lauantai 29. marraskuuta 2014

Vuoden lopun rahavinkit

Nyt kun vuoden viimeinen kuukausi on alkamassa, ajattelin nostaa esille pari merkittävää vuodenvaihteeseen liittyvää vinkkiä rahan suhteen.


Ensinnäkin S-ryhmän osuusmaksun koron saaminen edellyttää, että osuusmaksu on maksettu 31.12. mennessä. Rahan aika-arvon takia osuusmaksua ei mielestäni ole kannattanut maksaa aikaisemmin, koska sille rahalle on ollut mahdollista saada muualta tuottoa, kun taas osuuspääoman korkoa tuo aikaisempi sijoituksen ajankohta ei käsittääkseni lisää. Nyt joulukuussa raha kannattaa laittaa kiinni, koska tarjolla oleva korko on todella hyvä.

En käsittele tuota osuusmaksua kovinkaan laajasti, koska muut bloggaajat ovat jo kirjoittaneet siitä niin paljon. Kirjoita Googleen "osuusmaksun korko", niin löydät monta hyvää kirjoitusta aiheesta. Ainoa lisäys tuon suhteen on, että osuusmaksujen korkojen verotuskäytäntö on muuttumassa ja verotus siirtyy lähemmäs osakeyhtiöiden voitonjakojen verotusta. Tästä huolimatta osuusmaksuille maksettava korko tarjoaa jatkossakin erinomaisen matalariskisen mahdollisuuden hyvään korkotuottoon.

Mahdollisia sijoituskohteita osuuskaupan osalta löydät vaikka täältä.


Toinen mahdollinen rahanteko/-säästökohde on kirkosta eroaminen. En kannata vapaamatkustamista, joten jos oikeasti olet sitä mieltä, että kirkko tekee enemmän hyvää kuin pahaa ja uskot tuohon heidän ydinviestiinsä ylemmistä voimista, niin kehotan kyllä kantamaan vastuusi ja maksamaan veron. Jos taas kuulut kirkkoon lähinnä tottumuksen takia tai muuten ilman hyvää syytä, niin eroamalla voi säästää merkittäviä summia. Esimerkiksi 24 000 euron vuosituloilla säästö on helsinkiläiselle (en tosin itse ole sieltä) 192,30 euroa. 40 000 euron tuloilla säästö on jo 350,19 euroa. Voit eroakirkosta.fi palvelun laskurissa laskea, paljonko säästöä itsellesi olisi tarjolla omassa kunnassasi. Noiden sivujen kautta eroaminenkin tapahtuu kätevästi.


Nämä molemmat vinkit ovat luonteeltaan sellaisia, että ne kannattaa toteuttaa nyt heti joulukuussa, koska tammikuussa on jo liian myöhäistä. Liian myöhään tehtynä rahat on jo menetetty kokonaisen vuoden osalta.


Edit. Kommenttiosiosta voit löytää lisää vinkkejä.

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Säästöjen tilannekatsaus marraskuu 2014 - 12 kk urakkaa takana

Jälleen kerran raportoin hieman etuajassa säästöistäni, kun kerran rahat ovat jo kiinni, eikä lisää sijoituksia ole tiedossa. Marraskuun aikana päätin sijoittaa 1076,52 €, jotta sain kokonaissäästösummaksi tasan 17 500 euroa. Tuo summa on samalla se summa, jonka olen saanut 12 kuukauden aikana säästettyä. Aloitin nimittäin säästöurakkani joulukuussa 2013, vaikka olenkin koko ajan puhunut vuoden 2014 säästötavoitteesta. Kyse ei siis ole ollut 2014 aikana säästetyistä euroista vaan 2014 loppuun mennessä säästetyistä euroista.

Koska useimmat taitavat elää kalenterivuosittain, minkä lisäksi 12 kk säästösummaa on helpompi verrata omaan elämään kuin 13 kk summaa, ajattelin erityisesti korostaa tämän kuun loppusaldon merkitystä. Jatkossa asetan tavoitteeni kalenterivuosittain, joten silloin tavoitteiden ja niiden toteutumien seuranta on helpompaa.

17 500 € säästösumma tarkoittaa keskimäärin 1 458 euron säästöä kuukausittain. Tämä on ollut noin 45 % bruttotuloistani eli tuloista ennen veroja. Useimmat muut tuntuvat seuraavan säästösummaa suhteessa nettopalkkaan, mutta itse olen toistaiseksi pysynyt bruttotasolla. Syynä tälle on ollut lähinnä laskennan yksinkertaistaminen, mutta toisaalta eipä se kovin vaikeaa olisi lisätä taulukkoon saraketta veroja varten ja tehdä pieni muutos laskentakaavaan.

Harkitsin, haluanko kertoa näin paljon tuloistani, mutta toisaalta onhan lukijan ollut tähänkin asti suhteellisen helppo arvioida ainakin nettotuloni, koska kerron tarkkaan sekä kuluni että säästöni.

Alla on taas perinteisiä kuvia säästöjen etenemisestä suhteessa tavoitteisiin. Tämä vuosi on mennyt paljon paremmin kuin odotin ja sen perusteella voisi kuvitella 5 v säästötavoitteen saavuttamisen olevan helppo nakki. Ensi vuosi tulee kuitenkin olemaan vaikea säästämisen näkökulmasta, mikä puolestaan voi näin lyhyessä pyrähdyksessä vaikeuttaa huomattavasti myös koko projektin toteutumista. Mutta siitä enemmän myöhemmin...







lauantai 22. marraskuuta 2014

Ykkössijoitukseni: Technopolis

Päätin nyt ensimmäistä kertaa kirjoittaa yhdestä sijoituskohteestani ja siitä, miten olen päätynyt sijoittamaan siihen. Otsikkoyhtiö Technopolis on ykkössijoitukseni siinä mielessä, että sitä minulla on eniten ja sitä pidän parhaiten sijoituskriteerini täyttävänä, mutta tuotollisesti se ei missään nimessä ole ollut paras sijoitukseni.

En käsittele kovin syvällisesti Technopolista yhtiönä vaan pyrin vain esittämään ne keskeiset seikat, joiden perusteella olen päätynyt pitämään sitä houkuttelevana sijoituksena. Sijoituksia harkitessa yritän olla monimutkaistamasta päätöksentekoa liikaa. Lisätiedon hankkiminen ei aina ole hyvä asia, koska ihmisellä on tyypillisesti taipumusta poimia saamastaan tiedosta ne ennakkoasennetta tukevat seikat. Mutta asiaan...


Tecnhopolis on toimitiloihin erikoistunut kiinteistösijoitusyhtiö. Näin ollen on luonnollista verrata sitä tavalliseen suoraan kiinteistösijoitukseen. Osakkeeseen sijoittamalla saa osan laajasti hajautettua kiinteistösalkkua, mikä tekee siitä huomattavasti suoria kiinteistösijoituksia riskittömämmän  sijoituskohteen. Näin ainakin meille, joilla ei ole niin paljon rahaa, että voisimme itse ostella kiinteistöjä ympäri Suomea ja naapurivaltioita.

Sen lisäksi, että Technopolis tarjoaa suoraa kiinteistösijoitusta turvallisemman sijoituskohteen, se tarjoaa myös paremman tuoton. Esim. asuntosijoituksessa normaali tuotto olisi n. 5-7 %, kun taas Technopolisin nettovuokratuotto oli viimeisimmässä osavuosikatsauksessa 7,3 %. Tämä ei ehkä vaikuta vielä suurelta erolta, mutta kun ottaa huomioon, että Technopolisin osaketta myydään n. 20 %:n substanssialennuksella (P/NAV<1), ero nousee huomattavaksi (7,3 %/0,8=9,1 %). Kun osaketta myydään alennuksella, tarkoittaa se sijoittajalle paitsi korkeampaa tuottoa myös sitä, että hänellä on tietty turvamarginaali, joka osaltaan pienentää sijoittajan riskiä.

20 %:n substanssialennus tarkoittaa sitä, että voit käytännössä ostaa yhden euron verran tavaraa 80 sentillä. Jos joku tarjoaisi sinulle 100 000 euron kiinteistöä 80 000 eurolla, niin todennäköisesti haluaisit tarttua heti tilaisuuteen.

Technopolishan noudattaa kiinteistöjensä kohdalla ns. käypään arvoon arvostamista (vrt. tavallinen hankintamenoon arvostaminen), eikä se ole antanut mitään syytä olettaa, että sen taseen kiinteistöt olisivat yliarvostettuja (toisin kuin eräs suomalainen asuntosijoitusrahasto). Käypä arvo lasketaan perinteisesti diskonttaamalla kiinteistöjen tuottoja tuottovaatimuksella, ja Technopolisin 7,3 % on melko korkea tuottovaatimus kotimaisiin verrokkeihin verrattuna. Näin ollen tuottovaatimuksenkaan kautta arvioituna kiinteistöjen tasearvoissa ei pitäisi olla "ilmaa". Tasearvojen oikeellisuutta tukee myös se, että viimeisimmän kiinteistön myyntinsä Technopolis toteutti taseen arvoa vastaavalla hinnalla.

Koska uskon Technopolisin taseen olevan arvostettu suhteellisen lähelle sen nettovarallisuuden käypää arvoa, tulisi Technopolisin osaketta yhden hinnan lain mukaisesti myydä sen nettovarallisuutta vastaavalla hinnalla (P/NAV=1) eli ilman substanssialennusta. Periaatteessa sijoittajan kannattaisi myydä kiinteistöjä (lyhyeksi) ja ostaa osaketta, kun osaketta myydään alennuksella. Kun osaketta myydään preemiolla (P/NAV>1), kannattaisi sijoittajan myydä osaketta (lyhyeksi) ja ostaa kiinteistöjä. Näin kummankin sijoituskohteen hinnat pysyisivät yhden hinnan lain mukaisesti tasapainossa. Kiinteistöyhtiöiden kohdalla tämä arbitraasimahdollisuus ei luonnollisestikaan pääse toteutumaan kiinteistöjen ainutlaatuisuuden ja suuren yksikkökoon takia, minkä takia kiinteistösijoitusyhtiöiden hinnanmuodostuskaan ei ole aina tehokasta.

Technopolis on mielestäni halpa myös suhteessa muihin vastaaviin vaihtoehtoihin. Esimerkiksi Ruotsin puolella vastaavia yhtiöitä myydään substanssialennuksen sijasta substanssipreemiolla. Samoin useiden sijoitusbloggaajien suosimat jenkki-REIT:ien hinnat sisältävät usein huomattavan - joskus jopa 100 %:n - preemion. Kärjistäen voisi sanoa, että sen sijaan, että he ostaisivat 80 sentillä euron kiinteistön Suomesta, he ostavat sen euron kiinteistön kahdella eurolla jenkeistä.

Suomessa Spondaa myydään Technopolista suuremmalla substanssialennuksella, mutta Spondan kiinteistövarallisuuden arvioinnissa on käytetty pienempää tuottovaatimusta, minkä perusteltavuutta minun on vaikea arvioida. Olen mielivaltaisesti päättänyt pitää molempia yhtiöitä yhtä riskisenä (eli sama tuottovaatimus) ja sijoittamaan kunakin ajankohtana siihen yhtiöön joka sattuu tarjoamaan paremman tuoton (nettovuokratuotto jaettuna substanssikertoimella). Alla on kuvio, jota olen käyttänyt arvioinnissani. Omistan siis molempia yhtiöitä, mutta Technopolista enemmän, koska se on useammin ollut se halvempi vaihtoehto. Cityconia en ole edes seurannut, koska se on mielestäni monella tavalla muita kahta huonompi yhtiö. En mene tässä syihin tätä tarkemmin, koska kirjoitus vaikuttaa venyvän jo nyt liian pitkäksi.




Kuten kuviosta näkee, erot eivät ole viime aikoina olleet kovinkaan suuria. Kuvio kertoo kuitenkin vain osatotuuden, eikä pelkästään sen perusteella tulisi tehdä sijoituspäätöstä. En myöskään takaa, että kaikki kuvion muodostamisessa käytetyt luvut ovat oikein, koska molemmilla yhtiöillä on ollut osakeanteja ja hybridilainoja yms. lukuja sekoittavia toimia. Yhtiöiden luvutkaan eivät välttämättä ole täysin samoja. Esimerkiksi Sponda puhuu alkutuotosta ja Technopolis nettovuokratuotosta. Olen tulkinnut noiden tarkoittavan samaa asiaa, mutta joku varmasti korjaa virheeni, jos olen ymmärtänyt asian väärin.

Toinen syy, miksi pidän Technopolista Spondaa parempana sijoituskohteena, löytyy operatiivisesta tuloksesta. Molemmissa operatiiviset tulokset ja niihin liittyvät kassavirrat ovat varsin ennustettavat (kuten kiinteistösijoittamisessa yleensäkin) ja osakkeen arvo on helppo määrittää oman tuottovaatimuksen kautta. Esimerkiksi Technopolisin odotan tuottavan tänä vuonna n. 0,50 € operatiivista tulosta ja haluan saada 10 % tuoton, joten osakkeen arvoksi tulisi n. 5 €. Osakkeen hinta on tänä päivänä n. 4 €. Spondan odotan tuottavan n. 0,37 €, jolloin sen arvoksi tulisi 3,7 €. Spondan osakkeen hinta on tänä päivänä 3,55 €. Ero laskemani arvon ja osakkeen hinnan välillä on siis Spondan kohdalla huomattavasti pienempi kuin Technopolisin kohdalla. Technopolis tarjoaa huomattavasti parempaa turvamarginaalia.

Kolmas syyni suosia Technopolista on siinä, että sen johto tuntuu olevan vähemmän typerä kuin suomalaisilla verrokeillaan. Tämä ei niin mairitteleva kohteliaisuus johtuu siitä, että kaikki nämä yhtiöt ovat syyllistyneet siihen, että ne samanaikaisesti jakavat osinkoa ja keräävät osakeannilla rahaa omistajilta. Tuota rahaa ja omistaja-arvoa tuhoavaa käytäntöä ei voi sanoa miksikään muuksi kuin typeryydeksi. Technopolisin päätös leikata osinkoa ansaitsi sille tittelin "vähemmän typerä".

Lisäksi Technopolisin johto on tämän syksyn aikana vihdoin tajunnut aloittaa omien osakkeiden oston. Tästä johtoa voisi jopa kehua (parempi ostaa omia osakkeita 20 % alennuksella kuin kiinteistöjä täyteen hintaan), jos tuohon päätökseen ei olisi mennyt niin kauan. Syyskuun väliaikaiseksi jääneessä romahduksessa aggressiivisella omien osakkeiden ostoilla olisi voitu luoda huomattavia määriä arvoa omistajille, mutta ostot aloitettiin vasta, kun osakkeen hinta oli noussut yli 15 % pohjilta. En toki syytä johtoa kovin paljoa n. 1 kk virheellisestä ajoituksesta, mutta tosiasiassa omien ostot olisi pitänyt aloittaa jo aikoja sitten.

Joka tapauksessa nämä kaksi toimenpidettä (osingon leikkaus ja omien osto) osoittavat yrityksen johdon olevan kykenevä omistaja-arvoa maksimoivaan ajattelutapaan, eivätkä suurten omistajien (eläkeyhtiöiden) halut saada suuria osinkoja vie kaikkea huomiota.

JOHTOPÄÄTÖS:
Technopolis
Suositus: OSTA
Käypä arvo: 5 €





lauantai 15. marraskuuta 2014

Mä joka päivä töitä teen...

Huh. Töissä on pitänyt kiireitä, enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan. Roolini yrityksessämme on nopeasti kasvanut laajemmaksi kuin olisin odottanut ja oikeastaan halunnutkaan. Tavoitteenani ei kuitenkaan ole olla uraohjus, joka tekee pitkää päivää ja uhraa kaiken muun elämänsä työn ja uralla etenemisen takia. Haluan elää tasapainoista elämää, jossa pääosan ajasta teen minua kiinnostavia asioita. Osa näistä asioista on työhön liittyviä ja osa ei. Nyt nuo ei työhön liittyvät ovat hyvin pitkälle jääneet pois.

En ole sellainen ihminen, että voisin jättää tarpeellisia asioita tekemättä sen takia, että "tunnit tulivat täyteen". Niinpä päivät ovat venyneet. Työ sinänsä on mielenkiintoista ja opettavaista, joten ajattelen asiaa niin, että nyt luon pohjaa sille, että voin tulevaisuudessa paremmin määritellä tehtäväni ja työaikani. Olen laajemmassa tehtävänkuvassani joutunut hyvin pitkälle epämukavuusalueelleni, missä tunnetusti kehittyminen tapahtuu. Kun vuoden parin päästä olen kerännyt riittävän osaamispääoman ja pienen alkupääoman, voinen aika vapaasti määritellä mitä teen ja kuinka monta tuntia viikossa olen siihen valmis käyttämään. Nyt uran alkutaipaleella on pakko panostaa suhteellisen paljon työhön, jotta saan myöhemmin ne mahdollisuudet, jotka haluan. Samalla tavalla kuin sijoitan nyt rahaa saadakseni myöhemmin enemmän, sijoitan nyt aikaani saadakseni myöhemmin enemmän (jotain).

Halussani tehdä vähemmän työtunteja ei ole kyse siitä, että haluaisin laiskotella illat, vaan siitä, että haluan käyttää illan tunnit itseni ja osaamiseni kehittämiseen sekä urheiluun. Normaali 8 h työpäivä on sopiva aika tehdä töitä ja sen jälkeen jaksaa vielä puuhailla omia (esim. kirjoittaa blogia). Kun työpäivä venyy tuosta sen tunnin pari, niin loppupäivän energia alkaa olla käytetty.

Syy, miksi käytän mieluummin aikani itseni kehittämiseen kuin työhöni löytyy alla olevasta sitaatista:

"Work harder on yourself than you do on your job. If you work hard on your job you will make a living, if you work hard on yourself you will make a fortune" (Jim Rohn)

Sana fortune eli omaisuus ei tosin täysin sovi, koska en varsinaisesti tähtää rikkaaksi. Sana tulisikin ymmärtää laajemmin tarkoittaen jotain merkittävää saavutusta. Se, mitä tuo tulee olemaan, ei vielä ole minulle täysin selvää, mutta kun joka päivä teen töitä sen eteen, että olen parempi kuin edellisenä päivänä, voin ennen pitkää tehdä ja saavuttaa vaikka mitä.



keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Miksi en valinnut osinkostrategiaa?

Monet kaltaiseni taloudellista riippumattomuutta tavoittelevat bloggaajat ovat valinneet strategiakseen osinkostrategian, jossa pyritään jatkuvasti kasvattamaan kuukausittaisten/vuosittaisten osinkojen määrää. Tällä strategialla on muutama merkittävä etu, joiden ansiosta se on ymmärrettävästi houkutteleva.

Ensinnäkin tasainen osinkovirta on se asia, joka lopulta mahdollistaa palkkatyöstä luopumisen. Tarkoituksena on, että kuukausittaiset menot voi lopulta palkkatulon sijasta kattaa osingoista tulevilla rahoilla.

Toiseksi osinkostrategia helpottaa markkinahinnoissa tapahtuvien vaihtelujen sietämistä. Kun siinä keskitytään vain kasvattamaan osinkovirtoja, niin sijoituksen markkina-arvossa tapahtuvat muutokset eivät ole kovinkaan merkityksellisiä asioita. Voi jopa olla niin, että laskut ovat nousuja mieluisampia, koska silloin saa ostettua suuremman osinkoprosentin osakkeita. Kärjistäen voidaan sanoa, että vasta yhtiön päättäessä pienentää osinkoaan, alkaa osinkostrategiaa käyttävää sijoittajaa harmittaa.

Kolmanneksi osinkostrategioilla usein tulee sijoittaneeksi turvallisiin vakaan tuoton yhtiöihin, jollaisiin sijoittamalla tyypillisesti on saanut varsin hyvän tuoton. En tosin ole itse tutustunut tarkemmin osinkostrategioita koskevia tutkimuksiin, mutta jos käsitykseni on ihan väärä, niin joku varmasti korjaa virheeni kommentti-osiossa.

Miksi en sitten itse ole valinnut osinkostrategiaa? Mielestäni sitä koskee pari merkittävää ongelmaa, jotka vähentävät sen houkuttavuutta.

Ensinnäkin osingoista joutuu maksamaan verot sekä transaktiokuluja sijoitettaessa saadut rahat uudelleen. Pitkän tähtäimen säästöprojektissa maksetut verot vähentävät merkittävässä määrin korkoa korolle -vaikutusta ja siten hidastavat vaurastumisen vauhtia. Jos yhtiö ei jakaisi lainkaan osinkoa, vaan sijoittaisi tuottonsa aina uudestaan (tuottavasti), niin tämä raha pääsisi verotehokkaalla tavalla takaisin tuottavaan käyttöön. Verojen lykkäämisen lisäksi tästä voi syntyä jopa verosäästöjä, koska yksityishenkilön on luovutusvoittoa laskettaessa mahdollista käyttää hyväkseen hankintameno-olettamaa.

Toiseksi liika keskittyminen osinkoihin voi johtaa vääriin sijoituspäätöksiin ja siten pitkällä tähtäimellä huonoihin tuottoihin. Oletetaan vaikka kaksi yhtä paljon maksavaa yritystä, joista toinen jakaa osinkoa 5 € per osake ja toinen 6 €. Osinkosijoittaja voi hyvinkin valita jälkimmäisen, vaikka ensimmäinen tekisi 10 € tulosta ja jälkimmäinen 7 €. Koskaanhan valinta ei ole näin yksinkertainen, vaan kyse on vain havainnollistavasta esimerkistä. Todellisen maailman esimerkki on mielestäni Citycon, jonka ostosuosituksissa vaikutetaan aina vedottavan korkeaan osinkoprosenttiin. Vertailukohteilla Spondalla ja Technopolisilla on pienemmät osingot, mutta ne toisaalta jättävät rahaa yhtiöön uusia investointeja varten. Tämä luo pohjan kasvavalle osingolle. Citycon jakaa suurimman osan tuloksestaan, mikä ei jätä tilaa kasvulle. (Sivuhuomiona voidaan mainita, että kaikissa näissä on syyllistytty siihen älyttömyyteen, että ensin jaetaan osinkoa ja sitten kerätään sijoittajilta rahaa osakeannilla. Technopolis on ainoa, joka on lopulta tajunnut leikata osinkoaan.)

Osinkosijoittaja saattaa protestoida toista huolenaihettani vastaan vetoamalla siihen, että osinkoprosentin lisäksi tehdään muutakin analyysiä esimerkiksi yhtiön pitkän tähtäimen osingonjakomahdollisuuksista. Tämä on toki mahdollista, mutta ihmiset tuppaavat saavan sitä, mihin keskittyvät. Jos ajatukset pyörivät koko ajan kasvavan osinkovirran ympärillä, niin helposti ratkaisut tulee tehtyä lyhytnäköisesti liikaa osingon suuruuden, ja liian vähän pitkän tähtäimen tuottojen, perusteella. Kovalla itsekurilla ja ammattitaidolla tämän huolen voi minimoida, mutta ongelmana on se, että sijoittaja ei voi luottaa arvioonsa omasta itsekuristaan ja ammattitaidostaan. Liiallinen itseluottamus on sijoittajien perisynti ja lähes kaikki luulevat liikaa itsestään. Allekirjoittanut todennäköisesti mukaan lukien.



Näin tämän tekstin kirjoitettuani en ole ollenkaan varma, että nykyinen strategiani on yhtään osinkostrategiaa parempi. Veroja en selvästikään ole lähtenyt minimoimaan, koska monella yhtiöistäni on suhteellisen suuri osinko. Rahastojen kasvuosuudet ovat jääneet vain pieneen osaan kokonaissalkustani. Osakevalinta on osinkostrategiassa ongelma, mutta niin se on muissakin strategioissa. Varmaa tapaa poimia oikeat osakkeet ei ole olemassa. Muutenhan kaikki olisivat rikkaita.

Lopputuloksena voidaan vaikka todeta, että en sijoita osinkostrategialla, koska nykyinen tapani on mielestäni mielenkiintoisempi. Tyhmää ehkä, mutta olkoon.



lauantai 1. marraskuuta 2014

Kuluraportti lokakuu 2014 (+ avautumista veroista)

Lokakuussa kuluihini meni vain 686. Kun työmarkkinatuen keskimääräinen suuruus on 702 euroa, voi suoritukseen olla varsin tyytyväinen. Työmarkkinatuesta toki menisi ennakonpidätys, mutta toisaalta moni sillä elävä saisi sen lisäksi vielä asumistukea. On myös huomioitava, että menoni eivät mitenkään ole vielä minimoituja, vaan sallin itselleni monia juttuja, joista karsisin, jos eläisin julkisten tukien varassa. Merkittävimmät näistä kuluista aiheutuvat autosta ja ravintolaruokailusta.

Vuoden keskimääräiset kuluni eivät toki ole noin alhaiset. Tämän kuun vähäinen kulutus laski kuitenkin keskimääräisen kulutukseni takaisin alle itselleni asettaman 1000 euron rajan. Viime kuussa tämän vuoden keskimääräinen kuukausikulutukseni oli 1030 €/kk, kun taas tämän hetken luku on 996 €/kk.

Jos kulutustasoani vertaa ansiosidonnaiseen päivärahaan, niin pystyisin helposti tekemään lisäsijoituksia myös työttömyyden sattuessa. Näin ollen en juurikaan pelkää työttömyyttä, vaikka varallisuuteni ei vielä ole lähelläkään tavoitetasoani. Ansiosidonnaisen aikana pystyisin jatkamaan varallisuuteni kerryttämistä, ja sen päättymisen jälkeen saatavat muut tuet tarkoittaisivat sitä, ettei kerryttämäni varallisuus katoa liian nopeasti.

Jo pelkillä tämän hetken sijoituksillani eläisin noin 15 kk, vaikken tekisi mitään muutoksia elämäntapaani, enkä saisi euroakaan muualta. Kun työnteosta aiheutuva kallis ruokailu on näinkin suuri osa kuluistani, tosiasiassa työttömänä kulutukseni laskisi ja uskoisin säästöjeni kestävän n. 18 kk. Valtion tukijärjestelmän takia puhuttaneen oikeasti noin viiden vuoden työttömyydestä ennen kuin varani tosiasiassa alkaisivat loppua. Vasta tuolloin olisin pakotettu tekemään vaikeampia ratkaisuja talouteni suhteen.

Voitte varmasti kuvitella, kuinka tuskaista minun on kuunnella "köyhien" valittavan siitä, kun rahat eivät riitä, kun tiedän heidän todennäköisesti käyttävän rahaa enemmän kuin minä. Enkä nyt tarkoita tietenkään kaikkia "köyhiä", enkä varsinkaan niitä oikeasti köyhiä, vaan esimerkiksi niitä työssäkäyviä "köyhiä", jotka valittavat saavansa liian vähän palkkaa tai lapsilisää tms. julkista tukea. Tähän päälle lisätään vielä vaatimukset, että minun kohtuullisen hyvätuloisena pitäisi maksaa enemmän veroja, jotta he saisivat lisää rahaa. Tämä vaatimus esitetään vielä "oikeudenmukaisuuden nimissä"? Ei kuulosta minusta kovin oikeudenmukaiselta. Maksan jo nykyisellään jokaisesta lisäeurosta lähes puolet veroa (kunnallisveroon menee reilu 20 % ja valtion veroon 21,5 %, minkä lisäksi joudun maksamaan työntekijän osuudet sivukuluista).

Mitä järkeä on tässä maassa tehdä pitkää päivää tai muuten panostaa ansiotasoonsa, kun muut saavat tuon panoksen tuotoksista puolet tekemättä mitään sen eteen? Tuo on luonnollisesti kärjistys, koska hyödyn ja olen hyötynyt yleisistä verorahoilla rahoitettavista palveluista paljon itsekin. Silti mielestäni ihmisten, jotka ovat valmiita tekemään parhaansa ja näkemään muita enemmän vaivaa, tulisi pystyä itse nauttimaan nykyistä suuremman osan työnsä tuotoksista.