Olimme vaimoni kanssa tosiaan asunto-ostoksilla ja olen sen takia joutunut miettimään suhtautumistani varainsiirtoveroon laskelmissani. Monella tavoinhan kyseessä on kertaluonteinen kulu, mutta toisaalta kyseessä on osa varallisuuserän (asunnon) hankintamenoa. Kuluksi kirjaaminen ei todellakaan houkuta, koska kyseessä on niin suuri erä, että se kerralla sotkisi koko vuoden kulutuslaskelmat.
Sijoitukseksi kirjaamista tukisi se, että kyseessä on aito osa hankintamenoa, eli sitä, paljonko olen todellisuudessa ollut valmis maksamaan asunnosta. Pelkän kauppahinnan tuijottaminen olisi siis virhe. Toisaalta kululuonnetta tukisi se, että jos myisin asunnon heti eteenpäin, saisin itse takaisin vain tuon kauppahinnan verran. Olen siis ostohetkellä menettänyt tuon summan verran varallisuuttani.
Tällä kertaa kävi tosin niin, että ostimme asunnon mielestäni selvästi alle käyvän hinnan. Myyjät olivat ns. motivoituneita myyjiä, joten saimme hintaa varsin hyvin alaspäin. Voin siis mielestäni aika turvallisesti olettaa saavani asunnosta takaisin vähintään ostohinnan varainsiirtoverolla lisättynä, jos myisin asunnon heti. Tämä tukisi menoerän sijoitusluonnetta. Toisaalta en voi olla varma, onko arvioimani asunnon arvo todellisuutta vastaava vai vain toiveajattelua. Omaan objektiivisuuteen ei tällaisissa asioissa voi oikein luottaa.
Ratkaisevaksi päätöksenteossani nousi se, kun aloin verrata varainsiirtoveroa tavallisiin osakekauppojen kaupankäyntikuluihin. Enhän minä niissäkään tee välitöntä "alaskirjausta" osakeostoksen tehdessäni, vaan kaupankäyntikulut ovat täysimääräisesti osa sijoitusteni hankintamenoa eli säästösummaani. Jos kohtelisin varainsiirtoveroa muuten kuin sijoituksena, niin minun olisi johdonmukaisuuden nimissä muutettava myös osakekauppojen kaupankäyntikulujen käsittelyä. Se ei mielestäni ole tarpeen tai mielekästä, joten varainsiirtoverokin saa olla sijoitus. Tai no ei ehkä sijoitus, mutta ei myöskään kulu. Jos kyse olisi sijoitusasunnosta, niin kyse olisi sijoituksesta, mutta oman asunnon kohdalla lienee parempi puhua vain hankintamenon osasta.
Tein myös pienen huomion tuossa asiaa miettiessäni. Varainsiirtovero tuntui valtavan suurelta kululta, ja sen takia tuntui tarpeelliselta miettiä syvällisemmin sen käsittelyä. Kun asiaa tarkemmin mietti, niin sehän on vain 2 % hankintamenosta, eli ero monen tavallisen osakerahaston merkintäkuluun on hyvin pieni, ja siten erilainen käsittelykin olisi sen puolesta erikoinen ratkaisu. Hankintaerän suuruus vaan sattuu olemaan niin paljon suurempi, että maksettava summa tuntuu erityisen suurelta, vaikka prosentuaalisesti ero ei ole kovinkaan merkittävä. Toki itse yritän pysyä kaupankäyntikuluissa selvästi alle 1 %:ssa, mutta monella yksityissijoittajalla tuon 2 %:n suuruusluokan kulut ovat varmasti ihan arkipäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti