maanantai 29. syyskuuta 2014

Säästöjen tilannekatsaus syyskuu 2014

Syyskuuta on vielä yksi pörssipäivä jäljellä, mutta on jo selvää, etten enää tule tekemään lisäsijoituksia, joten raportoin jo nyt. Oikeastaan en voi hetkeen tehdä lisäsijoituksia, koska sorruin tekemään lainarahalla suurehkon sijoituksen, enkä siten voi (=halua) tehdä uusia sijoituksia ennen kuin saan lainataakkaa pienennettyä. Lokakuun sijoitukset tulevatkin käytännössä olemaan sijoituslainan lyhennyksiä, vaikka ne sijoituksina raportoinkin. Nuo syyskuun lainaostot eivät siis näy vielä sijoituksena, koska sijoitusseurannassani lainan nosto kumoaa kyseisen oston. Kirjaamistavassani vain omalla rahalla tehdyt ostot näkyvät sijoitussummassani.

Syy lainalla tehdylle ostolle löytyy heikkenevästä eurosta. EKP:n toimet ovat heikentäneet euroa ja nähdäkseni heikkeneminen jatkuu (tai ainakin tämä olisi käsittääkseni tarkoituksena). Suunnitelmissani on ollut ostaa osakkeita Yhdysvalloista, ja koin, että odottelu saattaa valuuttakurssimuutosten takia tulla kalliiksi. Voi tosin olla, että hätäily tuli vielä kalliimmaksi, jos viime päivien volatiliteetti johtaa suurempaan laskuun.


Syyskuun sijoitussumma oli 1587 euroa. Suurehko summa selittyy suurelta osin sillä, että olen vetänyt pankkitilini melko kuivaksi lainarahan käytön takia. Ei ole järkeä seisottaa rahaa nollakorkoisella pankkitilillä, kun joudun maksamaan sijoituslainasta 5 % korkoa.

Lokakuussa säästösumma ei tule olemaan lähellekään noin suuri, koska kävin syyskuun aikana huollattamassa auton ja minun täytyy lokakuussa maksaa pois luottokorttivelka, jota käytin huollon maksamiseen. Tällä tavalla luoton käyttämisestä ei aiheudu minulle kuluja.

Jo aiemmin kerroin saavuttaneeni vuodelle 2014 asettamani tavoitteen 15 000 euroa. Kokonaisuudessaan säästössä on nyt 15 423 euroa ja ennusteeni tämän vuoden säästösummalle on tällä hetkellä n. 19 000 euroa. Tietokoneeni on tosin osoittanut hajoamisen merkkejä, joten mahdollinen uuden tietokoneen osto johtaisi todennäköisesti siihen, että jään tuosta summasta. Muitakin yllättäviä kuluja voi tietysti tulla.

 
 
 

lauantai 27. syyskuuta 2014

Selvisin ydinpommista

Näin tuossa pari yötä sitten unta, että olin autossa, jonka takaikkunasta näin räjähtävän ydinpommin sienimuotoisen pilven. Räjähdyksen paineaalto ei saavuttanut minua, mutta tulin siihen tulokseen, että olen todennäköisesti saanut sellaisen määrän säteilyä, että elinaikaa minulla on korkeintaan 10 vuotta jäljellä.

Jopa unessa aloin miettiä, mitä tämä tarkoittaa säästöprojektilleni. Koin, että ei ole järkeä jatkaa säästämistä, koska en tule tuossa ajassa saavuttamaan haluamaani tilaa tai ainakaan en pysty nauttimaan työni tuloksista. Aloinkin unessani miettiä, miten käyttäisin nykyiset säästöni jäljellä olevan elinaikani kuluessa. Kovin syvällisiin ajatuksiin en toki unimaailmassa pystynyt, mutta selvästi se tietty ajatusmaailma ja tavoitteellisuus puskee läpi myös kuolemanpelon edessä. Tai pelko on oikeastaan väärä sana, koska tuossa unessa suhtauduin itse kuolemaan aika neutraalisti. Se oli vain joku asia, joka tulee nyt tapahtumaan vähän aikaisemmin sen sijaan, että se olisi edessä selvästi myöhemmin.

Herättyäni tuo unen tilanne ei vaikuttanut ajatuksiini tai suunnitelmiini oikeastaan mitenkään. On toki mahdollista, että minulla on elinaikaa vain tuo 10 vuotta jäljellä tai voi jopa olla, että kuolen huomenna. En silti voi elää niin kuin se olisi totta. Tuota "voit kuolla huomenna" -argumenttiahan moni käyttää perustellakseen tuhlailuaan. Todennäköisesti näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan ja nämä ihmiset tulevat elämään koko elämänsä murehtien rahatilannettaan. Itse en missään tapauksessa halua elää näin.

Todennäköisesti elämää on vielä reilusti jäljellä ja haluan elää siten, että minun ei tarvitse murehtia rahasta eikä ohittaa mahdollisuuksia sen takia, että minulla ei ole niihin varaa. Puhun siis yrittämisen ja hyvän tekemisen mahdollisuuksista, en tuhlaamisesta. Olen valmis uhraamaan hieman elintasostani muutaman vuoden ajan voidakseni elää myöhemmät vuodet stressittömämmin ja tehden minulle mielekkäitä juttuja.

Jos minulla nyt oikeasti olisi vain 10 vuotta elinaikaa, niin alkaisin varmaan elää kädestä suuhun, mutta en koskisi nykyisiin sijoituksiini. Nykyinen tulotasoni sallii jo aika mukavan elintason ja nykyinen puskuri on ihan riittävä tuolle aikajänteelle. Varoisin vain kiinteiden kulujen kasvattamista ja kohdistaisin "ylimääräisen" rahan esimerkiksi matkustamiseen, koska sen voin jättää pois, jos tulovirtani ovatkin esimerkiksi työkyvyn menettämisen takia odotettua pienemmät viimeisinä vuosina.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että aikahorisontti vaikuttaa kyllä siihen, millaiset säästösuunnitelmat kannattaa tehdä, mutta ei silti ole mitään syytä perusteettomasti olettaa aikahorisonttia liian lyhyeksi.



tiistai 23. syyskuuta 2014

Tiedätkö oikean tavoitteesi?

Olen aikaisemmin kertonut siitä, kuinka olen mielestäni tavoiteorientoitunut ihminen (teksti 1 ja teksti 2). Kuten noissa teksteissä kerroin, tavoiteorientaatioon liittyy palava halu saavuttaa kyseinen tavoite ja usein myös muiden, vähemmän tärkeäksi koettujen asioiden laiminlyönti. Tästä syystä oikein määritelty tavoite on kriittisen tärkeää. Huonosti määritelty tavoite saattaa nimittäin johtaa poispäin siitä asiasta, mikä oikeasti on tärkeää. Ainakin elokuvista yleinen esimerkki on se, että tehdään paljon töitä, jotta perhe olisi onnellinen, ja lopulta menetetään koko perhe, koska ollaan aina töissä.

Kun ihmiseltä kysytään hänen tavoitettaan, niin hän todennäköisesti sanoo jotain konkreettista tyyliin "Haluan säästää 100 000 euroa", "Haluan uuden auton", "Haluan maksaa velkani", "Haluan löytää täydellisen kumppanin", "Haluan ylennyksen", "Haluan elää kuin julkkikset" jne jne. Väitän, että he eivät oikeasti halua noita asioita, vaan he haluavat jotain asiaa, jonka he kuvittelevat saavansa saavuttamalla nuo tavoitteet. Oikeasti tavoiteltava asia voi olla esimerkiksi vapaus, kunnioitus, huolien vähentyminen, rakkaus tai huomio . (Itse asiassa tästäkin tasolta voidaan mennä vielä abstraktiotasolla ylöspäin, koska kaikki halunnevat olla onnellisia ja he kuvittelevat olevansa onnellisia, kun he ovat saavuttaneet tietyn asian tai aseman.)

Sitten voidaankin kysyä, kuinka hyvin esitetty tavoite vastaa sitä, mitä sillä kuvitellaan saavutettavan. Tarjoaako 100 000 euroa vapautta? Mielestäni kyllä, mutta olen ehkä vähän puolueellinen arvioimaan sitä. Tuoko uusi auto kunnioitusta? Ehkä joissakin piireissä, mutta esimerkiksi minun silmissäni ei. Voidaan jopa kysyä, onko tuollainen kunnioitus minkään arvoista. Vapauttaako velkojen maksu taloushuolista? Jos velkaantuminen on ollut ongelma, eikä veloista vapautumiseen liity taloudenpitoon liittyvien tapojen muutosta, niin ei välttämättä. Itse ainakin suosittelisin ennemminkin hankkimaan taloudenpitoon liittyvät taidot kuin pyrkimään kertaluonteisesti vapautumaan veloista. Entä tekeekö huomio onnelliseksi? Itse pidän huomiota kunnioituksen laiskana sisaruksena. Näin ollen se on mielestäni täysin kunnianhimoton ja turha tavoite. Voi toki olla, että se tekee silti jonkun onnelliseksi.

Kehottaisinkin lukijoitani miettimään omia tavoitteitaan, mitä he ajattelevat (tietoisesti tai alitajuntaisesti) sillä saavuttavansa ja johtavatko nämä asiat todella siihen kaikista tärkeimpään eli onnellisuuteen? Näin ei tule tuhlattua aikaa ja energiaa väärään suuntaan vieviin asioihin.


lauantai 20. syyskuuta 2014

Uskotko, että minusta tulee miljonääri?

Toukokuussa esitin väitteen, että minusta tulee miljonääri. Nyt syyskuussa minulla tuli täyteen vuodelle 2014 asettamani säästötavoite, joten ajattelin, että nyt on hyvä kysyä mielipidettänne siitä, uskotteko väitteeni toteutuvan. Kysely on sivun oikeassa yläkulmassa. Toistan todennäköisesti kyselyn myöhemmin.

Ennen kuin vastaatte, toivoisin teidän ottavan muutaman seikan huomioon. Haluan, että oletatte minun elävän suhteellisen terveenä eläkeikään asti. Jätetään siis arvioinnin ulkopuolelle mahdolliset äkkikuolemat tai vakavat vammautumiset, jotka johtavat ansaintakyvyn menetykseen.

Jäljelle jäävät siis lähinnä inhimilliset rikastumisen esteet. Ehkäpä kyllästyn säästämiseen ja haluan käyttää ansaitsemani rahat heti. Ehkäpä perheeni elättäminen vie niin paljon rahaa, ettei säästötahti pysy riittävän kovana. Ehkä päädyn ottamaan niin kovia riskejä, että tulen menettämään rahani. Näin voi käydä esimerkiksi, jos pistän kaikki rahani pyramidihuijaukseen, minkä jälkeen joudun aloittamaan alusta.

Huomioikaa myös, että miljonäärillä tarkoitan henkilöä, jolla on nettona (velkojen vähentämisen jälkeen) yli miljoonan euron sijoitusvarallisuus. Aioin aluksi laittaa miljoonan euron nettovarallisuus, mutta inflaation johdosta se ei olisi saavutus eikä mikään. Oma asunto ja siihen liittyvä velka tulisi siis jättää huomioimatta.

Lisäksi toivoisin vielä, että lukisitte vähintäänkin tuon yllä linkkaamani juttuni, missä perustelen syitä, miksi minusta tulee miljonääri. Toki mielellään lukisitte kaikki kirjoitukseni, jotta vastauksenne perustuisi mahdollisimman kattavaan informaatioon, mutta kaikki vastaukset toki hyväksytään.

Arvostaisin myös, jos jaksaisitte hieman perustella vastaustanne tämän viestin kommenttikenttään.

Kysely on auki syyskuun loppuun.



maanantai 15. syyskuuta 2014

Yrittäkää edes!

Viime aikoina minua on erinäisistä syistä ärsyttänyt ihmisten tyytyminen liian vähään. Ehkäpä haaveillaan paremmasta elämästä, mutta loppujen lopuksi asia jää toiveajattelun tasolle sen sijaan, että tehtäisiin jotain asian eteen. Enkä puhu tässä siitä yhteiskunnan alimmasta luokasta, joka haluaa elää muiden rahoilla tekemättä mitään yhteisön eteen - heidän saamattomuuteensa olen jo turtunut. Puhun niistä lahjakkaista ihmisistä, joista olisi vaikka mihin, mutta jotka silti tyytyvät keskinkertaisuuteen. Tai ehkä eivät tyydy, mutta eivät ole valmiita tekemään sitä, mitä keskinkertaisuuden ylittäminen vaatisi.

Puhun niistä urheilijoista, jotka sanovat "Tavoitteenani on pistesija EM-kisoissa" ja niistä yrittäjistä, jotka haluavat omistaa keskisuuren yrityksen, jonka avulla voi ostaa vähän isomman auton kuin naapurilla. Samalla ehkä salaa haaveillaan enemmästä, mutta mihinkään toimenpiteisiin nämä haaveet eivät johda.

Väitän, että jos asian tavoittelu on vähääkään vaativaa tai työlästä, niin kukaan ei saa enempää kuin mikä on hänelle riittävän hyvä. Jos sinulle on riittävän hyvä, että saavutat pistesijan, niin et tule ikinä olemaan maailman paras. Jos sinulle on riittävän hyvä, että teet melko hyvän pikkufirman, niin et tule ikinä rakentamaan miljardiluokan bisnestä, joka työllistäisi tuhansia ihmisiä ja auttaisi siten koko yhteiskuntaa.

Mikseivät suomalaiset tavoittele tähtiä ja panosta siihen kaikkea? Yhdysvalloissa kaikki keskinkertaisuudetkin sanovat, että heistä tulee maailmanmestareita tai Fortune 500 -yrityksen toimitusjohtajia. He perustavat yrityksiä ajatellen, että tämä tuote tulee nyt valtaamaan markkinat ja kaikki haluavat sen. He eivät siis vain puhu, vaan he myös toimivat sanojensa mukaisesti. (Salil eka salil vika.)

On toki totta, että suurin osa näistä ihmisistä on väärässä, eivätkä he koskaan saavuta tavoitettaan. Tästä huolimatta he usein pääsevät aika paljon korkeammalle kuin muut. Lisäksi tällaisesta massasta korkealle pyrkiviä henkilöitä nousevat myös ne mestarit ja maailman valloittavat yritykset.

Shoot for the moon. Even if you miss, you'll land among the stars. (Brian Littrell).

Kun muualla korkeista tavoitteistaan puhuvia ihmisiä ihaillaan ja kunnioitetaan, niin Suomessa reaktiot tuntuvat olevan lähinnä "Mitä tuokin luulee olevansa? Onhan se selvää, ettei hänestä ole siihen, joten turha edes yrittää." Miksi haluamme sabotoida toisiamme ja jopa itseämme näin? Kanssaihmisen menestys ei (yleensä) ole meiltä pois, vaan se on kaikkien etu.

Your playing small does not serve the world. There is nothing enlightened about shrinking so that other people will not feel insecure around you. ... It is not just in some of us; it is in everyone and as we let our own light shine, we unconsciously give others permission to do the same. As we are liberated from our own fear, our presence automatically liberates others. (Marianne Williamson)

Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, etten ole itsekään mitään suuria tehnyt tai edes tällä hetkellä haaveile mistään suurista asioista. Tästä huolimatta pyrin joka päivä olemaan hieman parempi jossain asiassa kuin edellisenä, ja tämän ansiosta oikean motivoivan tavoitteen löytyessä olen toivottavasti valmis tekemään jotain keskinkertaisuuden ylittävää, jolla on merkitystä muutenkin kuin minulle.

Alla on vielä hienosta elokuvasta hieno kohtaus aiheeseen liittyen.





tiistai 9. syyskuuta 2014

Mitä jos lopettaisin säästämisen? (vol. 2)

Aina välillä tulee mietittyä, mitä jos en säästäisikään, vaan eläisin monen muun tavoin kädestä suuhun. Toukokuussa käsittelin asiaa kertyvien tuottojen näkökulmasta, mutta nyt ajattelin miettiä, mitä se tarkoittaisi minulle kulutuksen näkökulmasta.

Arvioni mukaan pystyn tällä hetkellä säästämään noin 1200 euroa kuukausittain. Sen verran minun täytyisi siis löytää lisää ostettavaa kuukausittain, jotta voisin olla vaurastumatta. Ensimmäisenä ostaisin varmaankin uuden tietokoneen (600 €) ja uuden television (600 €). Yhden kuukauden säästöt olisi tällä tavalla poltettu.

Sen jälkeen tarvisin lisää vaatteita. Voisin ostaa puvun tai pari (työvaatteeksi) sekä muuta sekalaista yhteensä 1200 eurolla. Jälleen olisi yhden kuukauden säästöt käytetty. Vaatteita minun pitäisi oikeasti muutenkin ostaa lisää, mutta pidän vaateostoksilla käymistä niin vastenmielisenä, että nuo reissut jäävät tekemättä muutenkin kuin pelkän "pihiyteni" takia.

Treenikamppeita tarvisin ehkä 400 eurolla, mutta pistetään nyt vaikka 600 euroa niihin, jotta puolen kuun säästöt tulisi käytettyä. Uuden kännykän voisin myös ostaa ja kun kerran tuhlailutuulella ollaan, niin pistetään 600 euroa siihen. Yhteensä kolmen kuukauden säästöt käytetty.

Mitä seuraavaksi? On tammikuun alku 2015 ja olen ostanut vuoden 2014 puolella kaikki haluamani/tarvitsemani asiat, joilla pärjään asiasta riippuen vuodesta useampaan vuoteen. Miten ihmeessä saisin tästä eteenpäin palamaan 1200 euroa JOKA KUUKAUSI?

En missään nimessä halua uutta autoa. Ruokaan käytän jo nyt enemmän kuin olisi tarpeen, joten ruokamenojen kasvattamista en pidä järkevänä. Ja kuten sanoin, vaateostoksilla käyminen on minulle vastenmielistä.

Isompi asunto voisi toki olla paikallaan ja se nostaisi kuukausi"menojani" ehkä 300 euroa. Tästäkin suurin osa olisi kasvaneen lainanlyhennyksen osuutta. Pitäisikö minun alkaa joka kuukausi käymään ulkomailla, jotta saisin rahaa poltettua niin, ettei vahingossakaan jäisi mitään säästöön? Vai hyväntekeväisyyteenkö rahat pitäisi antaa? Lapsia voisi toki hankkia, mutta niihinkin on se vähintään 9 kk odotusaika. Entä jos tuloni kasvavat liikaa sinä aikana, kun odotan lasten syntymistä? En myöskään missään nimessä halua hemmotella heitä pilalle.

Vaikeaa tämä rahan tuhlaaminen. Miten ihmeessä niin moni tekee siitä niin helppoa?


perjantai 5. syyskuuta 2014

Tavoite saavutettu! ...eikä tunnu missään

Tänään sain tosiaan vuodelle 2014 asettamani säästötavoitteen täyteen. Olen tähän päivään mennessä saanut sijoitettua yli 15 000 euroa. Oikeastaan sijoitin tuon rahan jo maanantaina (1.9.), mutta silloin tein sijoituksen velkarahalla, joten en laskenut sitä vielä sijoitukseksi. Vasta nyt, kun maksoin tuon velan pois, voin sanoa säästäneeni tuon summan. Salkkuni on tällä hetkellä täysin velaton.

Tällä hetkellä vaikuttaa, että minun kannatti aikaistaa ostoani velkarahaa käyttämällä, koska tuon ostoksen jälkeen tulivat uutiset tulirauhasta Ukrainassa sekä EKP:n päätös laskea korkoja ja aloittaa uusi arvopapereiden osto-ohjelma. Nämä uutiset nostivat huomattavasti isoa osaa sijoituksistani, kuten myös tuota uusinta ostostani. En toki voinut tietää noista tapahtumista mitään etukäteen, joten ajoituksen onnistuminen oli lähinnä tuuria. Satuin vain näkemään sopivan osakkeen sopivalla hinnalla sopivan lähellä palkkapäivää, joten en malttanut odottaa.

Mutta takaisin tavoitteeni saavuttamiseen.

15 000 euron saavuttaminen ei ole tuntunut oikein miltään. Syy tähän on mielestäni helppo löytää. On jo pitkään ollut selvää, että syyskuun aikana tavoite tulee täyttymään, joten on vaikea innostua näin selvän asian lopulta tapahduttua. Loppujen lopuksi tavoite oli alimitoitettu, enkä joutunut suuremmin pinnistelemään sen saavuttaakseni.

Toinen syy vähäiseen innostukseen löytyy keskipitkän tähtäimen tavoitteestani (100 000 euroa viidessä vuodessa). Olen jo alkanut miettiä tulevien vuosien säästösummia ja vaadittu säästötahti vaikuttaa turhan kovalta suhteissa käyttävissä oleviin tuloihini. Näin on etenkin seuraavan kahden vuoden aikana. Vuoden 2014 lopussa uskoisin olevani noin 2 kk edellä suunnittelemaani tahtia, mutta vuoden 2015 aikana tuo etumatka todennäköisesti tulee menetettyä ja 2016 saatan jopa jäädä jälkeen tavoittelemastani kumulatiivisesta säästömäärästä.

En usko palkkani kasvavan lähivuosina riittävän nopeasti, jotta pystyisin tavoitevauhtiini. Syy tälle löytyy siitä, etten usko haluavani vaihtaa työpaikkaa. Viihdyn nykyisessä työssäni todella hyvin, joten otan mieluummin vähän pienempää palkkaa sieltä kuin isompaa jostain mahdollisesti inhottavasta työstä.

Oikeastaan vielä palkkatasoakin suurempi syy haastavalle säästötahtitilanteelle löytyy veroista ja lyhennyksistä. Vuonna 2014 olen maksanut selvästi vähemmän veroja kuin minun pitäisi, joten ensi vuonna ennakonpidätykset tulevat olemaan suuremmat, minkä lisäksi joutunen maksamaan mätkyjä 2015 joulukuussa. Myös lyhennyksiä tulee vuodelle 2015 enemmän kuin vuonna 2014. En maksanut asuntolainastani lainkaan lyhennystä ennen kesäkuuta, joten minulla oli siihen asti kuukausittain pari sataa euroa ylimääräistä sijoitettavaa. En ole laskenut lyhennyksiä sijoitukseksi (vaikka ne sitä oikeasti ovatkin) tämän säästöprojektin puitteissa, mutta ehkä minun pitää jatkossa harkita tilannetta uusiksi.

Nyt minun on turha tehdä mitään muutoksia tai uusia tavoitteita loppuvuodelle, koska keskipitkän tähtäimen tavoitteeni tavoittelu takaa sen, että pyrin loppuvuoden aikana saamaan mahdollisimman suuren summan säästöön, jotta seuraavien vuosien "taakka" ei ole liian suuri.

Joka tapauksessa ensimmäinen välietappi on nyt saavutettu!



keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Välilehdet päivitetty

Olen nyt päivittänyt blogin välilehdet. Kulut -sivulle lisäsin uudet seuraamani luvut vuoden 2014 kulujen keskiarvoista ja niistä johdetut 12 kuukauden kulut. Välilehdellä olevan piirakkakaavion kulujen jakaumasta ajattelin päivittä kvartaaleittain, joten en päivittänyt sitä nyt, vaan seuraava päivitys tulee syyskuun jälkeen.

Tuotot -välilehdellä näkee, että olen jäänyt jälkeen vertailuindeksistäni S&P 500:sta. Syy löytyy luonnollisesti Ukrainan kriisistä, joka ei samalla tavalla koske Yhdysvaltoja kuin eurooppapainotteista salkkuani. Voidaan toki kyseenalaistaa, onko S&P 500 oikea vertailuindeksi salkulleni, mutta tarkoitus on pitkällä tähtäimellä ostaa tavaraa lätäkön toiseltakin puolelta, joten se saa nyt olla.

Ulkomaiset osakkeet ovat toistaiseksi jääneet melko vähälle, koska niiden kohdalla toimeksiantokulun suuruus suhteessa ostoerän suuruuteen on aivan liian iso nykyisillä ostoillani. Ostojen pitäisi olla suuruudeltaan vähintään 2000 €, jotta toimeksiantokulu (min. 15 €/toimeksianto) olisi järkevää suuruusluokkaa. Ostoni ovat olleet n. 1000 euron paikkeilla, joten ne ovat kohdistuneet pääasiassa kotimaisiin osakkeisiin. Tilanne on kyllä pakko korjata tässä vähitellen. Saatan kasvattaa ostoerän suuruutta lainoitusominaisuuden avulla, myydä jotain omistuksia tai sitten säästän käteistä pari kuukautta voidakseni tehdä kerralla isomman ostoksen. Ensimmäinen vaihtoehto tuntuu mahdolliselta ja kaksi muuta epätodennäköisiltä. En halua myydä mitään, enkä yksinkertaisesti malta pitää rahaa laiskana tilillä makaamassa.


tiistai 2. syyskuuta 2014

Kuluraportti elokuu 2014

Elokuun kokonaiskulut olivat 1070 euroa. Elokuun aikana maksettavaksi tuli 348 euroa vuosittaisia kuluja (vakuutus ja eräs jäsenmaksu), joten pidän suoritusta ihan hyvänä. Ilman noita ylimääräisiä kuluja olisi kuun kulutaso ollut erittäin hyvä (722 €). Kuukausittain minulla on keskimäärin ollut n. 160 euroa vuosittaisia ja satunnaisia kuluja, joten elokuussa näiden määrä oli yli kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Tästä huolimatta tuhannen euron rajan ylitys ei ollut kovinkaan suuri.

Elokuun aikana ruokaravintoloihin tuli vietyä ehkä n. 50 € "turhaa", mutta on mielestäni ihan ok pitää tuon verran luksusta elämässä. Toki enemmänkin oli tarpeetonta menoa ruokailun saralla, mutta vain nuo varsinaisten lista-annosten tilaaminen on tällä hetkellä minulle tuhlailua. Työpäivien aikaisesta ruokailusta olen valmis maksamaan (tai siis siitä, ettei minun tarvitse tehdä ruokaa tai tiskata päiväruokailuja varten).

Kävimme myös asuntomessuilla, mikä maksoi minulle n. 50-60 €, sekä elokuvissa (n. 20 €). Näin ollen kuun aikana "tuhlailua" oli yhteensä noin 120-130 euron verran, mikä on ihan hyväksyttävää. Toki ilman noita kuluni olisivat pysyneet haluamallani tasolla alle tuhannessa eurossa, mutta yksittäisen kuukauden kuluja tärkeämpää on pitää keskimääräiset kulut oikealla tasolla.

Nyt ollaan tosin siinä mielenkiintoisessa tilanteessa, että tämän vuoden keskimääräiset kuluni ovat 999 euroa kuukaudessa. Jos siis syyskuun kulut ovat yli 1000 euroa, niin mennään jo tavoiterajani huonommalle puolelle. Tilannetta ei helpota se, että syyskuussa on maksettava 200 euroa satunnaista kulua, minkä lisäksi on vuoroni maksaa vastike.

Täysin mielivaltainen rajahan tuo 1000 euroa on, eikä sen ylittyminen mitenkään vakavaa ole, mutta silti. Tavoitteen saavuttamista haittaa, jos on liian helposti valmis tekemään myönnytyksiä sen suhteen tai keksimään tekosyitä, miksi on ok, jos sitä ei saavuta.