perjantai 29. toukokuuta 2015

Säästöjen tilannekatsaus toukokuu 2015

Toukokuussa säästösumma meni odotetusti negatiiviseksi. Kokonaisuudessaan jouduin nostamaan sijoituksista rahaa 900 €, mutta kun huomioi, että iso osa noista euroista meni lainojen lyhennyksiin, niin lopullinen säästösumman muutos oli "vain" -215 €. Onneksi en joutunut myymään mitään tuon rahan takia, vaan otin sen Nordnetin talletustilillä olevista aikaisemmista myynneistä saaduista rahoista. Toukokuun aikana tulin itse asiassa ostaneeksi hieman takaisinkin aikaisemmin kalliimmalla myymiäni sijoituksia.

Työrintamalla on ollut pari haastattelua ja ensi viikolla on vielä yksi, joten olen aika toiveikas, että pian alkaa taas tulla rahaa kotiinkin päin ja pääsen jatkamaan säästöprojektiani. Positiivista on myös, että kaksi haastatteluista on ylemmän tasoista ja yksi saman tasoista työtä kuin edellinen työni. Takapakkia ei siis ole tarvinnut ottaa.

Muuten kuukausi on mennyt lueskellessa ja treenatessa. Toukokuun treenimäärä (reilut 36 h tähän mennessä) on vain hieman enemmän kuin edellisessä kuussa, mutta nyt olen pystynyt tekemään paljon kovempia treenejä kuin huhtikuussa. Huhtikuussa tuli luotua pohjat, jota nyt sitten pystyi käyttää todelliseen treeniin. Toukokuun treenitunteja vähensi myös se, että monena viikonloppuna (kuten myös nyt tulevana) minulla on ollut muuta ohjelmaa, joka on estänyt urheilun viikonlopun aikana. Ja selvyyden vuoksi todettakoon, että kyseessä eivät siis olleet työttömän kosteat viikonloput vaan kyse oli ihan verkostoitumistapahtumista ja vaimon kanssa tehdystä pikku lomareissusta.

(En nyt tällä kertaa laita uusia kuvioita tähän, koska säästösumman muutos oli niin pieni, että kuviot olisivat käytännössä identtiset viime kuun kuvioiden kanssa.)


maanantai 25. toukokuuta 2015

Kun raha ei riitä sijoittamiseen - mistä oikeasti on kyse

Kun ihmisiltä kysyy syitä, miksi he eivät sijoita, niin yhtenä yleisimmistä vastauksista on varmasti "rahat eivät riitä sijoittamiseen". Kun kaikki rahat tuntuvat menevän elämisen kuluihin, niin on helppo päätyä lopputulokseen, että sijoittamiseen ei ole todellista mahdollisuutta. Tämä ajattelutapa kuitenkin sivuuttaa sen tosiasian, että useimmilla meistä on taipumus kuluttaa kaiken, mitä saamme.

Mielestäni asia tulisikin kääntää hieman toiseen näkökulmaan. Sen sijaan, että tarjotaan väitettä "rahat eivät riitä" syyksi säästämättömyydelle, tulisi rehellisesti sanoa vain, että "muut asiat ovat minulle tärkeämpiä kuin sijoittaminen". Tuo vastaus olisi totta kaikille niille, jotka eivät säästä. Jos oikeasti rahan kanssa on niin tiukkaa, että asunto tai päivittäinen ruoka ovat jokaisesta eurosta kiinni, niin silloinhan "Asun mieluummin neljän seinän sisällä ja syön joka päivä kuin säästän". Keskimääräisen suomalaisen säästämättömän ihmisen osalta olisi puolestaan totta, että "Asun mieluummin vähän turhan isossa asunnossa, pidän kahta autoa, omistan suhteellisen uutta elektroniikkaa, pidän uudehkoja vaatteita jne jne kuin sijoitan".

Ongelma "rahat eivät riitä" -ajattelussa on se, että se vie syyn ja siten vastuun yksilön itsensä ulkopuolelle. Ajattelutapa pitää rahojen riittävyyden ja käyttökohteet ulkopuolelta annettuina, joihin kyseinen henkilö ei voi itse vaikuttaa. Ihmiset jopa suuttuvat, kun joku kehtaa kyseenalaistaa heidän rahankäyttötapojaan ja esittää, että jostain voisi mahdollisesti löytyä säästökohteita. Esimerkiksi, kun tällaiselle "tavalliselle" ihmiselle sanoo, että "Käythän sinä joka vuosi perheesi kanssa Thaimaassa", niin vastauksena ei ole, että "Olet oikeassa, siitähän voisin halutessani säästää" vaan vihastunut "Kyllä köyhälläkin on oikeus nauttia elämästä!".

Toivoisinkin, että tästä lähtien jokainen, joka ei säästä, vastaisi jatkossa rehellisesti, että muut asiat vaan sattuvat olemaan tärkeämpiä. Näin voitaisiin oikeasti rakentavassa mielessä keskustella, että löytyisikö säästämisen kautta tämän henkilön elämään jotain suurempaa lisäarvoa kuin mitä nuo muut vaihtoehtoiset rahankäyttökohteet tuovat. Se on varmasti selvää, että jos kaikki rahat menevät siihen pienen asuntoon ja ruokaan, niin vaikea sillä säästämisellä on luoda sellaista parannusta elämään, joka ylittäisi vaadittavan kurjuuden. Sekin on ihan ok, että joku mieluummin matkustaa sinne Thaimaahan kuin säästää. Ihmisillä on erilaisia arvoja ja he nauttivat eri asioista. Se ei kuitenkaan ole ok, että käyttää noihin matkoihin tuhansia euroja ja samalla pokkana väittää, että mistään ei ole mahdollista säästää. Se on epärehellistä, eikä muodosta kunnon pohjaa asialliselle keskustelulle.

Meillä kotona on vaimoni kanssa juuri tuo "teen mieluummin rahallani muuta" -tilanne. Hänellä on varsin hyvät tulot ja olen yrittänyt innostaa häntäkin säästämään aktiivisemmin, mutta hän sanoo suoraan, että hän mieluummin esimerkiksi matkustelee ja tapaa ympäri Suomea asuvia kavereitaan. En minä voi tuohon paljoa vastaan sanoa. Ne ovat hänen rahojaan ja hän saa tehdä niillä sen, mitä hän haluaa. Mieluummin näkisin, että hän olisi yhtä säästäväinen kuin minä, mutta toisaalta hän mieluummin näkisi minut mukanaan noilla rahanpolttoreissuillaan kuin kotona keräämässä varallisuutta.

Summa summarum: Arvovalinnoissa ei ole mitään vikaa, mutta tekosyissä on. Jos et halua säästää, niin sano se. Älä missään nimessä väitä (etenkään itsellesi), ettet muka pysty.


torstai 21. toukokuuta 2015

"P/E 20 on uusi normaali" ?

Kun osakemarkkinoilla alkaa olla kuplahinnoittelua, niin alkavat myös puheet "uudesta normaalista" tai "uudesta taloudesta". Selvimmin tämä näkyi IT-kuplan aikana internetin mahdollistamalle kasvulle asetetuista täysin epärealistisista odotuksista. Nykytilanteessa puolestaan nuo puheet koskevat poikkeuksellisen alhaista korkotasoa.

Osakkeiden arvostustasot ovat poikkeuksellisen korkealla, mutta sitä pidetään hyväksyttävänä, koska vaihtoehdosta, eli koroista saatavat tuotot ovat poikkeuksellisen huonot. Uudesta normaalista ei kuitenkaan voida puhua, elleivät korot jatkossakin pysy nykyisillä alhaisilla tasoilla. Toivottavaa korkojen pysyminen alhaalla ei ole, koska se veisi keskuspankeilta yhden aseen eli mahdollisuuden laskea korkoja, kun seuraava kriisi iskee. Keskuspankitkin tiedostavat tämän ja niiden tarkoituksena on varmasti saada korot takaisin ylemmille tasoille heti, kun taloustilanne sen vain sallii.

Tehdäänkin nyt pieni laskuharjoitus siitä, mitä korkojen nousu tarkoittaisi erään sijoituksen tuotolle. Oletetaan, että Yritys A tekee 1 euron tulosta tästä ikuisuuteen ja jakaa sen kokonaan osinkona. Yrityksen A osakkeen arvo on 20 €, mikä tarkoittaa siis P/E-lukua 20 ja 5 %:n tuotto-odotusta. Viiden prosentin tuotto-odotus on tosiaan tällä hetkellä ihan perusteltu, kun riskitön korko on 0 % ja riskipreemio 5 % on tällaiselle turvalliselle firmalle ihan kohtuullinen.

Oletetaan, että yhtiön osingot sijoitetaan takaisin yritykseen ostamalla lisää osakkeita. Oletetaan myös, että kaksi ensimmäistä vuotta korot pysyvät nollassa ja sen jälkeen korot nousevat yhden prosenttiyksikön vuodessa kolmena vuonna peräkkäin. Sen jälkeen korot pysyvät 3 % tasolla, mikä 5 %:n riskipreemion kanssa tarkoittaa 8 %:n tuottovaatimusta. Tuolla tuottovaatimuksella osakkeen arvoksi tulee enää 12,5 € (=1/0,08) Alla olevasta taulukosta näkee tarkemmin, mitä tämä tuottovaatimuksen vaiheittainen nousu tarkoittaa osakkeen arvolle ja siten myös sijoituksen tuotolle.

Vuosi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
Osakkeen hinta 20 20 16,7 14,3 12,5 12,5 12,5 12,5 12,5 12,5
EPS 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1
Kpl 1 1,05 1,11 1,18 1,26 1,34 1,42 1,5 1,58 1,66
Omistusten arvo 20 21 18,5 16,86 15,75 16,75 17,75 18,75 19,75 20,75

Taulukosta näkee, että viidentenä vuonna (tuottovaatimuksen ollessa 8 %) osakkeen arvo on enää 12,5 €, kun se alussa oli 20 €. Uudelleensijoitettujen osinkojen ansiosta potin arvo on kuitenkin kokonaisuudessaan 15,75 €. Tästä huolimatta sijoittajan olisi kannattanut pysyä koko tuo aika puhtaasti käteisessä, koska tällöin hänellä olisi se alkuperäinen 20 €, eli 4,25 € enemmän. Vasta vuonna 10 sijoittajan tuotot ovat paremmat sijoittamalla kuin pysymällä käteisessä.

Paras idea olisi luonnollisesti ostaa vuonna 1 ja myydä vuonna 2 ja sen jälkeen ostaa vasta vuonna 5, kun korot ovat nousseet huippuunsa. Oikeassa elämässä se ei tietenkään toimi näin, koska tulevaisuutta ei mitenkään voi ennustaa tuolla tarkkuudella. Korot saattavat nousta paljon nopeammin tai hitaammin kuin odottaisi, minkä lisäksi osakkeiden hinnoittelu saattaa muuttua epärationaalisesti suhteessa korkojen muutokseen. Voi esimerkiksi olla, että korkotason ja tuottovaatimuksen noususta huolimatta osakkeen arvo olisi vuonna 5 edelleen 20 €, mikä olisi siis merkki pahasta yliarvostuksesta.

Yllä oleva esimerkki on luonnollisesti vain yksi mahdollinen skenaario ja tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa. Kukin voi luoda omat ennusteensa tai arvionsa tulevasta korkotasosta ja tehdä sen perusteella omat johtopäätöksensä. Itse ajattelisin, että jos tuolloin viiden vuoden päästä korkotaso ei ole ainakin paria prosenttiyksikköä nykyistä korkeammalla, niin asiat ovat menneet aika huonosti. Pitkien valtionlainojen korkotasosta voidaan tosin päätellä, että kovinkaan suuria odotuksia koronnousun vauhdille ei markkinoilla ole.

Joka tapauksessa puhe P/E 20:stä uutena normaalina voidaan pitää perusteettomana, ellei samalla esitetä syitä, miksi korot pysyisivät jatkossakin nollan tuntumassa. Korkeammilla koroilla arvostustasot eivät voi pysyä näin korkealla (tai tosin sanoen tuottovaatimukset eivät voi pysyä näin matalina). Korkojen pysyvästi matala taso ei puolestaan ole talouden kriisinsietokyvyn kannalta toivottava asia.


maanantai 18. toukokuuta 2015

"Liika raha vei mielenrauhan"

Toisessa iltapäivälehdistämme oli suurella otsikko, jossa tulevan pääministerimme Juha Sipilän todettiin sanoneen liian rahan vieneen hänen mielenrauhansa (tai jotain sinne päin). En ole lukenut juttua, koska en ostanut paperiversiota, enkä löytänyt juttua netistä, mutta ajattelin käsitellä aihetta ihan otsikon perusteella.

Koska minussa on ajoittain hieman pilkunviilaajan vikaa, niin ensin voisin käsitellä asiaa ihan käytettyjen sanojen perusteella. Koska väitteeseen "liika raha vie mielenrauhan" sisältyy sana "liikaa", niin väitteen voi ajatella olevan määritelmällisesti totta. Nimittäin, jos rahaa on kirjaimellisesti liikaa, niin silloinhan (lisä)rahan negatiiviset vaikutukset alkavat olla suuremmat kuin positiiviset. Liika on liikaa.

Se, milloin rahaa on liikaa, on tosin erittäin subjektiivinen eli yksilön omakohtaisesta tulkinnasta riippuvainen tekijä. Se, mikä toiselle on liikaa tai liian vähän, ei sitä välttämättä toiselle ole. Kenenkään kateellisen on turha mennä sanomaan miljonäärille, että "sinulla on liikaa rahaa", jos miljonääri itse kokee, että hänellä on liian vähän rahaa. Joillekin ihmisille ei ole olemassa sellaista asiaa kuin "liikaa rahaa" ja toiset eivät ymmärrä käsitettä "liian vähän rahaa", koska eivät ole kiinnostuneita rahasta tai materiasta.

Näin ollen väitettä "liika raha vie mielenrauhan" ei pidä sekoittaa väitteeseen "paljon rahaa vie mielenrauhan". Rahamäärä itsessään ei aiheuta negatiivisia tunteita, vaan ihmisen oma suhtautuminen siihen rahamäärään on ongelmien alku ja juuri. Toisaalta myös ympäröivien ihmisten suhtautuminen vaikuttaa, koska heissä syntyvä kateellisuus ja pyrkimys hyötyä toisen rahoista voivat vaikuttaa todella negatiivisestikin rikastuneen ihmisen elämään. Tällöin raha ei ole ollut syypää ihmissuhteiden huononemiselle vaan syyllinen on ympärillä olevien ihmisten kyvyttömyys suhtautua asiallisesti toisen vaurastumiseen.

Laittamalla lehtiin otsikoita "Liika raha vei/vie mielenrauhan" ylläpidämme ja jopa luomme asenteita, että rahassa ja vaurastumisessa olisi jotain vialla tai jopa väärää, ja siten pahennamme tuota tilannetta. Ihmisillä on tässä yhteiskunnassa jo tarpeeksi esteitä vaurastumiselle, joten mielestäni heille ei tarvitsisi antaa enää yhtään lisää syitä vältellä sitä. Osan ihmisistä mielirauhan tai ystävien menetys saattaa pelottaa ja estää heitä vaurastumasta. Toiset taas yksinkertaisesti käyttävät näitä asioita tekosyynä vaurastumattomuudelleen ("Rikkaat ovat onnettomia, joten en edes yritä vaurastua").

Jos taas siirrymme ihmisten subjektiivisista kokemuksista ja asenteista vähän yleisempään ja objektiivisempaan maailmaan, niin kyllä rahan lisääminen enemmänkin tuo mielenrauhaa kuin vie sitä. Ainakin niille, jotka eivät ole jo varsin rikkaita eli Suomessa 99 %:lle kansasta (aikaisemmassa kirjoituksessani jakamani tilaston mukaan jo 1,35 miljoonan nettovarallisuudella kotitalous pääsee varakkaimman 1 %:n varallisuusryhmään).

Taloushuolet ovat monelle se suurin stressin aihe, joten lisäämällä varallisuutta se stressi vähenee ja mielenrauha lisääntyy. Toinen suuri stressin ja mielipahan aiheuttaja on työ, ja varallisuuden kasvu auttaa senkin osalta, koska riittävä puskuri tekee työpaikan vaihtamisesta tai työtuntien vähentämisestä huomattavasti helpompaa. Ainakin työpaikan menettämisen pelko vähenee, kun elanto ei ole enää kiinni (pelkästään) työpaikan säilymisestä. Parisuhteessakin vallitsevia jännitteitä on paljon helpompi käsitellä, kun niskassa eivät ole samanaikaisesti raha- ja työhuolet kaiken muun päälle.

Yksi merkittävä onnellisen elämän rakennuspalikka on taloudellinen vapaus eli kääntäen: Jos tunnet olevasi taloudellisten seikkojen vankina, on vaikea olla onnellinen. Niinpä väitänkin: Raha enemmänkin tuo mielenrauhan kuin vie sen.


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Indeksisijoittaminen vai passiivinen sijoittaminen?

Indeksisijoittaminen on saanut valtavan suosion säästäjien joukossa ja ihan ansaitustikin. Siihen liittyy kuitenkin muutamia seikkoja, jotka on hyvä ottaa huomioon sijoitussuunnitelmaa tehdessä.

Ensinnäkin indeksisijoittamisessa sijoitetaan joukkoon arvopapereita (tai joissakin tapauksissa muita sijoitustuotteita) ihan samoin kuin muissakin säästömuodoissa. Sen sijaan, että ostat indeksirahastoa, voisit yhtä hyvin ostaa mitä tahansa eri arvopapereita ja pitää näitä "ikuisesti", luoden oman indeksisi. Alussa lisäostokset toki muuttavat salkun (tai "indeksin") sisältöä huomattavasti, jolloin sen kutsuminen indeksiksi (eikä aktiivisesti hallinnoiduksi salkuksi) voi olla liioittelua. Vasta salkun kasvettua riittävän isoksi lisäostokset eivät enää olennaisesti muuta salkun sisältöä kokonaisuutena, jolloin sitä voisi pitää omana indeksinään. Varsinaiset indeksirahastotkin muuttavat sisältöään esimerkiksi sen mukaan, miten yhtiöiden arvot nousevat tai laskevat tiettyjen rajojen yli tai alle, joten pienet omassa salkussasi tapahtuvat muutokset eivät olennaisesti muuta sen luonnetta.

Toiseksi indeksirahastoja suositaan usein niiden matalien kulujen takia, mutta luodessasi oman indeksisi, vuosittaiset hallinnolliset kulusi ovat prosentin kymmenysten sijasta 0 %. Merkintäkuluissa tosin ETF:t ja muut indeksirahastot voivat voittaa, koska suorissa osakesijoituksissa yksityissijoittaja joutuu usein maksamaan selvästi näitä suurempia kuluja. Esimerkiksi 7 € kulu 1000 € osakesijoituksesta Nordnetin kautta tarkoittaa 0,7 % kulua sijoittajalle, jota indeksisijoittamisessa ei välttämättä tarvitse maksaa. Voi kestää useita vuosia, että tuon kulun saa takaisin säästettyjen hallintokulujen kautta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos ostoerät ovat pieniä (esim. kuukausittainen säästösumma 50 €), niin pääsääntöisesti ainoa tapa saada järkevästi hajautettu salkku järkevillä kuluilla on rahaston kautta. Vasta suuremmilla summilla on mahdollista ajan myötä luoda järkevä salkku järkevillä kuluilla. Uudet halpavälittäjät toki pienentävät tämänkin seikan vaikutusta.

Tyypillisiin markkina-arvopainotettuihin indekseihin sisältyy luonteensa vuoksi myös olennainen ongelma. Nimittäin, jos osakkeita ostetaan niiden markkina-arvojen suhteessa, tämä johtaa siihen, että yliarvostettuja ostetaan enemmän ja aliarvostettuja vähemmän kuin olisi syytä. Tämä "valuvika" johtaa luonnollisesti tuottojen huononemiseen.

Markkina-arvopainotusta parempaan lopputulokseen voisi ainakin teoriassa päästä niin sanotulla "naiivilla hajautuksella". Siinä osakkeita (tai arvopapereita tai omaisuuslajeja) ostetaan kaikkia saman verran riippumatta niiden markkina-arvosta. Tässä tavassa ongelmaksi kuitenkin syntyy se, että jos esimerkiksi pienet yhtiöt ovat keskimäärin yliarvostettuja ja suuret yhtiöt aliarvostettuja, niin sijoitustapa voi johtaa markkina-arvopainotusta huonompaan lopputulokseen. Monissa tutkimuksissa pienten yhtiöiden on kuitenkin todettu tuottavan paremmin kuin suurten, joten voi olla, että kyseistä huolta voi pitää pienempänä murheenaiheena kuin markkina-arvopainotukseen rakenteellisesti sisältyvää väärinpainotusta.

Nämä seikat huomioiden voidaan miettiä sitä vaihtoehtoa, että sijoittaja tai rahastonhoitaja valitseekin itse sijoituskohteensa, päättäen samalla pitää ne ikuisesti tai ainakin sen verran pitkään, että kaupankäyntikulut/hallinnointipalkkioiden määrä pysyy indeksirahastojen tasolla. Kyse ei enää ole indeksirahastosta vaan aidosti passiivisesta rahastosta. Nykykielenkäytössä valitettavasti passiivista rahastoa käytetään usein synonyyminä indeksirahastolle, vaikka aktiiviseksi rahastoksi luokiteltava rahasto saattaa tehdä vähemmän muutoksia salkkunsa sisältöön kuin "passiivinen". Näkisin mielelläni terminologiaa muutettavan niin, että aktiivisuus/passiivisuus kuvaisi rahaston kaupankäyntiaktiivisuutta eikä nykyisen tavoin näkemyksen ottamisen määrää.

Oman passiivisen salkun luomisella luo tavallaan oman indeksinsä, joka voittaa jotkut indeksit ja häviää toisille. Ei pidä ajatella, että indeksirahastoja olisivat vain ne indeksit, jotka joku toinen on luonut. Samalla lailla kuin itse olet määritellyt, millä perusteella arvopaperi päättyy salkkuusi, on joku muu määritellyt, millä kriteereillä joku arvopaperi kuuluu hänen indeksiinsä.

Jos markkinat ovat tehokkaat, niin oman indeksisi pärjäämisen suhteessa lähimpään järkevään vertailuindeksiin määrää lähinnä tuuri (ja kulut), mutta jos ne eivät ole, niin pärjäämisesi määräytyy taitojesi perusteella.

Passiivisen oman indeksin luomista tukee sekin seikka, että Pasi Havian sijoittajakirjeessään viittaaman tutkimuksen mukaan rahastoissa, joissa oli korkea Active share (eli erosivat merkittävästi vertailuindeksistään), mutta jotka kävivät vain vähän kauppaa (eli pitivät ostamiaan osakkeita pitkään), havaittiin merkittäviä ylituottoja (kulujen jälkeen) vertailuindeksiinsä verrattuna. Toki tästä ei voida päätellä, että mikä tahansa vertailuindeksistä poikkeava strategia tuottaisi yhtä hyvän tuloksen ihan vaan pelkän kärsivällisyyden avulla. Alla olevasta lainauksesta voi lukea, mitä tutkijat itse pitivät ylituottoja tuottavana strategiana näissä rahastoissa.

How did these patient and active mutual fund managers outperform? Perhaps unsurprisingly, their outperformance can largely be explained by their focus on stocks that other investors shun or find less attractive for their impatient strategies: picking safe (low beta), value (high booktomarket) and high quality (profitable, with growing profit margins, less uncertainty, higher payout) stocks and then sticking with those over relatively long periods. Our findings thus suggest that Warren Buffett’s investment skill seems generally shared by these retail mutual fund managers in the top Active Share and Fund Duration quintiles.


 

lauantai 9. toukokuuta 2015

"80 % ihmisistä on idiootteja rahan kanssa"

Tänään aamulla herätessäni sain tietokoneen avattuani tietää, että massiivinen määrä ihmisiä oli jälleen kerran vetänyt herneen syvälle nenäänsä Nallen sanomisista. Iltalehden mukaan (muun muassa), Wahlroos on todennut, että:

"80 prosenttia ihmisistä on idiootteja, ainakin, mitä tulee rahaan. Finanssisektori on tunneli, joka ottaa rahaa idiooteilta ihmisille, jotka ovat parempia rahan kanssa. Tästä hyötyvät kaikki - sekä idiootit että ne toiset."

Moni närkästyi lausunnosta, kokien sen loukkaavaksi ja ylimieliseksi. Itse ajattelin, että liioittelevasta retoriikasta huolimatta lausunnossa on varmasti totuuspohjaa. Sekä luku 80 % että sana "idiootti" tuntuivat liioittelulta, mutta enemmistö ihmisistä on varmasti aika kyvyttömiä raha-asioidensa kanssa. He ovat kyseenalaistamatta hyväksyneet yhteiskunnassa vallalla olevan kulutuskeskeisen elämäntavan, minkä lisäksi vaurastumista ei pidetä todellisena vaihtoehtona. Se, että saa kaikki laskut maksettua ajallaan, ei vielä tee ihmistä hyväksi rahankäyttäjäksi, mutta moni ei varmasti asiaa näin miellä.

Aloin miettiä, että mikäköhän on oikeasti se prosentti, joka ihmisistä on niin sanotusti "idiootteja" rahan kanssa. Luonnollinen paikka tällaisen tiedon etsimiseen oli Tilastokeskus. Löysinkin vuoden 2013 tilaston kotitalouksien nettovarallisuuksista. "Idioottien" määrää on tilastosta vaikea laskea, mutta jotain johtopäätöksiä voi yrittää tehdä.

Varallisuusluokkien välillä on eroja, mutta pääsääntöisesti suurimmat nettovarallisuuden lisäykset näyttäisivät syntyvän 34-54 ikävuosien välissä, minkä jälkeen kasvu hidastuu. Voisi kuvitella, että 55-64 ikävuosien välillä vaurastuminen olisi nopeinta, kun ihmisillä on takanaan pitkä työura ja siten kohtuullisen hyvä palkkakin, minkä lisäksi heidän lapsensa ovat todennäköisesti lähteneet jo kotoa. Mahdollinen kerrytetty sijoitusvarallisuus kasvaa myös korkoa korolle -vaikutuksen takia kiihtyvää vauhtia. Näistä seikoista huolimatta kyseinen ikäluokka vaurastuu suhteellisen hitaasti.

Arvelen kyse olevan siitä, että suomalaiset pääsääntöisesti säästävät maksamalla asuntolainaa. Tämä selittäisi, minkä takia vaurastuminen on nopeinta välillä 34-54. Myös vaurastumisen määrä vastaa alueesta ja varallisuusryhmästä riippuen joko omakotitalon tai osakemuotoisen asumisen hintaa. Jos tämä arveluni osuu oikeaan, niin eihän se kovinkaan imartelevaa kuvaa anna suomalaisten rahankäyttötaidoista. Kaikki vaikuttaa menevän, paitsi se, minkä pankki pakottaa säästämään asuntolainan lyhennysten muodossa.

Minun on pakko ihmetellä tuota 55-64 -ikäryhmän vähäistä vaurastumista. Aloittavatko nuo ihmiset valtavan kulutushysterian asuntolainan lyhennysten pudotessa pois 20 vuoden maksuajan päätyttyä? Heillähän on tällöin satoja ja joillakin jopa tuhansia euroja lisää rahaa käytettävissä kuukausittain, mutta silti varoja ei vaikuta kanavoituvan sijoituksiin (nettovarallisuuteen) asti. Onko se oikeasti joku sääntö, että keski-iän kriisissä pitää ostaa se kallis urheiluauto, jotta saa kaiken sen rahan palamaan? Lapsetkaan eivät tuossa vaiheessa todennäköisesti enää ole kotona elämässä vanhempiensa rahoilla, joten siitäkin pitäisi irrota satoja euroja ylimääräistä rahaa. Tuon sukupolven ihmiset eivät oikein vaikuta siltäkään, että he downshiftaisivat ja pienentäisivät tulojaan. Varhais- ja muille eläkkeille siirtyvät voivat toki tehdä oman lommonsa varallisuustilastoihin.

No joka tapauksessa vaikea noista tilastoista on mitään merkityksellisiä johtopäätöksiä tehdä (varsinkaan "idioottien" määristä). Lähinnä kuriositeettinahan noita on mukava katsella. Noista löytyy myös meille säästäjille hyviä tavoitteita. Oman varallisuusryhmän nostaminen on oikein hyvä tavoite ja taulukko antaa tavoitteen saavuttamiselle myös konkreettisen määräajan, koska ryhmän nostaminen täytyisi tehdä ennen tietyn iän saavuttamista. Kannattaa muuten myös huomioida, että tilastossa kyse on kotitalouden nettovarallisuudesta eikä yksilön.

Jos joku havaitsee jotain muuta mielenkiintoista ko. taulukossa, niin kuulisin mielelläni ajatuksianne.


torstai 7. toukokuuta 2015

Huhtikuun 2015 kulut

Huhtikuun kulut olivat 872 €, mikä on tavallaan ihan ok tulos, mutta kun kuun alussa odotukseni olivat paljon paremmat, niin tuo on pieni pettymys.

Ruokaan käytin suurin piirtein saman verran rahaa kuin aikaisempina kuukausina, mutta koska mukana olivat viimeisen työskentelykuukauden ruokaveloitukset (n. 75 €), niin tosiasiassa ruokamenot olivat tässä kuussa tuon summan verran pienemmät kuin tähän asti. Aikaisemminhan olisin syönyt töissä siten, että ruokailut olisi veloitettu vasta seuraavan kuun palkassa, mutta nyt tätä mahdollisuutta ei enää ollut, mikä vääristää hieman laskelmia tämän siirtymäkuun ajan. Jatkossa noita ruokaveloituksia ei enää ole, joten odotan ruokamenojen putoavan vähintään tuon summan verran.

Olisin odottanut voivani käyttää toteumaa vähemmän rahaa ruokaan, mutta vähän vaatii vielä totuttelua tuo uusi ruokailutyyli ja -rytmi. Aikaisemmin en yhtään katsonut hintoja, kun ostin ruokaa, ja nyt pitää alkaa olla hieman hintatietoisempi ruokien kanssa. Lisääntynyt treenimäärä tekee myös sen, että kroppa vaatii entistä enemmän ruokaa. Ravintolaruokailut puolestaan ovat parisuhteen ylläpidon kannalta tärkeitä, joten niitäkään en heti aio täysin eliminoida. Jos pakko olisi, niin jättäisin toki ravintolaruokailut täysin pois, mutta vielä ei ole mitään hätää.

Huhtikuun kulussa on vielä mukana kahden päällekkäisen asunnon ylimääräisiä kuluja yhteensä n. 75 €. Jatkossa noita ei pitäisi juurikaan tulla, koska saimme vanhan asuntomme vuokrattua ja sähköt yms. menevät vuokralaisen maksettavaksi.

Uudessa asunnossamme sähköön menee noin tuplasti rahaa verrattuna vanhaan asuntoomme, joten minun täytynee neuvotella vaimoni kanssa uudelleen sopimuksemme, jossa hän maksaa vedet ja minä sähköt. Vanhassa asunnossa sopimus oli tasapainossa, mutta ei enää nykyisillä kuluilla. Veteen kuitenkin vaikuttaa menevän uudessa asunnossa saman verran kuin vanhassakin.

Huhtikuussa oli vielä yksi "ylimääräinen" kulu, kun hankin 10 kerran kortin uimahallille, mikä maksoi n. 50 €. Tavallisesti harrastan vain minulle ilmaisia asioita, joten tuo on minulle poikkeuksellinen kulu.

Säästöjä aikaisempaan verrattuna on puolestaan tullut siitä, että autoiluun ei enää mene niin paljoa rahaa. Kuljen lähinnä joko kävellen kauppaan tai pyörällä treeneihin, joten siinä ei paljoa polttoainetta kulu.

On mielenkiintoista seurata, miten kulut kehittyvät lähikuukausien aikana. Toukokuu tulee todennäköisesti olemaan huono, kun sen ajalle ajoittuu monia asioita, joihin kuluu rahaa, mutta niistä tarkemmin ensi kuussa. Jos nyt edes nuo ruokailun kulut saisi kääntymään selvään laskuun.


PS. Edellisessä kirjoituksessa mainitsemani työhaastattelu ei poiminut työpaikkaa, joten pitää alkaa heitellä uusia verkkoja vesille.




maanantai 4. toukokuuta 2015

Säästöjen tilannekatsaus huhtikuu 2015

Huhtikuun säästösummaksi tuli lopulta 1880 €. Summa olisi voinut olla huomattavasti isompikin, koska sain lopputilini mukana rahana pitämättömät lomapäivät. Rahat menivät kuitenkin sijoitusasunnon remonttilaskuun, joten en voinut niitä sijoittaa. Minun pitäisi saada rahoista suhteellisen iso summa vielä takaisin taloyhtiöltä, koska heidän korvattavakseen kuuluu osa remontista, mutta taloyhtiön/isännöintitoimiston viivyttelyn takia en tiedä, milloin tulen rahat näkemään ja kuinka paljon tulen saamaan.

Jos en saa rahoja (täysimääräisenä) takaisin, niin kirjaan summan sijoitukseen, koska kysehän on reaalisijoituksesta sijoitusasuntoon. Jos taas saan rahat takaisin, niin kirjaan ne aikoinaan uusiin sijoituksiin tai sitten joudun käyttämään ne elämiseen. Nyt nuo rahat ovat tosiaan eräänlaisessa välitilassa, eikä niitä näy kirjanpidossani oikein mitenkään. Jos noita rahoja ei ala kuulua, joudun tulevina kuukausina mahdollisesti raportoimaan negatiivisia säästösummia, kun joudun rahoittamaan elämiseni säästöillä.

Työrintamalla minulla on ollut yksi työhaastattelu, jonka tuloksia odottelen. Työ olisi nimikkeeltään askel parempaan suuntaan, mutta palkka pienenisi. Raha nyt ei minulle hirveästi merkitse (vaikka tällaisen blogin pitämisestä voisi toisin luulla), joten palkan suuruus ei nousisi minun osaltani esteeksi työn vastaanottamiselle. Kunhan vain työ on mielekästä, niin se riittää. Lisätulojahan voi hankkia muilla keinoin, jos lisää rahaa satun kaipaamaan.

Kuukauden lomailu on kyllä tehnyt hyvää. Kirjoja on tullut luettua ja treeniäkin on tullut tehtyä lähes täyden työviikon edestä eli n. 35 h. Jos pohjakunto olisi ollut parempi, niin olisin urheillut enemmänkin. Nyt piti aloittaa lähtötason mukaisella rasituksella ja pyrkiä siitä sitten lisäämään tunteja sitä mukaa kuin kunto antaa periksi. On se mukavaa, kun lihakset alkavat taas vähitellen näkyä. Paino on tosin treenin lisääntymisen myötä noussut hieman. En ole ihan varma, onko kyse nesteen kerääntymisestä, aidosta painonnoususta vai mistä. Mielestäni en ole syönyt niin paljoa enempää, että painon olisi pitänyt nousta, mutta vaikea sitä on tarkalleen arvioida.

Mutta takaisin säästöihin. Huhtikuun säästöjen myötä vuoden kokonaissäästöksi muodostui 7703 €. Koko projektin ajalta säästöjä on nykyisen laskentatavan mukaisesti kertynyt 29 895 €. Melkeinpä olisi pitänyt pistää tuo 105 € lisää, jotta olisin saanut tulokseksi pyöreän 30 000 €. Kyllä sitä aina sen verran olisi löytynyt sijoitettavaa.