoituskohteen tuottamat kassavirrat oikein ja ne täyttävät vaatimukseni, minulle ei välttämättä ole väliä, miten sijoituksen hinta käyttäytyy oston jälkeen. Pahimmat ylilyönnit voin toki hyödyntää osto- ja myyntipaikkoina.

Yllä sanotusta huolimatta saatan mahdollisesti joissakin olosuhteissa ostaa esimerkiksi kultaa. Pahoissa kriiseissä kulta pärjää hyvin ja se voi suojaustarkoituksessa olla ihan järkevä kohde. En usko, että silloinkaan pitäisin kultaa sijoituksena, vaan enemmänkin välineenä varallisuuden suojaamiseen. Kuten aikaisemmin olen kertonut, olen käyttänyt warranteja voittojeni suojaamiseen. En pidä warrantejakaan sijoituksena, mutta suojaamiseen ne ovat ihan hyvä vaihtoehto.

4. En osta suurten kasvuodotusten yhtiöitä

Käytännössä tämä tarkoittaa, etten osta suuren P/E-luvun yhtiöitä. Näppituntumani on, että ihmisten taipumuksena on enemmänkin yli- kuin aliarvioida korkean P/E-luvun yhtiöiden kasvunäkymiä, joten pettymykset kasvun suhteen ovat todennäköisempiä kuin iloiset yllätykset. Jos yhtiön arvo perustuu vahvasti kovaan kasvunopeuteen, niin korjattaessa näitä kasvuodotuksia alaspäin yhtiön arvo saattaa romahtaa nopeasti ja peruuttamattomasti. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, tappioiden välttäminen on yksi tärkeimmistä asioista sijoittamisessa. Näin ollen kasvuyhtiöt eivät houkuta minua.

En muutenkaan valtavasti arvosta kasvua yhtiön arvon ajurina, koska a) kasvusta pitää maksaa, eli yhtiön tuottoja täytyy jättää yhtiöön investointeja varten (osinkona jakamisen sijasta) ja b) voin sijoittaa saamani osingot takaisin yhtiöön, jolloin saan kasvua, vaikka yhtiö itse ei kasvaisi. ROE on minusta kasvunopeutta tärkeämpi luku sijoittajalle.

-----

Tässä olivat ne sijoituskohteita poissulkevat kriteerit, jotka äkikseltään tulivat mieleeni. Mikään niistä ei oikeastaan ole ehdoton, koska jokainen tilanne on erilainen. Lisäksi voi olla vaikea määritellä, milloin yhtiön suosio perustuu trendikkyyteen ja milloin sillä on vain vahva brändi. Vastaavasti tuotekehityksen suuruuden ja riskisyyden määrittely voi olla vaikeaa. Joka tapauksessa pidän näitä peukalosääntöjä hyödyllisenä lähtökohtana sijoituskohteiden valintaprosessissani.


lauantai 24. toukokuuta 2014

Miksi käytän 10 %:n tuotto-odotusta?

Keskeinen osa säästö- tai vaurastumissuunnitelmaa on käytetty tuotto-odotus. Korkoa korolle -vaikutuksen takia käytetty oletus vaikuttaa valtavasti lopputulokseen. Esimerkiksi nykyisessä suunnitelmassani käytän 10 %:n tuotto-odotusta, joka johtaa 1,6 miljoonaan euroon 20 vuoden päästä, mutta jos vaihtaisin oletukseksi 8 %:a olisi lopputuloksena enää alle 1,3 miljoonaa. 6 %:n tuotto-odotuksella 20 vuoden päästä minulla olisi "vain" noin miljoona euroa.

Käytetyllä tuotto-odotuksella on siis huomattava merkitys lopputulokseen. Miten siis päädyin käyttämään 10 %:n oletettua tuottoa?  Hyvin yleisesti osakemarkkinoiden historiallisena tuottona esitetään 8-12 %. (En jaksa etsiä tähän lähdettä tuohon, koska kyseessä on niin yleinen asia.) Olen pohjimmiltani varovainen ihminen, joten pidän osakemarkkinoiden realistisena tuotto-odotuksena 8 %:a. Takana on aika vahvoja nousukausia, joiden jatkumisesta ei ole takeita, joten käytän mieluummin tuotto-odotushaarukan ala- kuin yläpäätä. Lisäksi keskimääräisiä tuottoja katsoessa on hyvä muistaa, että jos osakemarkkinat nousevat yhtenä vuonna 100 % ja laskevat seuraavana 50 %, niin olet rahatilanteesi kanssa lähtöpisteessä, mutta keskimääräinen tuottosi on 25 %.

No miksi sitten en käytä omassa suunnitelmassani tuotto-odotuksena tuota 8 %:a? Syynä on yksinkertaisesti se, että tarkoituksenani on voittaa markkinat/markkinatuotto. Jos siis käyttäisin tuotto-odotuksenani näkemystäni markkinoiden tuotto-odotuksesta, olisin jo valmiiksi myöntänyt, että tulen todennäköisesti epäonnistumaan. Tähän tappiomielialaan en suostu.

No miksi sitten vain 10 % eikä esimerkiksi 12 tai 15 %?

Korkeisiin tuottoihin liittyy korkea riski. Jos pitäisin tuotto-odotuksenani noin korkeaa prosenttilukua, minun olisi pakko keskittyä riskisempiin kohteisiin. Yksi tärkeimmistä vaurastumiskirjallisuudesta mieleeni jääneistä opeista on se, että tärkeintä on olla menettämättä rahaa. Korkeariskisissä kohteissa tämä ei toteudu. Voin saada hienoja tuottoja pitkään, mutta yksikin suuri epäonnistuminen voi viedä minut takaisin lähtöpisteeseen.

Näin ollen 10 %:n tuotto-odotus antaa minun pysyä turvallisissa kohteissa, mutta silti antaa minun voittaa markkinat, jos näkemykseni markkinoiden 8 %:n keskimääräisestä tuotosta osuu oikeaan. Käyttämällä tarpeeksi alhaista tuotto-odotusta minun ei tarvitse suurten voittojen toivossa lähteä mukaan valtavia kasvuodotuksia sisältäviin (kupla)yhtiöihin tai konkurssin partaalla taisteleviin käänneyhtiöihin. Voin tyytyä tylsiin ja epäseksikkäisiin kohtuullista tuottoa tekeviin yhtiöihin ja luottaa siihen, että pitkällä tähtäimellä ne tulevat tuottamaan markkinoita paremmin. (Pakko tosin myöntää, että välillä ahneus voittaa ja tulee tehtyä ostoksia, jotka eivät noudata tätä.)


Lisäksi pyrin sijoituskohteita harkitessani olemaan varovainen 10 % tuotto-odotukseni kanssa, jolloin positiivisen yllätyksen todennäköisyys toivottavasti on negatiivisen yllätyksen todennäköisyyttä suurempi. Tällöin lopullinen tuottoni voi helposti ylittää odotukseni. Kuten Pohjanmaalla sanotaan: "Hyvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulla!"


Edit. Markkinoilta odottamaani 8 % tuotto-odotusta voisi perustella myös CAPM-mallin kautta. Jos nykyisellä korkotasolla riskittömän koron ajattelee olevan 2 % ja riskipreemion ajattelee olevan 6 %, niin markkinan tuotto-odotukseksi muodostuisi tuo 8 %.


keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Sijoitettuna oli 10 000 €... ja sitten ei ollutkaan

Saavutin eilen alkuperäisen säästötavoitteeni 10 000 euroa. Samalla kävin kuitenkin läpi tapaani kirjata sijoituksia ja päädyin tekemään muutoksen, jonka jälkeen sijoitettu summa olikin enää noin 9800 euroa.

Olin aikaisemmin vähentänyt sijoitusten myyntien johdosta säästösummasta vain hankintahinnan, jolloin tilanne oli sama kuin en olisi sijoitusta koskaan tehnytkään. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että myyntivoittojen takia tämä tapa johtaa virheelliseen lopputulokseen. Näin on, koska myyntivoiton realisoinnin jälkeen pystyn sijoittamaan summan, joka on suurempi kuin alkuperäinen sijoittamani summa. Jos tästä ei vielä selvennyt, mistä puhun, niin kerron vielä havainnollistavan esimerkin:

Minulla on 100 euroa, jonka sijoitan. Sijoituksen arvo nousee 200 euroon, jolloin myyn sen. Tällöin aikaisemmin vähensin 100 euroa säästämästäni kokonaissummasta. Sen jälkeen minun on mahdollista ostaa 200 eurolla uusia sijoituksia, jotka tulisivat säästömäärän lisäykseksi. Tosiasiassa olen pystynyt säästämään/sijoittamaan vain sen alkuperäisen 100 euroa, mutta seurantani näyttää 200 euroa. Koska haluan seurata, kuinka paljon pystyn säästämään tuloistani, enkä pelkkiä hankintamenojani, tämä aikaisempi kirjaustapani oli tarkoitukseeni väärä. (Seuraan toki hankintamenoja edelleen ja niiden osalta 10 000 euron raja on rikki.)

Näin ollen muutin kirjaustapaani sellaiseksi, että myynneissä vähennykseksi kirjautuu koko myyntisumma. Oletan, että tulen myöhemmin sijoittamaan myynnistä saamani rahan kokonaan, jolloin loppujen lopuksi seurantani näyttää oikeaa, vaikka se myynnin jälkeen hetkellisesti näyttääkin virheellistä lopputulosta. Esimerkiksi yllä käyttämässäni esimerkissä myynnin jälkeen säästösummani olisi -100 euroa, mutta ostettuani uusia sijoituksia säästösummana olisi se alkuperäinen 100 euroa niin kuin pitääkin.

Tein saman muutoksen myös koskien saamiani osinkoja. Saamani osingot kirjautuvat uudessa tavassa kokonaisuudessaan suoraan säästösumman vähennykseksi.

Verojahan tämä kirjaustapani ei huomioi (etenkin osinkojen kohdalla kärsin veroista välittömästi ennakonpidätyksen takia, enkä voi edes tappioiden avulla vähentää verojen vaikutusta), mutta en (toistaiseksi) pidä sitä tarkoitukseni kannalta olennaisena asiana.



Nyt on kova houkutus sijoittaa se pari sataa ihan mihin tahansa, jotta saan sen 10 000 euroa taas rikki. Ei se huono idea olisi laittaa ne johonkin Seligsonin rahastoon, mutta sitten käteisvarani jäisivät niin pieneksi, ettei niillä voisi järkevästi käyttää hyväksi ostopaikkoja seuraamissani yhtiöissä. Alle 500 euron ostoja en nimittäin aio tehdä.

No nyt on vielä reilu viikko aikaa katsoa ja miettiä. Melko varmasti tulen ennen kuun loppua sijoittamaan vähintään sen 200 euroa. Se nyt vaan on pakko saada se 10 000 euroa rikki tämän kuun aikana.


lauantai 17. toukokuuta 2014

Onko ahneus paha asia?

Elokuvassa Wall Street Michael Douglasin esittämä Gordon Gekko tunnetusti sanoo: "Greed, for lack of a better word, is good." Osa hyväksyy tämän väitteen suoraan ja osa pitää sitä kauheana ja näkee siinä kaiken, mikä rahoitusmaailmassa on vialla. Mutta onko ahneus todella hyvä vai huono asia?

Mielestäni asiassa on hyvin vahvasti kyse sanan "ahneus" määritelmästä.

Ahneus on hyvä asia, jos sillä tarkoitetaan sitä tervettä itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua, joka vie tätä yhteiskuntaa eteenpäin. Toinen tunnettu lainaus tulee Adam Smithiltä: “It is not from the benevolence of the butcher, the brewer, or the baker that we expect our dinner, but from their regard to their own self-interest." Jos ihmiset eivät ajattelisi omaa etuaan, he eivät tavoittelisi suurempien ja enemmän työllistävien yritysten rakentamista. Vastaavasti, jos ihmiset eivät yrittäisi päästä vähemmällä, he eivät miettisi tapoja tehokkaampaan työskentelyyn.

Pohjimmiltaan ihminen toimii ainoastaan, jos toiminnan lopputulos on hänen kannaltaan parempi kuin toimimattomuus. Tähän joku voi tulla väittämään, että "Kyllä ihmiset tekevät paljon epäitsekkäitä tekoja". Tällöin mielestäni epäitsekkyys on vain väärin asetettu leima teolle, joka auttaa toisia, mutta vaatii jotain uhrausta tekijältään. Tosiasiassa teko ei ole puhtaasti epäitsekäs, koska jos ihminen ei kokisi tätä "epäitsekästä" tekoa itselleen paremmaksi kuin sen tekemättömyyttä, hän ei tekisi sitä. Hän ei välttämättä tarvitse siitä edes palkkiota maineen, kunnian, kiitoksen tai taivaspaikan muodossa, vaan hän saattaa ainoastaan saada siitä vain sisäistä tyydytystä.

Joskus "epäitsekkäät" teot syntyvät siitä, että tekijän minäkuva vaatii sitä. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä hän saa teosta, vaan mitä hän menettäisi tekemättömyydestä. Esimerkiksi minä en erityisesti nauti maahan lyyhistyneen vanhuksen auttamisesta, mutta en kestäisi sitä, mitä auttamattomuus kertoisi minusta. Näin ollen menen itsekkäästi auttamaan, kun näen avuntarpeen. (Viimeisen puolen vuoden aikana näin on käynyt kahdesti, ja siitä tuli esimerkki.)
It is not from the benevolence of the butcher, the brewer, or the baker that we expect our dinner, but from their regard to their own interest.
Read more at http://www.brainyquote.com/quotes/quotes/a/adamsmith136391.html#acjVJaZPr62fgFqK.99

Koska kaiken toimintamme takana on pohjimmiltaan tietty itsekkyys ja oman edun tavoittelu, niin on jotenkin absurdia väittää itsekkyyttä pahaksi asiaksi. Vaikka ahneudella ja itsekkyydellä on monia positiivisia vaikutuksia etenkin talouselämän alalla, se ei välttämättä aina ole hyväkään asia. Joskus se on moraalisesti neutraali asia. Jos itsekkäällä teolla ei ole muille haittaa tai hyötyä, niin kyse ei ole hyvästä tai pahasta teosta.

Jos taas määrittelemme ahneuden asiaksi tai käyttäytymiseksi, jossa itsekkyys viedään liian pitkälle, niin silloin ahneus on määritelmällisesti paha/huono asia. Väite on määritelmällisesti totta, koska sana "liian" sisältää sen itsekkyyden negatiivisen ulottuvuuden. Tällöin ei ole mitään pointtia keskustella, onko ahneus hyvä vai paha, koska se on jo määritelty pahaksi.

Kun siis väitellään ahneuden luonteesta, tulisi ensin määritellä, mistä puhutaan. Usein keskustelu menee ohi puhumiseksi, kun molemmat osapuolet käyttävät eri määritelmää.


torstai 15. toukokuuta 2014

Käteisellä maksaminen

Blogissa Vähemmän on Enemmän käsiteltiin aihetta, josta olin itsekin ajatellut kirjoittaa. Omalla kohdalla käteisen vaikutus nimittäin tuntuu olevan päinvastainen kuin normaalisti ajatellaan. Kannattanee lukea edellä mainittu blogiteksti ennen tämän tekstin lukemisen jatkamista.

...

Käteisen menettämisen pitäisi tosiaan olla konkreettisempaa kuin korttirahan käytön ja siten käteisen menettämisen tuska on yleensä suurempi kuin kortilla maksaessa. (Kyseessä on eräs menettämiskammon (engl. loss aversion) ilmenemismuoto.) Omalla kohdallani näin ei kuitenkaan ole. Syynä tähän on se tapa, jota käytän kirjatessani kulujani menoseurantaani.

Käteisostosten seuranta olisi liian raskasta, koska silloin pitäisi säästää ja kirjata kuitteja, eikä silloinkaan ole takuuta, että muistan kaikki menot. Näin ollen olen päätynyt siihen, että nostaessani rahaa automaatista, kirjaan noston heti kuluksi. Käytännössä lähes kaikki nostamastani käteisestä menee ruokaan, joten ajattelen sitä ruokamenona, vaikken sitä ruokaostosten ryhmään luokittelekaan.

Kun nosto on jo valmiiksi kirjattuna kuluksi, ei käteisen käyttö aiheuta minulle menoa kuluseurantaani. Näin ollen ostokset ovat tekohetkellä "ilmaisia". Kun lompakossa on paljon (40 €) käteistä, on sitä todella helppo käyttää ja rahan menettäminen ei tunnu missään. Onneksi sentään käteisen vähentyessä pian edessä oleva uusi rahannostoreissu alkaa olla mielessä, eikä rahan käyttö ole enää yhtä helppoa.

Hyvin samankaltainen tilanne minulla on lounasseteleiden kanssa. Maksan ne aina palkkani yhteydessä, minkä jälkeen niillä tehdyt ostokset ovat "ilmaisia". Ruokaan onkin sen takia mennyt paljon enemmän rahaa kuin olisin muuten käyttänyt. Lounasseteleitä on toisaalta jäänyt myös yli, joten ruokakuluni eivät tosiasiassa ole ihan niin suuret kuin seurantani osoittaa.

Kuluttamiseen liittyy monia mielenkiintoisia psykologisia ilmiöitä, joita kannattaa miettiä omalta osaltaan. Jos tavoitteena on säästää, niin kannattaa pyrkiä tekemään kuluttamisesta mahdollisimman vaikeaa, jolloin tavaroiden jättäminen kauppaan helpottuu.


tiistai 13. toukokuuta 2014

Minusta tulee miljonääri

Tajusin tuossa vastikään, että minusta erittäin todennäköisesti tulee miljonääri. Joku saattaa pitää väitettä ennenaikaisena tai jopa ylimielisenä, mutta mielessäni ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö se olisi totta.

Syypää tähän "heräämiseen" oli edellinen kirjoitukseni. Olen jo lyhyessä ajassa saanut säästöön hyvän summan rahaa ansaitsemaan korkoa korolle, eikä ole syytä epäillä, etteikö sama kehitys jatkuisi tulevaisuudessakin. Nykyisen säästösuunnitelmani mukaan minulla on 20 vuoden päästä kasassa 1,6 miljoonaa euroa. Jos pudottaisin säästötahdista neljänneksen ja pudottaisin tuotto-odotuksen 10 %:sta 8 %:iin, niin 20 vuoden päästä minulla olisi silti lähes miljoona euroa.

Vaikka säästösuunnitelmassani olettamani tulotasoni kehitys on melko optimistinen, tulee tulotasoni koulutukseni ja kiinnostuksen kohteideni takia oletettavasti olemaan suhteellisen korkea. Vaikka tulotasoni olisi oletettua huonompi, säästäisin oletettua vähemmän ja saisin oletettua huonompaa tuottoa, niin sijoitushorisontin pidentäminen aiheuttaa sen, että miljonääriksi tulo on mielessäni väistämätöntä. Elinikää pitäisi kuitenkin olla jäljellä noin 50 vuotta, jos ei mitään yllättävää satu.

Suurin hidaste matkallani miljonääriksi tulee olemaan mahdollinen jälkikasvu. Lapset tunnetusti tulevat kalliiksi ja ne voivat muuttaa arvojanikin niin, ettei säästäminen enää tunnu niin tärkeältä. En silti usko, että lapset olisivat minulle miljonääriksi tulon este, ainoastaan hidaste. Syynä tähän on pääasiassa suhtautumiseni rahaan ja säästämiseen. Lisäksi en halua ostaa lasteni rakkautta tavaralla ja haluan opettaa heitä käyttämään rahaa järkevästi.



Periaatteessahan tavoitteenani on taloudellinen riippumattomuus, jonka saavuttaisin kauan ennen tuota miljonääriksi tuloa. En kuitenkaan ole sellainen ihminen, että voisin kuvitella olevani tekemättä mitään tuottavaa "vapauduttuani". Aina on oltava mielekästä tekemistä ja näin bisnes-henkiselle ihmiselle kuin minä, se mielekkyys tulee juuri taloudellisen suoriutumisen mittareista. Tällöinkään se raha ei olisi itsetarkoitus, vaan ainoastaan se mittari, joka kertoo, kuinka hyvin olen onnistunut. Mittarin luonteesta vaan seuraa se, että samalla siinä tulee vaurastuttua. Samoin jos työ on mielekästä ja motivoivaa, niin ei taloudellisen riippumattomuuden saavuttaminen ole mikään syy irtisanoutua. Jostain siis tulen saamaan rahaa eläkeikääni (tai jopa hautaan) asti. Näin ollen miljoonan euron rajapyykki tulee väistämättä jossain vaiheessa rikkoutumaan. Aika jännä tunne.


perjantai 9. toukokuuta 2014

Jospa lopettaisin säästämisen...

Ajattelin huvikseni katsoa, mitä säästöilleni tapahtuisi, jos lopettaisin nyt säästämisen ja pitäisin vain nykyiset sijoitukseni. Kuten alla olevasta kuviosta näkee, 20 vuodessa säästöni yli 8-kertaistuisivat yli 80 000 euroon, jos saisin säästöilleni 12 % vuosittaisen tuoton. Hieman realistisemmilla 8 % ja 10 % tuotto-odotuksilla kertyvät summat olisivat n. 39 000 € (8 %) ja 56 000 € (10 %). Jopa heikoimmalla eli 6 % tuotto-odotuksella rahat yli kolminkertaistuisivat n. 27 000 euroon. .


Näin suuret säästöt minulla siis olisi 20 vuoden päästä näiden viiden kuukauden aikana säästämieni rahojen avulla, vaikka en säästäisi enää euroakaan lisää. Joku voi pitää näin kovaa säästämistahtia turhana pihistelynä, mutta jos miettii, millaisen pesämunan voi saada aikaiseksi muutaman kuukauden tiukemman elämisen avulla, niin mielestäni se kannattaa.

Jos lopettaisin nyt säästämisen, voisin tuplata elintasoni (tai oikeammin kulutukseni, koska en usko elintasoni nousevan läheskään kulutuksen kasvun suhteessa) ja silti minulle kertyisi jatkuvasti lisää varallisuutta ja vielä kiihtyvällä tahdilla korkoa korolle -vaikutuksen takia.

Kuviossa olevat summat ovat toki nimellisarvoisia eli ne eivät huomioi inflaation vaikutusta. Kuviosta voi kuitenkin helposti nähdä inflaationkin vaikutuksen, koska noin 2 % vuotuisen inflaation vaikutuksen näkee yksikertaisesti katsomalla sitä seuraavaa alempaa viivaa. Jos esimerkiksi odotat saavasi 10 % nimellistuoton, niin näet riittävän lähelle osuvan arvion reaalituotosta (eli inflaation huomioivasta tuotosta) katsomalla 8 % tuottokäyrää.

Itse esimerkiksi odotan (=toivon) saavani noin 10 % tuoton sijoituksilleni ja odotan inflaation olevan suurin piirtein EKP:n tavoitteen mukainen 2 % vuosittain. Näin ollen odotan, että 20 vuoden päästä minulla olisi rahaa sellainen määrä, joka vastaa noin 39 000 euroa nykyrahassa. Vielä uudestaan on pakko korostaa, että tuon määrän saamiseen minun on täytynyt säästää vain 5 kuukautta. Aika pieni uhraus palkkioon nähden.

Joku muu saattaakin sitten lotota ja ihmetellä, kun ei sitä rahaa näytä kertyvän.


maanantai 5. toukokuuta 2014

Ostin (ja myin) warranteja

Päädyin tuossa viime tiistaina ostamaan DAX-indeksin myyntiwarranteja. Kysehän on lyhyesti sanottuna option kaltaisesta johdannaisesta, joka sallii minun hyötyvän kurssilaskusta.

Syynä myyntiwarrantien ostoon oli osakemarkkinoiden korkean arvostustason ja mahdollisesti edessä olevan toukokuuilmiön lisäksi se, että DAX-indeksi oli jälleen lukemassa, jonka yläpuolella vaikuttaa olevan jonkinlainen näkymätön katto, jota ei onnistuta läpäisemään. Tuosta on aikaisempien nousuyritysten jälkeen palattu selvästi alemmalle tasolle hakemaan vauhtia.

Juuri DAX myyntiwarranteja ostin sen takia, että kaksi viidestä salkkuni osakkeista on saksalaisia. Lisäksi OMHX-indeksiin pohjautuvia warranteja ei taida olla tai niitä on ainakin huomattavasti huonommin saatavilla.

Uskoin siis suhteellisen vahvasti, että kurssit tulisivat lyhyellä tähtäimellä laskemaan, mutta en halunnut myydä osakkeitani tämän näkemyksen perusteella. Warrantit tarjosivat hyvän tavan toteuttaa näkemystäni luopumatta sijoituksistani.

Ostin warranteja suurin piirtein samalla summalla kuin salkkuni oli plussalla. Näin ollen pahimmillaan menettäisin tähän asti saavuttamani tuotot tuolla "vedonlyönnillä" kurssilaskun puolesta. Pyrin tosin olemaan ajattelematta asiaa vedonlyöntinä tai spekulointina, vaan enemmänkin saavuttamieni voittojen suojaamisena.

Tänään DAX kävikin sitten 1,5 % miinuksella, jonka aikana myin warrantini reilun 30 % voitolla. Euroissa tuo nyt ei tee kuin noin 100 euroa, mutta salkkuni on sen johdosta tänään yli prosentin plussalla indeksien ollessa miinuksella. Warrantit tekivät sen, mikä niiden tarkoitus olikin, eli suojasivat salkkuani pörssikurssien laskulta.

Uskoisin laskua olevan vielä luvassa, mutta en enää niin vahvasti, että voisin perustella itselleni johdannaisposition pitämistä. Tuossakin warrantissa juoksuaikaa on vain kesäkuun puoleen väliin asti, mikä tarkoittaa, että lyhytaikainenkin nousupätkä voi helposti tehdä tuon sijoituksen arvottomaksi. Lisäksi warrantin aika-arvo vähenee nopeasti, joten warrantin arvo esimerkiksi DAX-indeksin arvolla 9500 on huomattavasti suurempi tänään kuin kuukauden päästä. Muutenkin, mitä lähempänä juoksuajan päättymistä ollaan, sitä todennäköisemmin teen paniikissa typeriä päätöksiä warrantin myynnin suhteen. Tällainen pikkuvoitto lyhyen pitoajan jälkeen oli ihan riittävä tähän väliin.

Näitä tarinoita lukiessa kannattaa muistaa, että jos tuo johdannaispeli olisi mennyt täysin pieleen, olisin todennäköisesti ollut siitä hiljaa ja kaupan vaikutus olisi näkynyt vain tuotoissani (sitten kun niistä raportoin). Tunnetusti vain onnistumisista kerrotaan ja epäonnistumisista vaietaan (minkä jälkeen ne unohdetaan, koska "olenhan sijoitusguru, joka ei tee virheitä").


sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Sijoitusstrategiani ensiaskeleet

Kun aloitin tätä nykyistä säästöprojektiani, ajatuksenani oli sijoittaa vain laajasti hajautettuun vähäkuluiseen rahastosalkkuun lähinnä Seligsonin kautta. Sehän on se sijoittamiskirjallisuudessa yleisesti hyväksytty paras sijoitusstrategia. Aloitinkin säästämisen tällä tavalla, mutta seurasin samalla yksittäistenkin osakkeiden hintoja. Havaitsin, että oli todella vaikea löytää osakkeita, joiden hinta oli sellainen, että olisin sen valmis maksamaan. Useissa tapauksissa hinnat olivat ihan älyttömiä. Tämä johti ajatukseen: "Jos indeksissä suurimman osan yrityksistä arvostus on liian korkealla, niin eikö se tarkoita, että myös indeksin arvostus on liian korkea?".

Sijoittamisessa yksi keskeisistä säännöistä on pyrkiä välttämään pääoman menettämistä. 50 % laskun korjaamiseen tarvitaan 100 % nousu. En siis halua maksaa ylihintaa, vaikka kyse olisikin osakeindeksistä. Käsitystäni yliarvostuksesta vahvistivat Shiller P/E- ja Tobin's Q -lukujen arvot. (Asiaa ja reaktioitani olen käsitellyt myös aikaisemmissa kirjoituksissani.)

Tällä hetkellä näen oikeastaan indeksit yrityksinä. Kyseinen yritys saa kassavirtansa sijoituksistaan ja sillä on tietty P/E-luku ja osingonjakoprosentti (ja sen beta on 1). Kun sen P/E-luku kasvaa liian suureksi ja osingonjakoprosentti kutistuu pieneksi, on aika miettiä muita sijoituskohteita. Yksi vaihtoehto on etsiä matalamman arvostustason indeksejä esimerkiksi kehittyviltä markkinoilta (eli halvempia "yrityksiä"), tai sitten voi pyrkiä etsimään niitä aliarvostettuja osakkeita, joihin markkinoilla vallitseva euforia ei ole tarttunut. Tällä hetkellä teen näitä molempia suurimman painon ollessa suorissa osakesijoituksissa (niiden viihdearvon takia). Sijoituksiini kuuluu myös kehittyneiden markkinoiden rahastoja, mutta pienemmällä painolla kuin nähdäkseni järkevämmillä arvostustasoilla liikkuvia sijoituskohteita. Tulevaisuus näyttää, osuvatko näkemykseni lainkaan oikeaan.

Tarkoituksenani oli ostaa defensiivisiä tasaista tuottoa tekeviä osakkeita, jotta mahdollinen kurssilasku ei iske salkkuuni yhtä vahvasti kuin markkinoihin yleisesti. Tämänhetkiset suorat osakesijoitukseni eivät kuitenkaan oikein noudata sitä muotoa, jota tavoittelin. Jäin usein hieman vajaaksi tavoittelemastani ostohinnasta ja salkkuun onkin turvallisten kohteiden sijasta eksynyt pari osaketta, joiden hinta liikkuu mielestäni aivan liikaa. Jos kurssit nousevat, tämä on tietysti hyvä asia, mutta kurssilaskun aikana ei niinkään. Toivottavasti jatkossa muistan paremmin ostaa strategiani mukaisia osakkeita.

Kun seuraava kriisi tulee, uskoisin siirtyväni suuremmalla painolla taas indeksirahastoihin. Voi olla vaikeaa ennustaa, mitkä osakkeet selviävät kriisistä parhaiten ja mitkä menevät nurin. Indeksistä puolestaan voi tietää, että se ei mene konkurssiin ja sen arvo tulee palautumaan ennemmin tai myöhemmin takaisin uusiin huippuihin. Jos näin ei käy, niin maailmassa on paljon suurempiakin huolia kuin sijoitusten arvo.

Sijoitusstrategiani on selvästi vielä muodostumisvaiheessa. Yritän oppia koko ajan ja kehittää strategiaani oppimani mukaisesti. Samalla pitää varoa, ettei tästä tule skitsofrenistä ajatuksesta ja strategiasta toiseen poukkoilemista. Uskoisin kuitenkin tämän blogin kirjoittamisen olevan hyödyllinen apuväline lopullisen strategian muodostamiseen ja etenkin siinä pysymiseen. Ajatus muuttuu niin paljon konkreettisemmaksi ja sitovammaksi, kun sen kirjoittaa ylös.


perjantai 2. toukokuuta 2014

Kuluraportti huhtikuu 2014

Huhtikuun kulut pääsivät karkaamaan liian suuriksi. Kuluja kertyi lähes tuhannen euron (tarkalleen ottaen 976,46 €) edestä. Kun tuota vertaa edellisen kuukauden 801 euroon, niin muutos on huomattava. Varsinkin, kun huhtikuussa ei ollut edes minun vuoroni maksaa vastiketta.

Suurin syypää kasvaneisiin kuluihin löytyy noin 200 euron satunnaisista kuluista. Nämä kulut olivat todella satunnaisia, sillä uskon tällaisia menoeriä syntyvän (paljon) harvemmin kuin kerran vuodessa. Toinen menoeristä oli nimittäin ylinopeussakko, joka oli ajourani ensimmäinen. En yleensä aja ylinopeutta, mutta nyt en huomannut nopeusrajoituksen vaihtumista ja kamera rankaisi heti. Toinen satunnaisista kuluista oli uuden harrastuksen peruskurssi. En ajatellut jatkaa lajia peruskurssin jälkeen, joten kulu jää satunnaiseksi. Vanhat (ilmaiset) harrastukseni riittävät minulle, joten tuo saa jäädä kokeiluasteelle. Vaihtoehtoisesti saatan käyttää työnantajalta saamiani liikuntaseteleitä siihen.

Muita korkeisiin kuluihin vaikuttavia tekijöitä olivat viime kuun kuluraportissa ilmoittamani tälle kuulle siirtyvä luottokorttimaksu (n. 50 €). Huhtikuun ostoksista ei siirry toukokuulle mitään, joten maaliskuun siirtyvien kulujen vaikutus iskee huhtikuun menoihin täysimääräisenä.

Osa kasvaneista menoista selittyy sillä, että minulle vaikuttaa parillisina kuukausina tulevan noin 50 euroa enemmän laskuja kuin parittomina. Tämä on ihan hyvä, koska minulla on vastikkeenmaksuvuoro parittomina kuukausina, joten menot pysyvät tällä tavalla tasaisempina.

Todelliset tuhlailun kohteet löytyivät ruokailun ja viihteen puolelta. Ravintoloihin tuli kannettua noin 60 euroa tavallista enemmän ja elokuvissa käynteihin meni reilu 30 euroa.

Olen ihan tyytyväinen, että sain kaikesta huolimatta pidettyä kulut 1000 euron alapuolella, mutta se harmittaa, että kulut pääsivät nousemaan kuviossa nähtävän trendiviivan yläpuolelle. Toivottavasti toukokuu menee paremmin.


PS. Kohonneista kuluistani huolimatta sain huhtikuussa pistettyä ihan hyvin rahaa säästöön, koska satunnaisten kulujen lisäksi minulla oli satunnaisia tuloja (mm. päivärahoja pidemmältä ajalta).