Säästöjen tilannekatsaus lokakuu 2014

Lokakuun aikana säästöön tuli laitettua tasan 1000 euroa. Kuten aikaisemmin olen kertonut, olen jo aikaisemmin tehnyt osakesijoituksia käyttäen Nordnetin lainaominaisuutta ja nuo tämän kuun "sijoitukset" ovat siis tuon lainan lyhennyksiä. En luonnollisesti merkinnyt alkuperäistä osakeostosta sijoitukseksi, joten sijoitusta ei tule laskettua kahteen kertaan.

Kokonaissäästösummani on 16 423 € eli n. 9,5 % enemmän kuin oli tavoitteeni tälle vuodelle.

Oikeastaan minulla oli tässä kuussa varaa sijoittaa vain 800 euroa, mutta vuokralainen maksoi vuokriaan etuajassa, joten siirsin tuosta ennakosta 200 euroa Nordnetiin lainanlyhennykseksi. Vastaava summa pitää tulevina kuukausina siirtää takaisin asuntolainan hoitotilille tulevia lyhennyksiä varten, mutta siihen asti ne saavat olla tuottavassa käytössä (=säästetty korko) Nordnetissä.

En ole aikaisemmin sijoittanut vuokralaiselta tulleita rahoja, koska sijoitusasuntoon kohdistuvan lainan lyhennykset tekevät sen, että kyseisen sijoituksen kassavirrat ovat kuukausittain hieman negatiiviset. Tämäkin kertaluontoinen mahdollisuus sijoittaa vuokratuloja pitää maksaa tulevina kuukausina pois, joten kokonaisuutta ajatellen en hyödy vuokratuloista juuri lainkaan. Ei siis pidä ajatella, että säästöprojekti olisi minulle jotenkin helpompi, koska omistan osuuden sijoitusasunnosta. Enemmänkin tuo haittaa minua, koska joudun kuukausittain laittamaan sivuun rahaa, joka ei näy sijoituksissani.

On toki täysin oma valintani olla laskematta mukaan sijoitusasunnon tuottoja. Voisin ihan perustellusti laskea sijoituksiksi esimerkiksi sijoitusasunnon lainan lyhennykset. Tuo on kuitenkin sellaista omaisuutta, jonka tuottamien tulojen avulla voin myöhemmin elää. En ole halunnut laskea sijoitusasuntoa mukaan, koska se ei mielestäni olisi reilua muita aloittelevia sijoittajia kohtaan. Olisi aivan liian helppoa sortua ajattelemaan "Helppohan tuon on, kun hänellä on jo varallisuutta, joka tuottaa, mutta entäs minä joka aloitan nollasta?" Nyt olemme kaikki samalla lähtöviivalla ja olen sijoittanut vain rahaa, jonka olen palkkatyöstäni ansainnut (sekä yhden kertaluontoisen lahjan vanhemmiltani n. 700 e).

Voi olla, että ensi vuonna joudun alkaa huomioimaan myös noiden sijoitusasuntojen lainojen lyhennyksiä sijoituksena. Syitä tähän käyn tarkemmin läpi, jos päädyn tekemään kyseisen muutoksen. Todennäköisesti teen tuolloin myös tämän vuoden luvuista uusia laskelmia, jotta ensi vuoden luvut ovat vertailukelpoisia tämän vuoden kanssa. Mutta palataan aiheeseen, jos/kun sen aika tulee...

Alla näkyvät vielä perinteiset kuviot kokonaissäästöjen kehityksestä.

 

Onko pitkä laina-aika riskisempi kuin lyhyt?

Kävimme vaimoni kanssa lainakeskusteluja ja hän sanoi minun olevan riskihakuisempi, koska haluan mahdollisimman pitkän laina-ajan (eli mahdollisimman pienen lyhennyksen) ja mahdollisimman paljon lyhennysvapaita kuukausia lainan alkuun (sijoittaakseni säästyvät rahat). Mutta pitääkö tuo väite pitkän laina-ajan (tai siis hitaan lyhennystahdin) riskisyydestä lainkaan paikkansa?

Laina-ajan pidetessä luonnollisesti yllättävien tapahtumien mahdollisuus kasvaa. Mitä pidemmälle tulevaisuuteen mennään, sitä vaikeampaa ennustaminen on. Merkittävimpinä seikkoina lainan kannalta ovat korkotason muutokset sekä muutokset tulotasossani. Radikaalimpia muutoksia tulotasooni aiheuttaisivat luonnollisesti työkyvyn menettäminen tai jopa kuolema. Menoissani voi myös tapahtua muutoksia, mutta niiden osalta asia on hallinnassani, eikä siten yhtä heikosti ennustettava. Pankin näkökulmasta toki haluni elää vaatimatonta elämää on epävarma asia, koska he eivät voi tuntea minua samalla tavalla kuin minä itse.

Monilla tavoin pitkä laina-aika on kuitenkin enemmän riskiä pienentävä kuin lisäävä. Pienempi lyhennys tarkoittaa ensinnäkin sitä, että velallinen voi sijoittaa suurempia summia. Näin muuhun kuin asuntoon sitoutunut varallisuus luo nopeasti puskurin, jota voi käyttää kuluihin ja lyhennyksiin, jos tulotasossa tai jopa työkyvyssä tapahtuu yllättäviä negatiivisia muutoksia.

Toiseksi pienempi lyhennys tarkoittaa sitä, että velallisen on helpompi suoriutua velvoitteistaan mahdollisen tulotason laskun jälkeen. Omalta kohdaltani laskeskelin, että vaikka jäisin työttömäksi, niin päivärahani mahdollistaisi kaikkien velvoitteideni maksun, minkä lisäksi voisin vielä sijoittaakin hieman. Jos laina-aikani olisi 25 vuoden sijasta sovittu 10 vuodeksi, tilanne olisi paljon huonompi.

Jos siis lyhentäisin lainaa mahdollisimman nopeasti, minulla ei olisi puskuria, jolla selvitä alentuneista tuloista, minkä lisäksi olisin sitoutunut suuriin lyhennyksiin, jotka minun pitäisi edelleen pystyä hoitamaan vähentyneistä tuloistani huolimatta.  Vaikeuksien kohdatessa pankki saattaisi toki suostua muuttamaan maksuohjelmaa kevyemmäksi, mutta todennäköisesti tämä maksaisi ja jopa lainan marginaali saattaisi nousta. Tämä tosin riippuu lainan ehdoista, enkä rehellisesti sanoen tiedä, kuinka pankit tyypillisesti toimivat tällaisissa tilanteissa. Jos jollakin lukijalla on tästä kokemusta, niin mielelläni kuulisin niistä. Erityisesti minua kiinnostaisi, kuinka helppoa laina-ajan pidentäminen on esimerkiksi työttömyyden kohdatessa.

Nykyisellään täytyisi tapahtua yhtä aikaa työttömyys/kuolema, sosiaaliturvan lasku/kulutustason nousu sekä osake- ja asuntomarkkinoiden romahdus, jotta en pystyisi suoriutumaan velvoitteistani. Noiden kaikkien en millään usko tapahtuvan samanaikaisesti. Moni noista toki korreloi keskenään (esim. vaikea työllisyystilanne liittyy usein markkinoiden romahdukseen), mutta eivät kaikki.

Näkisin, että laina-ajan vaikutus lainan riskisyyteen on varsin yksilöllinen ja riippuu erityisesti kulutustottumuksista, yleisestä taidosta hallita omaa talouttaan ja siitä, mihin sen ylijäävän rahan käyttää. Omalla kohdallani pitkä laina-aika on mielestäni huomattavasti lyhyttä turvallisempi vaihtoehto sekä minulle että pankille, vaikka sijoitankin rahani riskisenä pidettäville osakemarkkinoille. Pankin näkökulmasta on tosin ongelmallista tunnistaa, kenelle on parempi pitkä ja kenelle lyhyt laina-aika. Lisäksi pankkisääntely voi asettaa omia paineitaan sille, millä tahdilla lainoja tulisi lyhentää.

Minusta on aina tuntunut ihmeelliseltä, että pankit haluavat lainoja lyhennettävän nopeasti, kun heidän tuloksensa tulee juuri noista lainoista. Kun joku lyhentää lainaa, pankin pitää löytää sille samalle rahalle joku toinen ottaja, joka vuorostaan maksaa siitä korkoa aivan kuten alkuperäinenkin velallinen. Miksei siis voitaisi siirtyä Ruotsin tyyliin huomattavasti pidempiin laina-aikoihin?

Tyytyväisyys on vihollinen

Jos haluaa tehdä jotain merkittävää, se vaatii uhrauksia. Jos on liian tyytyväinen tilanteeseensa, se uhraus jää helposti tekemättä. Esimerkiksi oman talouden parantaminen vaatii työtä ja vaivaa (budjettien laatimista, kuluseurantaa yms.), joka helposti jää tekemättä, jos nykytilanne on liian hyvä. Se ei vaan tunnu vaivan arvoiselta. "Kyllähän minun pitäisi, mutta..."

Jos vihaat sitä, missä olet, valinta on paljon helpompi tehdä. Lihava lähtee lenkille, kun vaihtoehtona on kuolema, mutta jää kotiin, kun "olisi parempi terveydelleni, jos kuntoilisin". Molemmissa tilanteissa ylipainoinen henkilö haluaisi olla laihempi ja paremmassa kunnossa, mutta vasta, kun tekemättömyys oikeasti satuttaa häntä (kuolemanpelko), silloin hän saa itsensä toimimaan.

Näin ollen liika tyytyväisyys on vihollinen tehtäessä jotain tekemisen arvoista. Jos tavoittelet jotain suurta, mutta samalla uskottelet itsellesi, että "Ei se nyt haittaa, vaikka epäonnistuisin, koska onhan elämäni ihan hyvä näinkin", teet tavoitteesi saavuttamisesta epätodennäköisempää. Vain tyytymättömyys ajaa sinut tekemään enemmän kuin muut ja paremmin kuin muut, jotka yrittävät ihan samaa.

Älä siis anna itsesi kertoa itsellesi, että epäonnistuminen on ok. Epäonnistuminen ei ole ok. Ajatuksen siitä, että saatat epäonnistua, pitäisi sattua niin paljon, että teet vielä enemmän vähentääksesi epäonnistumisen mahdollisuutta. Hyväksy, että tavoitteesi saavuttaminen on vain ja ainoastaan itsestäsi ja panoksestasi kiinni. Usein onnistumisesta ei ole takuita, mutta vain omalla panoksellasi voit vaikuttaa onnistumisen todennäköisyyteen.

"The safest way to get what you want is to deserve what you want" (Charlie Munger)

Se on sitten eri asia, kumpi on tärkeämpää, yleinen tyytyväisyys (tavalliseen elämään) vai se tavoite, jonka saavuttaminen ei ole mahdollista ilman uhrauksia. Tuon asian jokaisen pitää päättää itse.

Laskusta ei pidä huolestua

Viime aikoina pörssit ovat laskeneet varsin voimakkaasti. Tänäänkin Helsingin pörssi päätyi lähes 3 %:n laskuun. Onhan se inhottavaa katsoa, kun salkun arvo sulaa silmissä, mutta silti olen selvinnyt ilman tuskanhien nousua otsalle.

Näin sijoitusuran alulla olevalle pörssikurssien lasku ei ole huono asia vaan erinomainen mahdollisuus. Kun osakkeet tulevat olemaan salkussa kymmeniä vuosia, niin mieluumminhan sitä halvemmalla ostaa kuin kalliilla. Nyt salkun käännyttyä tappiolliseksi toki harmittaa, etten pysynyt 100 % käteisenä näihin päiviin asti, kun kerran jo blogi-urani alussa väitin markkinoita yliarvostetuksi. Mutta eipä sitä voi markkinaliikkeitä ennustaa.

Nykyisenkin romahduksen jälkeen jenkkimarkkinat ovat edelleen mielestäni n. 20 % yliarvostetut Shillerin P/E:llä mitattuna. En siis voisi vieläkään ostaa mitään, jos ajatuksenani olisi ostaa vasta, kun on yleisesti edes normaalisti hinnoiteltua, saati sitten halpaa.

Yksittäiset osakkeet voivat toisaalta olla halpoja, vaikka markkinat yleisesti olisivat kuinka yliarvostetut. Tämä ei tosin estä näitäkin osakkeita laskemasta muiden markkinoiden mukana ja jopa markkinoita nopeampaa. Tämän on saanut huomata myös Kohti taloudellista riippumattomuutta -blogin kirjoittaja Pasi Havia, jonka rahasto HCP Quant on nyt laskenut 10 % lähtöarvostaan, mikä on selvästi suurempi lasku kuin rahaston vertailuindeksillä. Toivottavasti Havian rahasto ei nyt kaadu huonoihin aikoihin, vaan hän saa oikeasti mahdollisuuden näyttää osaamisensa.

Itseäni nämä voimakkaan laskun ajat harmittavat erityisesti siksi, että minulla ei ole rahaa, mitä sijoittaa. Lainaakin on jo jonkin verran käytössä (n. 20 % salkun arvosta), joten en uskalla lisätä enää vipua salkkuuni. Etenkään, kun markkinoiden nykytilanne ei ole vielä lähelläkään halpaa. Tiettyjen osakkeiden tietyt hinnat ovat tosin minulle sellaisia, että niillä minun on pakko ostaa, vaikka salkun vipu hetkellisesti nousisikin liian korkeaksi. Seuraavan palkan tullessa voin kuitenkin lyhentää lainaa suhteellisen suurella summalla. Jos kurssilasku jatkuu vielä senkin jälkeen, tulen todennäköisesti tekemään uusia ostoja lainarahalla. Pitää vaan toivoa, ettei lasku ole niin voimakasta, että salkun koon pienentyminen vie lainaosuuden prosentuaalista määrää liian suureksi.

Loppujen lopuksi sijoitusteni tuotto määräytyy sijoituskohteideni pitkän tähtäimen suoriutumisen perusteella eikä markkinaliikkeiden perusteella. Tämän takia en huolestu liikaa nykyisestä kurssilaskusta. En ole kuullut mitään, mikä saisi minut ajattelemaan, että yhtiöni olisivat nyt yli 10 % huonompia kuin pari viikkoa sitten. Halvempia ne kyllä ovat, ja on tärkeää muistaa, että hinta on eri asia kuin arvo. Hinta myös muuttuu usein huomattavasti nopeampaa kuin arvo.

Tuotot Q3 2014

Q3:n aikana tuotot olivat surkeita. Ajoittaisia valonpilkahduksia oli, mutta pääasiassa suunta oli alaspäin ja tilanne on kvartaalin päättymisen jälkeen muuttunut entistä pahemmaksi. Q3:n aikana salkun TWR-tuotto oli -3,9 %. Vertailuindeksistäni olen jäänyt entistä enemmän.

Yllä olevassa kuviossa on koko salkkuni tuoton kuvaaja ja alla Nordnetin osakesalkkuni kuvaaja. Seligsonin salkkuni osuus on jäänyt sen verran pieneksi, että sen merkitys yllä olevaan kuvaajaan on koko ajan pienempi ja pienempi. Tämä näkyy muun muassa suurempina muutoksina yllä olevassa kuviossa.

Olen jo pitkään ollut tietoinen, että salkkuni ei ole sellainen kuin haluaisin sen olevan, mutta en ole ollut valmis muuttamaan sen sisältöä myynneillä, vaan ajatuksenani on ollut tehdä sellaisia ostoksia, että salkku kokonaisuutena menee oikeaan suuntaan. Tuo tapa on vain sen verran hidas, että en ehtinyt tekemään tarpeellisia muutoksia ennen viime aikojen laskukautta. Lisäksi en ole tainnut riittävissä määrin noudattaa tuotakaan suunnitelmaa.

Viime päivien kurssilaskuista minulla on sen verran sanottavaa, että kirjoitan varmaan siitä erillisen blogitekstin, joten jätän sen analysoinnin tässä vähemmälle.

Kulujen jakauma Q3 2014

Yllä olevassa kuviossa on esitettynä kulujeni jakauma ajalta 1.1.-30.9.2014. Euroina luvut on esitetty alla olevassa taulukossa, mistä näkee myös vertailun vuoksi tilanteen kolme kuukautta sitten.

	Q3	Q2
Ruoka ja marketit	432	447
Asuminen	207	206
Kulkeminen	72	70
Sähkö, vesi, netti, puhelin	69	76
Vaatteet	36	38
Viihde	18	19
Vuosittaiset	103	50
Satunnaiset	93	90
	1030	996

Luvuista näkee heti, että keskikulutukseni on kasvanut ja että se johtuu lähinnä vuosittaisten kulujen ajoittumisesta vuoden kolmannelle neljännekselle (heinä-syyskuulle). Aidosta kulutuksen lisääntymisestä ei siis ole kyse.

Ruokakuluni ovat pienentyneet, koska en ole kesäkuun jälkeen enää ostanut lounasseteleitä, minkä lisäksi olen käyttänyt vanhoja (aikaisemmin maksettuja) lounareita ruokailujeni maksamiseen. Nyt lompakossa on enää yksi lounasseteli jäljellä, joten voidaan olettaa ruokakulujeni hieman kasvavan jatkossa. Suurta lisäystä en kuitenkaan odota, koska en selvästikään ole käyttänyt lounareita kovinkaan montaa per kuukausi. Lisäksi tarkoituksenani olisi hieman järkeistää ruokaostoksiani.

Sähkökuluni ovat pienentyneet toimittajan vaihdon takia. Osittain kyse on siitä, että sopimuksen päättyessä ajoittui kesäkuulle enemmän kuluja kuin sille oikeasti kuului, joten oikeasti säästö ei välttämättä ole ihan niin suuri kuin muutoksen perusteella voisi kuvitella. Tein tosin mielestäni aika hyvän sopimuksen.

Muulta osin kuluissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.

Kulkemisen kuluja katsoessa on hyvä tietää, että auton renkaat ja huollot yms. on taulukossa luokiteltu vuosittaisiin kuluihin, eikä kulkemisen kuluihin. Kulkemisessa ovat siis lähinnä bensat ja joukkoliikenteen liput.

Kuluraportti syyskuu 2014

Syyskuussa kokonaiskulutukseni oli 1284 euroa. En sortunut tuhlailemaan vaan kulujen määrää nostivat 200 euron (pakollinen) satunnainen kulu ja 285 euron vuosittainen kulu (auton vuosihuolto). Tavoitteenani oli pitää kulutukseni ilman auton huollon kulua alle 1000 eurossa ja tässä onnistuin (juuri ja juuri). Vähän jouduin pihistelemään viimeisinä päivinä, mutta muuten mitään suurempaa kulusäännöstelyä en tehnyt.

Viimeiset kolme kuukautta (eli koko Q3) minulla on ollut erittäin paljon satunnaisia ja vuosittaisia kuluja. Niitä on ollut yhteensä n. 300 €/kk, kun tammi-kesäkuun osalta keskiarvo oli 140 €/kk. Loppuvuoden aikana noita ylimääräisiä ei onneksi pitäisi enää olla. Satunnaisia yllättäviä menoja toki tulee ja jouluna on sitten joululahjojen vuoro, mutta näiden ei pitäisi olla mitään erityisen merkittäviä kulueriä. Aikaisemmin mainitsemani mahdollinen tietokoneen osto voi tosin tehdä isohkon loven lompakkooni.

Syyskuun aikana kulutukseni oli aika tavallista. Ravintolassa tuli ehkä syötyä hieman tavallista enemmän, mutta kyse oli enemmänkin lounaspaikka- tai pikaruokatyylisestä ruokailusta kuin kalliimmasta á la carte -ruokailusta. Kyse oli siis lähinnä laiskuudesta kokkailun suhteen.

Lokakuussa minun pitäisi saada kuluni aika matalalle tasolle, koska satunnaisia tai vuosittaisia kuluja ei ole tiedossa, eikä myöskään ole vuoroni maksaa vastiketta. Tästä huolimatta säästömääräni lokakuussa tulevat olemaan suhteellisen pienet, koska minun pitää maksaa luottokortilla maksamani auton huolto sekä varata raha marraskuussa tapahtuvalle vastikkeen maksulle, koska se pitää maksaa ennen seuraavaa palkkaa. Marraskuussa puolestaan säästömäärien pitäisi olla taas hyvällä tasolla, jollei mitään yllättävää tapahdu.

Onhan tässä myös pieniä suunnitelmia, jotka saattavat sotkea säästösuunnitelmat täysin useiksi kuukausiksi, mutta niistä ehkä lisää myöhemmin...

Kyllä kansa tietää: Minusta tulee miljonääri

Syyskuun aikana tein kyselyn, jossa kysyin lukijoilta, uskovatko he, että minusta tulee miljonääri. Äänestysaika on nyt päättynyt ja on aika tarkastella tuloksia. Äänestäneitä oli 59 ja heistä 35 (59 %) uskoi, että minusta tulee miljonääri. Tulos on hieman "parempi" kuin optimistisin ennusteeni. Ajattelin, että enin, mitä voin odottaa olisi lievä enemmistö (50-55 %) kyllä-ääniä. Pessimistisimmilläni ajattelin, että saisin vain muutaman kyllä-äänen.

Odotuksiani "parempi" menestys johtunee siitä, että tämänkaltaisia blogeja todennäköisesti lukevat isolta osin ihmiset, joilla on samansuuntaisia haaveita ja suunnitelmia. Näin he ovat keskimääräistä taipuvaisempia uskomaan suurten unelmien toteutumiseen.

Laitoin sanan "parempi" lainausmerkkeihin, koska eihän kyselyn tuloksella sinänsä ole merkitystä. Kuten tuolla aikaisemman kirjoitukseni kommenteissani kerroin, kyselyn tarkoituksena oli lähinnä luoda vertailukohta tuleville äänestyksille. Toivon pystyväni ajan kuluessa vakuuttamaan osan niistä lukijoista, jotka nyt vastasivat "Ei".

Yksi mielestäni mielenkiintoinen yksityiskohta äänestyksessä oli se, että osa tuntui olettavan miljonääriksi tulon olevan tavoitteenani. Näinhän ei kuitenkaan ole, enkä mielestäni ole muuta väittänytkään (en tosin muista kaikkia kirjoituksiani). En ole sanonut tavoittelevani miljonääriksi, vaan ainoastaan että uskon miljonääriksi tulon olevan väistämätön seuraus luonteestani ja kiinnostuksen kohteistani. Tavoitteenani on ainoastaan taloudellinen riippumattomuus ja kaikki sen jälkeen on vain plussaa. Voi toki olla, että ajan myötä tavoitteeni muuttuvat ja tulen oikeasti haluamaan miljonääriksi. Voi myös olla, että inflaatio tekee sen, että eläkeiässäni 40 vuoden kuluttua miljoona ei ole enää laisinkaan riittävä summa rahaa stressittömään elämään.

No joka tapauksessa kansa on nyt puhunut ja minusta tulee miljonääri!