(Varoitus: Alla oleva teksti kuuluu hyvin vahvasti luokkaan "Onnistumisista kerrotaan - epäonnistumisista vaietaan")
Tänään pörssit sitten rysähtivät alas Kreikan neuvottelujen kariutumisen takia. Oma salkkuni näytti kuitenkin pitkään yli prosentin nousua, vaikka indeksit olivat jopa 3-4 % laskussa. Syynä tälle oli aikaisemmin hankkimani suojaus (DAX myyntiwarrantti), jonka hankkimispäätöstä aion avata hieman tässä.
Kreikan kanssa käytäviä neuvotteluja seuratessani tuli jo kauan sitten mieleen, että pitäisiköhän tältä suojautua. Mielessä kävi jopa, että hankkisin johdannaispositiot molempiin suuntiin (ostaisin sekä myynti- että ostowarrantteja), koska tuntui todennäköiseltä, että edessä on voimakkaita liikkeitä suuntaan tai toiseen, riippuen neuvottelujen lopputuloksesta. En kuitenkaan osannut yhtään arvioida, kuinka suuria liikkeitä olisi odotettavissa, koska olihan sekin ihan mahdollista, että ketään ei Kreikka kiinnosta. Prosentin muutos indekseissä ei vielä tee johdannaispositioista riittävän kannattavia (ainakaan minulle).
Tämä muuttui, kun markkinat viikko sitten päättelivät sopimuksen olevan todennäköinen. Pörssissä nähtiin n. 3 % nousu, joka kertoi minulle, minkä mittaluokan asiana markkinat pitävät Kreikkaa. Pystyin tuon perusteella odottaa, että sopimusneuvottelujen kariutuminen laskisi pörssejä myös tuon n. 3 %. Lisäksi mielestäni tuo 3 %:n nousu oli hieman hätäilty (ovathan kyseessä kuitenkin kreikkalaiset).
En missään nimessä halunnut ennustaa neuvottelujen lopputulosta, vaan kyse oli enemmänkin siitä, että mieluummin menetän osan tuotoistani tilanteessa, jossa neuvottelut päättyvät markkinoiden mielestä hyvin, kuin katson sijoitusteni arvon sulavan, kun neuvottelut päättyvät huonosti. Toki, jos olisin pitänyt neuvottelujen onnistumista niiden epäonnistumista todennäköisempänä, niin olisi suojaus todennäköisesti jäänyt hankkimatta. Olisi siis valehtelua, jos väittäisin, ettei tuossa ollut jonkun verran spekulaatiotakin mukana.
Suojauksen hankkimisen jälkeen osakekurssit kääntyivätkin laskuun, kun aikaisempi optimismi osoittautui ainakin osittain perusteettomaksi. Siinä vaiheessa minun täytyi taistella houkutusta vastaan, koska suojaukseni oli jo ihan ok verran plussalla ja jos sopimukseen olisi viikonlopun aikana päästy, niin edessä olisi taas sellainen +3 %:n päivä, joka veisi nuo voitot. Päinvastainen mahdollisuus pelotti kuitenkin enemmän ja toisaalta pidin sopimusneuvottelujen kariutumista todennäköisempänä kuin sopimukseen pääsemistä. Niinpä pidin suojauksen maanantaihin asti.
Lauantaina tulikin sitten ilmoitus Kreikan käsittämättömästä päätöksestä järjestää asiasta kansanäänestys, mikä samalla johti neuvottelujen päättymiseen ja käytännössä Kreikan maksukyvyttömyyteen tiistaina (ellei jotain yllättävää vielä tapahdu). Viikonlopun aikana päätin myydä suojauksen heti pörssien avauduttua, koska ajattelin, että kaikki ne ihmiset, jotka ovat viikonlopun aikana kasvattaneet paniikkiaan, tulevat heti aamusta kilpailemaan siitä, kuka saa myytyä osakkeensa halvimmalla hinnalla. Kyse oli täysin puhtaasta mutuilusta, mutta tällä kertaa tuntuma näytti osuvan oikeaan. Suojauksesta luovuttuani DAX nousi nopeasti noin prosentilla. Sen jälkeen minulla ei ollut enää mitään käsitystä, mitä tulisi tapahtumaan.
Nyt minulla ei sitten enää ole suojausta, koska nuo johdannaiset menettävät niin nopeasti arvoaan ajan kuluessa, etten pääsääntöisesti halua pitää niitä pidempiä aikoja. Tällaisten yksittäisten kriittisten päivien ajaksi ne sopivat hyvin ja tällä kertaa niiden käyttö tosiaan oli hyvä idea. Aikaisemmin keväällä puolestaan suojaus johti tuottojen menetykseen. Sillä kertaa en suojannut yksittäistä tapahtumaa varten, vaan koska olin työpaikasta irtisanoutumisen vuoksi epävarma tulevistani tuloista ja halusin varmistaa sijoitusteni arvon säilymisen tuona aikana.
Tänään loppujen lopuksi suojauksesta saadut voitotkaan eivät riittäneet pitämään salkkuani plussalla. Tätä kirjoittaessani salkku näyttää noin -0,2 % lukemaa. Ihan ok lukema sekin kai on, kun DAX päätti lukemaan -3,56 % ja OMXH -2,55 %. Harmittaa tuo silti vähän, kun vielä muutamaa tuntia ennen Euroopan pörssien sulkemista salkku oli noin prosentin plussalla.
Mielestäni johdannaiset ovat hyvä tapa suojata salkku tämänkaltaisilta tapahtumilta. Jos olisin suojautunut myymällä osakkeitani, niin olisin joutunut maksamaan ison määrän kaupankäyntikuluja, minkä lisäksi verot olisivat realisoituneet ja hankintameno-olettaman kannalta tärkeät omistusajat olisivat nollaantuneet. Lisäksi minulla olisi ollut suuri kynnys ostaa takaisin "väärin myytyjä" osakkeita kalliimmalla, mikä helposti voisi johtaa siihen, että menettäisin myöhemmätkin tuotot niistä. Johdannaisilla on siis epävarmoilla markkinoilla huomattavia etuja käteisosuuden kasvattamiseen verrattuna.
maanantai 29. kesäkuuta 2015
sunnuntai 28. kesäkuuta 2015
S-ryhmän osuusmaksun korot maksettu
Viimeisetkin S-ryhmän osuusmaksujen korot omistamistani osuuksista maksettiin tililleni viime torstaina (25.6.2015). Etsin aikaisemmin netistä tietoa, milloin voisin odottaa maksuja tililleni, mutten löytänyt tietoa mistään, joten ajattelin nyt jakaa tämä tiedon muillekin. Toki mitään takuita ei ole, että ensi vuonna maksupäivät olisivat lähellekään samoja, mutta jonkinlaista suuntaviivaa tämän vuoden maksupäivät antanevat.
Taulukossa vasemmalla ovat luvut, jonka verran odotin saavani korkoa. Olen varmaan kopioinut tuon taulukon jostain netistä, joten en ole varma, minkä vuoden tiedot ovat kyseessä. Oletettavasti kyseessä ovat vuoden 2014 luvut. Oikealla ovat sitten vuoden 2015 maksujen summat ja maksupäivät. Kuten taulukosta näkee, yksi osuuskauppa maksoi vähemmän ja yksi enemmän kuin odotin. Loppusumma menikin sitten täysin odotuksiin, koska nuo muutokset kumosivat toisensa.
Kokonaisuudessaan sain 10,3 %:n tuoton sijoittamalleni summalle. Mistään muualta ei varmasti saa näin hyvää tuottoa näin pienellä riskillä. Mikäli joku lukija huomaa, että minulta puuttuu jonkun osuuskaupan osuus, josta voisin saada vähintään vaatimani 5 %:n koron, niin voisitko kertoa asiasta kommenttiosiosta? Mielelläni käyttäisin hyväksi kaikki tuottomahdollisuudet ja S-ryhmä tiedottaa itse varsin heikosti näistä asioista.
Taulukossa vasemmalla ovat luvut, jonka verran odotin saavani korkoa. Olen varmaan kopioinut tuon taulukon jostain netistä, joten en ole varma, minkä vuoden tiedot ovat kyseessä. Oletettavasti kyseessä ovat vuoden 2014 luvut. Oikealla ovat sitten vuoden 2015 maksujen summat ja maksupäivät. Kuten taulukosta näkee, yksi osuuskauppa maksoi vähemmän ja yksi enemmän kuin odotin. Loppusumma menikin sitten täysin odotuksiin, koska nuo muutokset kumosivat toisensa.
Kokonaisuudessaan sain 10,3 %:n tuoton sijoittamalleni summalle. Mistään muualta ei varmasti saa näin hyvää tuottoa näin pienellä riskillä. Mikäli joku lukija huomaa, että minulta puuttuu jonkun osuuskaupan osuus, josta voisin saada vähintään vaatimani 5 %:n koron, niin voisitko kertoa asiasta kommenttiosiosta? Mielelläni käyttäisin hyväksi kaikki tuottomahdollisuudet ja S-ryhmä tiedottaa itse varsin heikosti näistä asioista.
| Osuuskauppa | Osuus-maksu | Osuusmaksun korko € | Osuusmaksun korko % | 2015 | Maksu pvm | |
| Osuuskauppa KPO | 100 € | 20,00 € | 20 % | 20,00 € | 25.3.2015 | |
| Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppa | 100 € | 15,00 € | 15 % | 20,00 € | 25.6.2015 | |
| Pohjois-Karjalan Osuuskauppa | 100 € | 12,00 € | 12 % | 12,00 € | 25.5.2015 | |
| Etelä-Karjalan Osuuskauppa | 100 € | 10,00 € | 10 % | 10,00 € | 25.6.2015 | |
| Osuuskauppa Hämeenmaa | 100 € | 10,00 € | 10 % | 5,00 € | 25.6.2015 | |
| Osuuskauppa Suur-Savo | 100 € | 10,00 € | 10 % | 10,00 € | 25.5.2015 | |
| Suur-Seudun Osuuskauppa SSO | 100 € | 10,00 € | 10 % | 10,00 € | 25.4.2015 | |
| Turun Osuuskauppa | 100 € | 10,00 € | 10 % | 10,00 € | 25.5.2015 | |
| Varuboden-Osla | 100 € | 10,00 € | 10 % | 10,00 € | 25.5.2015 | |
| HOK-Elanto | 35 € | 3,50 € | 10 % | 3,50 € | 25.5.2015 | |
| Osuuskauppa Keskimaa | 100 € | 6,00 € | 6 % | 6,00 € | 25.6.2015 | |
| Satakunnan Osuuskauppa | 100 € | 6,00 € | 6 % | 6,00 € | 25.6.2015 | |
| Kymen Seudun Osuuskauppa | 100 € | 5,00 € | 5 % | 5,00 € | 25.5.2015 | |
| 1 235 € | 127,50 € | 127,50 € | ||||
| 10,3 % | 10,3 % |
lauantai 20. kesäkuuta 2015
Moni ei huomioi tarpeeksi riskiä sijoittaessaan
Olin katsomassa vuokra-asuntoja työasunnoksi ja päädyimme potentiaalisen vuokranantajan kanssa neuvottelemaan hinnasta. Hän oli sitä mieltä, että asunnon hinta on se mitä se on, kun taas minä olin sitä mieltä, että koska tulen käyttämään asuntoa vain arkiasumiseen ja koska olen muutenkin aika turvallinen maksaja ja asukas, niin minun pitäisi saada asunto halvemmalla kuin moni muu. Minun näkökulmastani asuntoon kohdistuva vähäisempi kuluminen ja minun vuokralaisprofiilistani johtuva alhaisempi riskitaso ovat rahanarvoisia etuja, joista vuokranantajan tulisi olla valmis "maksamaan" alhaisemman vuokran muodossa.
Mielestäni vuokranantaja selvästi hinnoitteli asuntoa kuin tuotetta, kun taas minä pyrin hinnoittelussa sijoitushinnoittelun suuntaan. Vuokranantaja selvästi näki kaikki vuokralaiselle asettamansa kriteerit täyttävät henkilöt samanarvoisina, kun taas minun näkökulmastani joudun maksamaan asunnosta liikaa, jos joudun maksamaan saman verran kuin keskimääräinen vuokraaja, koska näen itseni vuokranantajan kannalta paljon parempana (vähemmän riskisenä) vuokralaisena. Ongelmana tosin on, kuinka saan viestittyä vuokranantajalle uskottavasti oman riskitasoni, mutta jätetään se seikka tällä kertaa sivuhuomioksi.
Sijoituksissa riski(preemio) on aika olennainen osa sijoituskohteen arvon määräytymistä, joten sen huomioimatta jättäminen voi johtaa pahoihinkin virheisiin. Vuokralaisriski on asuntosijoittamisessa usein se toiminnan suurin riski, joten vuokranantajan haluttomuus ottaa riskitaso huomioon hinnoittelussaan voi johtaa siihen, että hänen vuokralaiskannastaan tulee tarpeettoman riskinen. Yksikin riskin realisoituminen (esim. asunnon arvoa laskeva käyttö) voi syödä sijoituksen tuotot monelta vuodelta.
Osakemarkkinoilla puolestaan monet jättävät riskin huomioimatta vaatimalla samaa tuottoa (esim. 10 % tai 12 %) kaikilta osakesijoituksiltaan (pakko myöntää, että syyllistyn tähän usein itsekin). Esimerkiksi Norvestialta moni tuntuu odottavan samaa tuottoa kuin osakemarkkinoilta yleisesti. Norvestialla on kuitenkin viimeisimmän tilinpäätöksen mukaan noin neljännes rahoistaan kiinni joukkovelkakirjoissa tai rahavaroissa, joiden tuottovaatimuksen pitäisi olla ihan eri tasolla kuin osakesijoitusten. Velkakirjasijoitukset tekevätkin sen, että Norvestian substanssituotot ovat paljon vakaammat kuin ne puhtaan osakerahaston tapauksessa olisivat. Näin ollen 10-12 % tuottovaatimus yhdistelmärahaston kohdalla jättää huomioimatta osakerahastoa alemman riskitason, eikä se siten ole perusteltu.
Muidenkin osakkeiden kohdalla sijoittajien pitäisi muistaa ottaa huomioon riskitaso sijoituspäätöstään tehdessään. Ja riskitasolla en nyt tarkoita volatiliteettiä tai muuta matemaattista riskin mittaria, vaan ihan puhtaasti sitä, kuinka todennäköistä on, että kyseiseen kohteeseen sijoittamalla menettää sijoittamastaan rahasta osan tai jopa kaiken. Jos pääoman menetyksen todennäköisyys ja suuruusluokka on suuri, niin tuottovaatimuksen pitäisi olla tämän mukainen. Jos taas pääoman menetys on epätodennäköistä, niin on ihan järkevää tyytyä pienempään tuottoon. Muuten voivat turvalliset sijoitukset jäädä ostamatta kohtuullisella hinnalla, koska tuottovaatimus on niiden kohdalla liian suuri, ja samalla riskisiä sijoituksia tulee ostettua liian kalliilla, koska tuottovaatimus on niiden osalta liian pieni.
Se, mikä on oikea riskitaso ja tuottovaatimus kunkin sijoituksen kohdalla, on tietysti vaikeaa, mutta tämän vaikeuden ei pitäisi johtaa laiskan päätöksen tekemiseen. Jos on valinnut sen tien, että sijoittaa suoraan osakkeisiin esimerkiksi indeksirahastojen sijasta, niin pitäisi olla valmis uhraamaan muutaman hetken riskitason vaikutusten miettimiseen.
Mielestäni vuokranantaja selvästi hinnoitteli asuntoa kuin tuotetta, kun taas minä pyrin hinnoittelussa sijoitushinnoittelun suuntaan. Vuokranantaja selvästi näki kaikki vuokralaiselle asettamansa kriteerit täyttävät henkilöt samanarvoisina, kun taas minun näkökulmastani joudun maksamaan asunnosta liikaa, jos joudun maksamaan saman verran kuin keskimääräinen vuokraaja, koska näen itseni vuokranantajan kannalta paljon parempana (vähemmän riskisenä) vuokralaisena. Ongelmana tosin on, kuinka saan viestittyä vuokranantajalle uskottavasti oman riskitasoni, mutta jätetään se seikka tällä kertaa sivuhuomioksi.
Sijoituksissa riski(preemio) on aika olennainen osa sijoituskohteen arvon määräytymistä, joten sen huomioimatta jättäminen voi johtaa pahoihinkin virheisiin. Vuokralaisriski on asuntosijoittamisessa usein se toiminnan suurin riski, joten vuokranantajan haluttomuus ottaa riskitaso huomioon hinnoittelussaan voi johtaa siihen, että hänen vuokralaiskannastaan tulee tarpeettoman riskinen. Yksikin riskin realisoituminen (esim. asunnon arvoa laskeva käyttö) voi syödä sijoituksen tuotot monelta vuodelta.
Osakemarkkinoilla puolestaan monet jättävät riskin huomioimatta vaatimalla samaa tuottoa (esim. 10 % tai 12 %) kaikilta osakesijoituksiltaan (pakko myöntää, että syyllistyn tähän usein itsekin). Esimerkiksi Norvestialta moni tuntuu odottavan samaa tuottoa kuin osakemarkkinoilta yleisesti. Norvestialla on kuitenkin viimeisimmän tilinpäätöksen mukaan noin neljännes rahoistaan kiinni joukkovelkakirjoissa tai rahavaroissa, joiden tuottovaatimuksen pitäisi olla ihan eri tasolla kuin osakesijoitusten. Velkakirjasijoitukset tekevätkin sen, että Norvestian substanssituotot ovat paljon vakaammat kuin ne puhtaan osakerahaston tapauksessa olisivat. Näin ollen 10-12 % tuottovaatimus yhdistelmärahaston kohdalla jättää huomioimatta osakerahastoa alemman riskitason, eikä se siten ole perusteltu.
Muidenkin osakkeiden kohdalla sijoittajien pitäisi muistaa ottaa huomioon riskitaso sijoituspäätöstään tehdessään. Ja riskitasolla en nyt tarkoita volatiliteettiä tai muuta matemaattista riskin mittaria, vaan ihan puhtaasti sitä, kuinka todennäköistä on, että kyseiseen kohteeseen sijoittamalla menettää sijoittamastaan rahasta osan tai jopa kaiken. Jos pääoman menetyksen todennäköisyys ja suuruusluokka on suuri, niin tuottovaatimuksen pitäisi olla tämän mukainen. Jos taas pääoman menetys on epätodennäköistä, niin on ihan järkevää tyytyä pienempään tuottoon. Muuten voivat turvalliset sijoitukset jäädä ostamatta kohtuullisella hinnalla, koska tuottovaatimus on niiden kohdalla liian suuri, ja samalla riskisiä sijoituksia tulee ostettua liian kalliilla, koska tuottovaatimus on niiden osalta liian pieni.
Se, mikä on oikea riskitaso ja tuottovaatimus kunkin sijoituksen kohdalla, on tietysti vaikeaa, mutta tämän vaikeuden ei pitäisi johtaa laiskan päätöksen tekemiseen. Jos on valinnut sen tien, että sijoittaa suoraan osakkeisiin esimerkiksi indeksirahastojen sijasta, niin pitäisi olla valmis uhraamaan muutaman hetken riskitason vaikutusten miettimiseen.
perjantai 12. kesäkuuta 2015
Työttömyys voi tehdä hyvää sijoitussalkulle
Kuten ainakin säännölliset lukijat tietävät, olin tuossa hetken työttömänä ja sen johdosta myin ison osan sijoituksistani. Kurssit olivat nousseet voimakkaasti, enkä halunnut kantaa sitä riskiä, että joutuisin myymään sijoituksiani selvästi halvemmalla hinnalla elääkseni.
Myyntejä tehdessäni jouduin miettimään, millaisia sijoituksia voisin tämän työttömyydestä seuraavan tulotason tippumisen johdosta salkussani pitää. Luovuin pääasiassa sellaisista sijoituksista, joiden arvot heiluvat liikaa markkinatunnelmien mukana eli niitä, jotka laskumarkkinoissa laskisivat eniten. Salkussani halusin puolestaan pitää sijoituksia, joiden voin luottaa säilyttävän suhteellisen hyvin arvonsa tai vähintäänkin osinkonsa pörssiromahduksestakin huolimatta.
Kevään laskujen aikana tankkasin myös salkkuuni lisää sopivana pitämiäni osakkeita. Nyt sijoitussalkkuni alkaakin näyttää sellaiselta kuin sen oli tarkoitus olla alusta asti. Syystä tai toisesta sinne oli eksynyt sijoituksia, jotka eivät sovi alkuperäiseen suunnitelmaani, mutta nyt siis olen myyntien myötä päässyt niistä eroon. Jälkiviisaana osaa niistä olisi tosin pitänyt pitää salkussa, mutta olen silti tyytyväinen päätökseeni.
Nyt salkkuni on huomattavasti defensiivisempi kuin ennen. Viime aikojen kurssilaskut eivät ole tarttuneet salkkuuni niin pahasti kuin indekseihin yleisesti. Jenkeissä tosin indeksit ovat suoriutuneet paremmin kuin oma salkkuni, koska ongelmat Kreikan kanssa eivät koske heitä samalla tavalla kuin Eurooppaa. Minulla on salkussani parin jenkkiyhtiön osakkeita ja sijoitusteni defensiivisen luonteen lisäksi nämä jenkkisijoitukset ovat tuoneet hajautushyötyä ja vakautta salkkuuni.
Nyt tosin otin Nordnetistä lainaa auton hankintaa varten, mikä tarkoittaa sitä, että salkkuni tuottoprosentit ja volatiliteetti vääristyvät "vivun" takia. Minun on siis vaikeampi seurata, miten salkkuni oikeasti pärjää suhteessa indekseihin. Pari edellistä päivää näyttivät todella hyviä nousulukemia ja tänäänkin näytti hyvältä, kun ykkössijoitukseni Technopolis nosti ohjeistustaan kuluvalle vuodelle. Yleinen lasku voitti kuitenkin Technon hyvän suoriutumisen ja salkku on jo selvästi miinuksella. Rumasta laskusta huolimatta kaipa tuohon omaan lukuun (tällä hetkellä n. -1 % vivutettuna) pitää olla tyytyväinen, kun OMXH on -1,5 % ja DAX -1,6 %.
Joka tapauksessa, muillekin defensiivistä strategiaa noudattaville voi työttömyydestä olla hyötyä. Se konkreettisesti pakottaa miettimään, missä sijoituksissa riskiä yksinkertaisesti on liikaa. Toki saman voi tehdä ajatustasolla muutenkin. Eihän sitä tarvitse kuin miettiä: "Mitä näistä en omistaisi, jos olisi riski, että joudun myymään sijoitukset seuraavan 12 kk aikana?" Ajatusleikeissä vaan pakko ei ole yhtä konkreettinen kuin aidossa tilanteessa, joten lopputulos ei välttämättä ole yhtä hyvä kuin aidossa työttömyydessä. En nyt silti lähde suosittelemaan irtisanoutumista salkun tasapainotustarkoituksessa, mutta jos tulotason pudotus on muuten edessä, niin se on hyvä käyttää hyväksi ja miettiä uudelleen salkun sisältö.
Myyntejä tehdessäni jouduin miettimään, millaisia sijoituksia voisin tämän työttömyydestä seuraavan tulotason tippumisen johdosta salkussani pitää. Luovuin pääasiassa sellaisista sijoituksista, joiden arvot heiluvat liikaa markkinatunnelmien mukana eli niitä, jotka laskumarkkinoissa laskisivat eniten. Salkussani halusin puolestaan pitää sijoituksia, joiden voin luottaa säilyttävän suhteellisen hyvin arvonsa tai vähintäänkin osinkonsa pörssiromahduksestakin huolimatta.
Kevään laskujen aikana tankkasin myös salkkuuni lisää sopivana pitämiäni osakkeita. Nyt sijoitussalkkuni alkaakin näyttää sellaiselta kuin sen oli tarkoitus olla alusta asti. Syystä tai toisesta sinne oli eksynyt sijoituksia, jotka eivät sovi alkuperäiseen suunnitelmaani, mutta nyt siis olen myyntien myötä päässyt niistä eroon. Jälkiviisaana osaa niistä olisi tosin pitänyt pitää salkussa, mutta olen silti tyytyväinen päätökseeni.
Nyt salkkuni on huomattavasti defensiivisempi kuin ennen. Viime aikojen kurssilaskut eivät ole tarttuneet salkkuuni niin pahasti kuin indekseihin yleisesti. Jenkeissä tosin indeksit ovat suoriutuneet paremmin kuin oma salkkuni, koska ongelmat Kreikan kanssa eivät koske heitä samalla tavalla kuin Eurooppaa. Minulla on salkussani parin jenkkiyhtiön osakkeita ja sijoitusteni defensiivisen luonteen lisäksi nämä jenkkisijoitukset ovat tuoneet hajautushyötyä ja vakautta salkkuuni.
Nyt tosin otin Nordnetistä lainaa auton hankintaa varten, mikä tarkoittaa sitä, että salkkuni tuottoprosentit ja volatiliteetti vääristyvät "vivun" takia. Minun on siis vaikeampi seurata, miten salkkuni oikeasti pärjää suhteessa indekseihin. Pari edellistä päivää näyttivät todella hyviä nousulukemia ja tänäänkin näytti hyvältä, kun ykkössijoitukseni Technopolis nosti ohjeistustaan kuluvalle vuodelle. Yleinen lasku voitti kuitenkin Technon hyvän suoriutumisen ja salkku on jo selvästi miinuksella. Rumasta laskusta huolimatta kaipa tuohon omaan lukuun (tällä hetkellä n. -1 % vivutettuna) pitää olla tyytyväinen, kun OMXH on -1,5 % ja DAX -1,6 %.
Joka tapauksessa, muillekin defensiivistä strategiaa noudattaville voi työttömyydestä olla hyötyä. Se konkreettisesti pakottaa miettimään, missä sijoituksissa riskiä yksinkertaisesti on liikaa. Toki saman voi tehdä ajatustasolla muutenkin. Eihän sitä tarvitse kuin miettiä: "Mitä näistä en omistaisi, jos olisi riski, että joudun myymään sijoitukset seuraavan 12 kk aikana?" Ajatusleikeissä vaan pakko ei ole yhtä konkreettinen kuin aidossa tilanteessa, joten lopputulos ei välttämättä ole yhtä hyvä kuin aidossa työttömyydessä. En nyt silti lähde suosittelemaan irtisanoutumista salkun tasapainotustarkoituksessa, mutta jos tulotason pudotus on muuten edessä, niin se on hyvä käyttää hyväksi ja miettiä uudelleen salkun sisältö.
maanantai 8. kesäkuuta 2015
Työnteko on kallista
Nyt kävi sitten niin, että onnistuin työnhaussani. Sain työn, jonka titteli ja palkka ovat paremmat kuin työssä, josta lähdin. Oikeastaan kaikki kolme haastattelua, joissa kävin, olivat korkeamman tason hommia kuin edellinen työni, joten itseluottamus työnhaussa kannatti. Tai ei kyse välttämättä ollut edes itseluottamuksesta. Kokemukseni aikaisempaa työtäni tehdessä vain osoitti, että sovin paljon paremmin ylemmän tason kuin suorittavan tason tehtäviin. Näin ollen oli helpompi kirjoittaa hakemuksia ylemmän tason tehtäviin.
Työn saamisesta ei kuitenkaan ollut pelkästään positiivisia seurauksia. Työ vaatii, että hankimme talouteemme uuden auton, minkä lisäksi joudun hankkimaan uuden asunnon työasunnoksi, koska työpaikka sijaitsee toisella paikkakunnalla. Nämä menoerät tarkoittavat sitä, että palkkatason lisäys katoaa korkojen kera kulujen kasvuun. Tiedän myös, että tulen jatkossa käyttämään taas huomattavasti enemmän rahaa esimerkiksi ruokaan ja vaatteisiin.
Auton hankinta tarkoittaa myös sitä, että en pysty hetkeen tekemään sijoitushankintoja. Rahoitan hankinnan isolta osin Nordnetin lainalla, koska en halua tässä tilanteessa myydä osakkeita. Jatkossa palkasta jäävä ylijäämä menee siis tuon lainan lyhentämiseen.
Seuraava kysymys onkin sitten, miten käsittelen tuota hankintaa seurantataulukoissani. Perinteisen vaurastumisdogman mukaanhan auto ei ole varallisuutta vaan vastuu, koska sen omistaminen aiheuttaa negatiivisia eikä positiivisia kassavirtoja. Tästä huolimatta ei tuntuisi oikealta laittaa koko tuota auton hankintamenoa kuluksi heti hankintahetkellä. Voinhan tarvittaessa (tai oikeammin tarpeen loppuessa) myydä auton ja saada osan rahasta takaisin. Lisäksi autohan on tavallaan tuloja tuottava investointi, koska se on välttämätön palkkatyöni kannalta.
Olenkin päätynyt siihen kirjanpitokäytäntöä jäljittelevään ratkaisuun, että merkitsen auton varallisuuteen ja teen siitä kuukausittaisen poiston, jolloin auton kuluminen näkyy tasaisesti kuluissa, kuten myös muut autoon liittyvät kulut.
Ajattelin myös jatkossa seurata kahden paikan asumisesta seuraavia kuluja siten, että ne ovat omana ryhmänään kuluseurantataulukossani. Syynä tälle on se, että niistä pääsisin eroon lähes välittömästi työnteon lopetettuani. Olisi siis tavoitetasoa vääristävää laskea ne mukaan taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävässä kuluseurannassani.
Kun tulevat tuloni ja menoni selkenevät, tulen miettimään uudestaan tavoitteeni. Joudun vähintäänkin tinkimään nykyisestä tavoitteestani tai sitten mietin kokonaan uudet tavoitteet, jotka soveltuvat paremmin nykyiseen tilanteeseeni.
Työn saamisesta ei kuitenkaan ollut pelkästään positiivisia seurauksia. Työ vaatii, että hankimme talouteemme uuden auton, minkä lisäksi joudun hankkimaan uuden asunnon työasunnoksi, koska työpaikka sijaitsee toisella paikkakunnalla. Nämä menoerät tarkoittavat sitä, että palkkatason lisäys katoaa korkojen kera kulujen kasvuun. Tiedän myös, että tulen jatkossa käyttämään taas huomattavasti enemmän rahaa esimerkiksi ruokaan ja vaatteisiin.
Auton hankinta tarkoittaa myös sitä, että en pysty hetkeen tekemään sijoitushankintoja. Rahoitan hankinnan isolta osin Nordnetin lainalla, koska en halua tässä tilanteessa myydä osakkeita. Jatkossa palkasta jäävä ylijäämä menee siis tuon lainan lyhentämiseen.
Seuraava kysymys onkin sitten, miten käsittelen tuota hankintaa seurantataulukoissani. Perinteisen vaurastumisdogman mukaanhan auto ei ole varallisuutta vaan vastuu, koska sen omistaminen aiheuttaa negatiivisia eikä positiivisia kassavirtoja. Tästä huolimatta ei tuntuisi oikealta laittaa koko tuota auton hankintamenoa kuluksi heti hankintahetkellä. Voinhan tarvittaessa (tai oikeammin tarpeen loppuessa) myydä auton ja saada osan rahasta takaisin. Lisäksi autohan on tavallaan tuloja tuottava investointi, koska se on välttämätön palkkatyöni kannalta.
Olenkin päätynyt siihen kirjanpitokäytäntöä jäljittelevään ratkaisuun, että merkitsen auton varallisuuteen ja teen siitä kuukausittaisen poiston, jolloin auton kuluminen näkyy tasaisesti kuluissa, kuten myös muut autoon liittyvät kulut.
Ajattelin myös jatkossa seurata kahden paikan asumisesta seuraavia kuluja siten, että ne ovat omana ryhmänään kuluseurantataulukossani. Syynä tälle on se, että niistä pääsisin eroon lähes välittömästi työnteon lopetettuani. Olisi siis tavoitetasoa vääristävää laskea ne mukaan taloudelliseen riippumattomuuteen tähtäävässä kuluseurannassani.
Kun tulevat tuloni ja menoni selkenevät, tulen miettimään uudestaan tavoitteeni. Joudun vähintäänkin tinkimään nykyisestä tavoitteestani tai sitten mietin kokonaan uudet tavoitteet, jotka soveltuvat paremmin nykyiseen tilanteeseeni.
torstai 4. kesäkuuta 2015
Kuluraportti toukokuu 2015
Toukokuussa kuluja oli aivan liikaa, mutta en silti tekisi mitään toisin. Kokonaisuudessaan rahaa meni jopa 1258 €. Toisaalta lukema on hieman pienempi kuin vuosi sitten toukokuussa. Näin ollen suurista menoista huolimatta seuraamani viimeisen 12 kuukauden kulut -lukema laski hieman toukokuussa.
Vuoden 2014 toukokuussa syynä suurille kuluille olivat silloin ostetut uudet kesärenkaat autoon. Nyt sellaisia ei tietenkään tarvinnut ostaa, mutta syksyllä todennäköisesti tulevat ostettavaksi uudet talvirenkaat. En kyllä millään haluaisi käyttää taas niin suurta summaa, mutta turvallisuuden kanssa ei kannata pihistellä.
Suurin syy tavoitettani korkeammille kuluille oli pienessä lomamatkassa, jonka teimme vaimoni kanssa. Aika harvoin löytyy sopiva hetki, kun meillä molemmilla on aikaa ja halua lähteä reissuun, niin nyt piti käyttää tilaisuus hyväksi vaikeasta työtilanteestani huolimatta. Reissu tuli maksamaan vähän yli 200 €, joten mistään valtavasta kulusta ei ollut kyse. Vuonna 2014 teimme yhden vastaavan reissun, joten jos tämä matka jää vuoden ainoaksi, niin kulut ovat siltäkin osin ihan hallinnassa.
Toukokuun aikana oli myös suhteellisen paljon muita ylimääräisiä juttuja. Erääseen jäsenmaksuun meni n. 100 €. Tilasin myös Arvopaperi-lehden hintaan 42 €. Lisäksi kuukauden aikana oli muita satunnaisia kuluja n. 70 €. Yhteensä siis vuosittaisia ja satunnaisia kuluja oli jopa n. 420 €.
Varsinaisista elämisen kuluista tärkein seurannan kohteeni on ruokailuun (eli kirjaimellisesti elämiseen) menevät kulut ja siihen meni tällä kertaa 360 €. Ihan pelkkää ruokailua tuo ei tosin ole, vaan siihen kuuluu kaikki muukin kaupasta mukaan tarttuva, kuten myös ravintoloiden nestemäinen tarjoilu. Aikaisemmin tämä kuluerä on ollut n. 450 €/kk, joten 360 € on ihan hyvä tulos, vaikka on siinäkin vielä ylimääräistä. Pääasiassa söin varsin säästäväisesti (verrattuna aikaisempaan ostoskäyttäytymiseeni), mutta loma- ja muilla matkoilla kului ravintolaruokailun takia tarpeettoman suuria summia. En myöskään halua vielä ajaa vaimoani ihan hulluksi pihistelylläni ja "En tule, koska maksaa" -kommenteilla. Ehkä sitten, kun rahat alkavat oikeasti olla tiukemmalla.
Jo alkanut kesäkuu vaikuttaa varsin lupaavalta kulujen osalta. Mitään kalliita matkoja tai isoja laskuja ei pitäisi olla tulossa. Nyt kun saan vain pidettyä tavalliseen elämiseen menevät kulut kurissa, niin minun pitäisi pystyä laskemaan keskimääräiset kuluni takaisin lähemmäs tavoitettani eli 1000 €/kk.
Vuoden 2014 toukokuussa syynä suurille kuluille olivat silloin ostetut uudet kesärenkaat autoon. Nyt sellaisia ei tietenkään tarvinnut ostaa, mutta syksyllä todennäköisesti tulevat ostettavaksi uudet talvirenkaat. En kyllä millään haluaisi käyttää taas niin suurta summaa, mutta turvallisuuden kanssa ei kannata pihistellä.
Suurin syy tavoitettani korkeammille kuluille oli pienessä lomamatkassa, jonka teimme vaimoni kanssa. Aika harvoin löytyy sopiva hetki, kun meillä molemmilla on aikaa ja halua lähteä reissuun, niin nyt piti käyttää tilaisuus hyväksi vaikeasta työtilanteestani huolimatta. Reissu tuli maksamaan vähän yli 200 €, joten mistään valtavasta kulusta ei ollut kyse. Vuonna 2014 teimme yhden vastaavan reissun, joten jos tämä matka jää vuoden ainoaksi, niin kulut ovat siltäkin osin ihan hallinnassa.
Toukokuun aikana oli myös suhteellisen paljon muita ylimääräisiä juttuja. Erääseen jäsenmaksuun meni n. 100 €. Tilasin myös Arvopaperi-lehden hintaan 42 €. Lisäksi kuukauden aikana oli muita satunnaisia kuluja n. 70 €. Yhteensä siis vuosittaisia ja satunnaisia kuluja oli jopa n. 420 €.
Varsinaisista elämisen kuluista tärkein seurannan kohteeni on ruokailuun (eli kirjaimellisesti elämiseen) menevät kulut ja siihen meni tällä kertaa 360 €. Ihan pelkkää ruokailua tuo ei tosin ole, vaan siihen kuuluu kaikki muukin kaupasta mukaan tarttuva, kuten myös ravintoloiden nestemäinen tarjoilu. Aikaisemmin tämä kuluerä on ollut n. 450 €/kk, joten 360 € on ihan hyvä tulos, vaikka on siinäkin vielä ylimääräistä. Pääasiassa söin varsin säästäväisesti (verrattuna aikaisempaan ostoskäyttäytymiseeni), mutta loma- ja muilla matkoilla kului ravintolaruokailun takia tarpeettoman suuria summia. En myöskään halua vielä ajaa vaimoani ihan hulluksi pihistelylläni ja "En tule, koska maksaa" -kommenteilla. Ehkä sitten, kun rahat alkavat oikeasti olla tiukemmalla.
Jo alkanut kesäkuu vaikuttaa varsin lupaavalta kulujen osalta. Mitään kalliita matkoja tai isoja laskuja ei pitäisi olla tulossa. Nyt kun saan vain pidettyä tavalliseen elämiseen menevät kulut kurissa, niin minun pitäisi pystyä laskemaan keskimääräiset kuluni takaisin lähemmäs tavoitettani eli 1000 €/kk.
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Kuinka raha vapauttaa
Blogin nimenkin mukaisesti kerään rahaa (tai oikeastaan varallisuutta) sen takia, että olisin vapaampi eli että minulla olisi enemmän todellisia vaihtoehtoja elämässäni. Ajatuksenani on siis, että rahan avulla pystyn tekemään asioita, joita en ilman sitä pystyisi.
Ensimmäinen esimerkki tästä oli, kun irtisanouduin työstä, joka vaikutti elämääni negatiivisesti. Koska minulla mielestäni oli riittävästi säästöjä, pystyin jättämään työn taakseni, tietäen selviäväni silti menoistani. Minun ei tarvinnut edes pelätä elintasoni laskua pitkään aikaan. Elintaso on tosin edelleen huono sana - kulutustaso olisi parempi. Elintasoni tai elämän laatunihan parani heti, kun poistin yhtälöstä merkittävän negatiivisesti vaikuttavan työn. Kulutustasoni puolestaan on pysynyt aika samana.
Toinen esimerkki rahan vapauttavasta voimasta on tullut vastaan nyt, kun meillä on taloyhtiömme kanssa vaikeuksia siitä, minkä verran taloyhtiö olisi velvollinen korvaamaan asunnossamme olleesta kosteusvauriosta. Taloyhtiön hallitus yrittää tehdä asiasta tinkimiskilpailun, mutta me pysymme tiukasti kiinni siinä, että taloyhtiö korvaa sen, mikä sille kuuluu. Nyt alkaakin näyttää siltä, että saatamme joutua viemään asian oikeuteen.
Jos minulla ei olisi rahaa, ajatus mahdollisesti kalliista oikeudenkäynnistä todennäköisesti pelottaisi, ja saattaisin taipua ratkaisuun, joka ei ole etujeni mukainen. Nyt arvioin, että minulla on varaa hävitäkin se oikeusjuttu, ilman että talouteni siihen kaatuu. Olen siis vapaampi lähtemään prosessiin ilman turhia pelkoja.
Taho, joka on valmis lähtemään oikeuteen, on neuvotteluasemaltaan aina vahvempi kuin taho, joka ei sinne halua mennä. Siksi olen valmis häviämäänkin. Tuolloin pitäisin noita rahoja vain oppirahoina, jotka mahdollisesti maksavat itsensä takaisin myöhemmissä neuvotteluissa. Niin kauan kuin en ole oikeudessa käynyt, on itsellänikin sisäisiä estoja ja pelkoja sinne menemisestä. Kun siellä olisi yhden prosessin käynyt loppuun, niin tuo vaihtoehto ei varmasti tuntuisi yhtä pelottavalta. Raha puolestaan tuo rohkeuden kokeilla tuota polkua tämän ensimmäisen kerran. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan sinne tarvitse lähteä, vaan pääsemme sopuun ennen sitä.
Jos lukijoilla on jotain omia kokemuksia, joissa raha/varallisuus on tuonut heille rohkeutta toimia tavalla, jolla he eivät ilman sitä olisi uskaltaneet tai muuten voineet toimia, niin kuulisin mielelläni niistä kommenttiosiossa.
Ensimmäinen esimerkki tästä oli, kun irtisanouduin työstä, joka vaikutti elämääni negatiivisesti. Koska minulla mielestäni oli riittävästi säästöjä, pystyin jättämään työn taakseni, tietäen selviäväni silti menoistani. Minun ei tarvinnut edes pelätä elintasoni laskua pitkään aikaan. Elintaso on tosin edelleen huono sana - kulutustaso olisi parempi. Elintasoni tai elämän laatunihan parani heti, kun poistin yhtälöstä merkittävän negatiivisesti vaikuttavan työn. Kulutustasoni puolestaan on pysynyt aika samana.
Toinen esimerkki rahan vapauttavasta voimasta on tullut vastaan nyt, kun meillä on taloyhtiömme kanssa vaikeuksia siitä, minkä verran taloyhtiö olisi velvollinen korvaamaan asunnossamme olleesta kosteusvauriosta. Taloyhtiön hallitus yrittää tehdä asiasta tinkimiskilpailun, mutta me pysymme tiukasti kiinni siinä, että taloyhtiö korvaa sen, mikä sille kuuluu. Nyt alkaakin näyttää siltä, että saatamme joutua viemään asian oikeuteen.
Jos minulla ei olisi rahaa, ajatus mahdollisesti kalliista oikeudenkäynnistä todennäköisesti pelottaisi, ja saattaisin taipua ratkaisuun, joka ei ole etujeni mukainen. Nyt arvioin, että minulla on varaa hävitäkin se oikeusjuttu, ilman että talouteni siihen kaatuu. Olen siis vapaampi lähtemään prosessiin ilman turhia pelkoja.
Taho, joka on valmis lähtemään oikeuteen, on neuvotteluasemaltaan aina vahvempi kuin taho, joka ei sinne halua mennä. Siksi olen valmis häviämäänkin. Tuolloin pitäisin noita rahoja vain oppirahoina, jotka mahdollisesti maksavat itsensä takaisin myöhemmissä neuvotteluissa. Niin kauan kuin en ole oikeudessa käynyt, on itsellänikin sisäisiä estoja ja pelkoja sinne menemisestä. Kun siellä olisi yhden prosessin käynyt loppuun, niin tuo vaihtoehto ei varmasti tuntuisi yhtä pelottavalta. Raha puolestaan tuo rohkeuden kokeilla tuota polkua tämän ensimmäisen kerran. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan sinne tarvitse lähteä, vaan pääsemme sopuun ennen sitä.
Jos lukijoilla on jotain omia kokemuksia, joissa raha/varallisuus on tuonut heille rohkeutta toimia tavalla, jolla he eivät ilman sitä olisi uskaltaneet tai muuten voineet toimia, niin kuulisin mielelläni niistä kommenttiosiossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)