Meille, joiden tavoitteena on saada kulumme katettua sijoitustemme tuotoilla, saattaa nyt olla oikea aika hankkia erityisesti energia- ja öljy-yhtiöitä. Meidän ei nimittäin kannata miettiä pelkästään sijoitustemme tuottoja, vaan myös kulujemme kehitystä. Vaikka sijoituksemme tuottaisivat odotustemme mukaisesti, saattaa maali siirtyä koko ajan kauemmas kulujemme kasvaessa odotettua enemmän.
Tällä hetkellä sekä sähkön että öljyn hinta ovat poikkeuksellisen alhaalla, joten nyt saattaa olla hyvä hetki suojata itsensä hintatason nousulta. Ostamalla esimerkiksi Fortumin osakkeita voi huolehtia siitä, että sähkön hintatason nousu tarkoittaa paitsi suurempaa sähkölaskua myös parantuvia sijoituksen tuottoja. Sähkön hintatason lasku puolestaan tarkoittaa tietysti huonontuvia sijoitustuottoja, mutta samalla pienempää postiluukusta tulevaa laskua. Me kaikkihan kulutamme sähköä jokapäiväisessä elämässämme, joten kaikkien taloudellista riippumattomuutta tavoittelevien kannattaa mielestäni harkita sähkön hinnan vaihtelulta suojautumista sijoitusten kautta. Suojautuminen kannattaa tehdä nyt, kun hinnat ovat alhaalla, eikä sitten, kun hinnat ovat taas nousseet.
Öljyn hinnan vaihtelulta puolestaan voisivat mielestäni suojautua ainakin ne, jotka aikovat ajaa autolla tulevaisuudessa tai jotka käyttävät öljylämmitystä. Auton polttoaineen hinta ei tosin läheskään täydellisesti seuraa öljyn hintaa, mutta tietynlaista syy-seuraussuhdetta niiden välillä on. Öljyn ja sähkön hinnalla on myös tietty kohtalonyhteys, joten sähkönkin hinnanvaihteluilta voi yrittää suojautua öljy-yhtiöiden kautta.
Öljy-yhtiöiden kanssa on tosin huomioitava, että öljyn hinta saattaa pysyä pitkään alhaalla ja edessä on todennäköisesti konkursseja öljyalalla. Mihin tahansa öljyalan yhtiöön ei siis kannata sijoittaa, vaan valinta kannattaa tehdä enemmänkin sillä perusteella, että minkä yhtiön uskoo selviävän matalista hinnoista pitkään, kuin sijoittamalla suurimman mahdollisen nousupotentiaalin yhtiöön. Sijoituskohteen pitäisi mielestäni pystyä tekemään voittoa ja jakamaan osinkoja huonoinakin aikoina.
Mielestäni nyt on erityisen hyvä aika tehdä kuvaamani suojaukset, koska Kiina-paniikki sai näiden jo ennestään huomattavasti laskeneiden yhtiöiden osakekurssit entistä alemmas. Itse lisäsin maanantaina pienen erän Fortumia, mutta rahatilanteeni ei harmikseni sallinut ollenkaan niin suurta tilanteen hyödyntämistä kuin olisin halunnut. Öljy-yhtiöt salkustani puuttuvat vielä täysin, mutta hieman olen sijoittanut "öljyyn" ostamalla Nordnetin Norja-superrahastoa. Norjan kehityksenhän odotan korreloivan vahvasti öljyn hinnan kanssa.
Ehkäpä osakekurssit jatkavat tässä vielä laskuaan ja pääsen kassatilanteeni parannuttua vielä hyödyntämään tämän markkinoiden tarjoaman mahdollisuuden rakentaa tulevaisuuden kuluni kattavaa salkkua.
keskiviikko 26. elokuuta 2015
torstai 20. elokuuta 2015
Vihaan rahaa!
Otsikko voi tuntua oudolta rahaa käsittelevässä sijoitus-/säästöblogissa, mutta se on totta, vaikka käytänkin ehkä vähän liioittelevaa kieltä. Rahan omistaminen ei ollenkaan ole tavoitteni vaan kyseessä on välttämätön paha.
Tosiasiassa vihaan sitä, kuinka raha rajoittaa elämääni.
Vihaan sitä, että minä tarvitsen rahaa elääkseni ja tehdäkseni montaa niistä asioista, joita haluan tehdä.
Vihaan sitä, kun minulla ei ole riittävästi rahaa.
Vihaan sitä, kun minulla on liikaa rahaa, ja raha makaa tililläni tuottamatta mitään.
Vihaan sitä, kun olen muille velkaa rahaa, josta joudun maksamaan korkoa ja jota joudun maksamaan takaisin aikataulussa, jota en voi itse päättää (ainakaan täysin). Vihaan siis sitä, kuinka velkaa oleminen pistää minut muiden tekemien päätösten armoille.
Vihaan sitä, kun muut eivät osaa käyttää rahaa (tai ehkä enemmänkin: olla käyttämättä).
Vihaan sitä, kuinka rahan kuluttamista pidetään tienä onneen.
Vihaan sitä, kuinka rahan keräämistä pidetään joko tienä onneen tai vaihtoehtoisesti onnen esteenä.
Vihaan elämää rajoittavia sanontoja, kuten "raha ei tee onnelliseksi" tai "(rakkaus) raha(an) on pahan alku ja juuri".
Vihaan sitä, kuinka rahaa(/varallisuutta) keränneitä demonisoidaan.
Vihaan sitä, kuinka vähän rahaa käyttäviä pidetään outoina.
Vihaan sitä, kuinka vasemmisto kuvittelee parantavansa heikko-osaisten elämiä antamalla heille ilmaista helppoa rahaa.
Vihaan sitä, että raha ilmeisesti ihan tutkitusti tekee ihmisistä vähän kusipäisempiä (esim. itsekkäämpiä) ja pelkään itselleni käyvän näin.
Listaa voisi varmasti jatkaa vielä pitkään.
Miksi sinä vihaat rahaa?
PS. Raha on eri asia kuin varallisuus.
Tosiasiassa vihaan sitä, kuinka raha rajoittaa elämääni.
Vihaan sitä, että minä tarvitsen rahaa elääkseni ja tehdäkseni montaa niistä asioista, joita haluan tehdä.
Vihaan sitä, kun minulla ei ole riittävästi rahaa.
Vihaan sitä, kun minulla on liikaa rahaa, ja raha makaa tililläni tuottamatta mitään.
Vihaan sitä, kun olen muille velkaa rahaa, josta joudun maksamaan korkoa ja jota joudun maksamaan takaisin aikataulussa, jota en voi itse päättää (ainakaan täysin). Vihaan siis sitä, kuinka velkaa oleminen pistää minut muiden tekemien päätösten armoille.
Vihaan sitä, kun muut eivät osaa käyttää rahaa (tai ehkä enemmänkin: olla käyttämättä).
Vihaan sitä, kuinka rahan kuluttamista pidetään tienä onneen.
Vihaan sitä, kuinka rahan keräämistä pidetään joko tienä onneen tai vaihtoehtoisesti onnen esteenä.
Vihaan elämää rajoittavia sanontoja, kuten "raha ei tee onnelliseksi" tai "(rakkaus) raha(an) on pahan alku ja juuri".
Vihaan sitä, kuinka rahaa(/varallisuutta) keränneitä demonisoidaan.
Vihaan sitä, kuinka vähän rahaa käyttäviä pidetään outoina.
Vihaan sitä, kuinka vasemmisto kuvittelee parantavansa heikko-osaisten elämiä antamalla heille ilmaista helppoa rahaa.
Vihaan sitä, että raha ilmeisesti ihan tutkitusti tekee ihmisistä vähän kusipäisempiä (esim. itsekkäämpiä) ja pelkään itselleni käyvän näin.
Listaa voisi varmasti jatkaa vielä pitkään.
Miksi sinä vihaat rahaa?
PS. Raha on eri asia kuin varallisuus.
lauantai 15. elokuuta 2015
100 000 kävijää
Tätä kirjoittaessani 100 000 kävijää on vielä noin sadan käynnin päässä, mutta julkaistuani kirjoituksen, määrä ylittynee nopeasti. Tämä kirjoitus on suunnattu lähinnä muille bloggaajille, koska ainakin minua kiinnostaa, minkä verran vastaavissa muissa blogeissa käy ihmisiä ja kuinka nopeasti heidän kävijämääränsä kasvavat/ovat kasvaneet. Oletan muiden bloggaajien olevan tässä suhteessa samanlaisia.
Kävijämääriä vertailemalla on mahdollista saada tietoa siitä, kuinka hyvin on tavoittanut tavoitellun lukijakunnan. Jos kävijämäärät ja niiden kasvunopeus poikkeavat merkittävästi muista vastaavista blogeista, niin on todennäköisesti tehnyt jotain väärin tai erittäin oikein. Virheet on mahdollista korjata ja oikeaksi todetulla tiellä on hyvä jatkaa.
Itselläni on sellainen tuntuma, että kävijämääräni ovat kehittyneet aika tavanomaisella tavalla. Arvioni perustan niihin muutamiin muiden sijoitusbloggaajien julkaisemiin kävijämäärälukuihin. Nuo julkistukset ovat tosin pääsääntöisesti niin epämääräisiä (Esim. tyyliin: "Tänään tuli 50 000 kävijää täyteen"), joten vaikea niistä on mitään tarkkaa sanoa.
Kirjoittamista aloittaessani en yhtään tiennyt, mitä odottaa. Suomessa on varmasti rajoitettu määrä ihmisiä, joita tällaiset asiat kiinnostavat, joten epäilin, että "katto" kävijämäärissä saattaisi tulla vastaan hyvinkin nopeasti. Kävijämäärät ovat kuitenkin kasvaneet käytännössä tähän päivään asti. Ainoastaan blogilista.fi:n lopettaminen teki selvän loven kävijämääriin. Karkea arvioni on, että jos blogilista jatkaisi, niin blogissani olisi noin 1500-2000 käyntiä lisää per kuukausi.
Foorumeilla kirjoittelemalla saisin varmasti lisää lukijoita, mutta jotenkin se tuntuu väärältä mennä huutelemaan sinne mainostustarkoituksessa. En missään nimessä tuomitse niitä, jotka hakevat lukijoita foorumkirjoittelun kautta; onhan se hyvä tapa tavoittaa oikeanlaisia lukijoita. Se ei vaan sovi minulle. Jos kirjoitukseni sopisi hyvin johonkin aiheeseen, niin voisin varmaankin mainita siitä, mutta loppujen lopuksi kirjoitan aika vähän itse sijoittamisesta, joten aika heikosti tekstini esimerkiksi Kauppalehden palstoille sopisivatkaan. Muita foorumeita en oikeastaan seuraakaan.
Koska Bloggerin kävijämääräkuvaaja on niin huono, taulukoin itse kuukausittaiset kävijämäärät blogin alusta asti ja tein niistä kuvaajan. Lisäsin myös arvion elokuun kävijämäärästä perustuen oletukseen kävijämäärän pysymisestä tasaisena loppukuun ajan. Alla olevasta kuvaajasta kukin voi tehdä omat johtopäätöksensä. 10 000 kuukausittaisen kävijän raja olisi mukava tavoittaa vielä tämän vuoden puolella.
Kävijämääriä vertailemalla on mahdollista saada tietoa siitä, kuinka hyvin on tavoittanut tavoitellun lukijakunnan. Jos kävijämäärät ja niiden kasvunopeus poikkeavat merkittävästi muista vastaavista blogeista, niin on todennäköisesti tehnyt jotain väärin tai erittäin oikein. Virheet on mahdollista korjata ja oikeaksi todetulla tiellä on hyvä jatkaa.
Itselläni on sellainen tuntuma, että kävijämääräni ovat kehittyneet aika tavanomaisella tavalla. Arvioni perustan niihin muutamiin muiden sijoitusbloggaajien julkaisemiin kävijämäärälukuihin. Nuo julkistukset ovat tosin pääsääntöisesti niin epämääräisiä (Esim. tyyliin: "Tänään tuli 50 000 kävijää täyteen"), joten vaikea niistä on mitään tarkkaa sanoa.
Kirjoittamista aloittaessani en yhtään tiennyt, mitä odottaa. Suomessa on varmasti rajoitettu määrä ihmisiä, joita tällaiset asiat kiinnostavat, joten epäilin, että "katto" kävijämäärissä saattaisi tulla vastaan hyvinkin nopeasti. Kävijämäärät ovat kuitenkin kasvaneet käytännössä tähän päivään asti. Ainoastaan blogilista.fi:n lopettaminen teki selvän loven kävijämääriin. Karkea arvioni on, että jos blogilista jatkaisi, niin blogissani olisi noin 1500-2000 käyntiä lisää per kuukausi.
Foorumeilla kirjoittelemalla saisin varmasti lisää lukijoita, mutta jotenkin se tuntuu väärältä mennä huutelemaan sinne mainostustarkoituksessa. En missään nimessä tuomitse niitä, jotka hakevat lukijoita foorumkirjoittelun kautta; onhan se hyvä tapa tavoittaa oikeanlaisia lukijoita. Se ei vaan sovi minulle. Jos kirjoitukseni sopisi hyvin johonkin aiheeseen, niin voisin varmaankin mainita siitä, mutta loppujen lopuksi kirjoitan aika vähän itse sijoittamisesta, joten aika heikosti tekstini esimerkiksi Kauppalehden palstoille sopisivatkaan. Muita foorumeita en oikeastaan seuraakaan.
Koska Bloggerin kävijämääräkuvaaja on niin huono, taulukoin itse kuukausittaiset kävijämäärät blogin alusta asti ja tein niistä kuvaajan. Lisäsin myös arvion elokuun kävijämäärästä perustuen oletukseen kävijämäärän pysymisestä tasaisena loppukuun ajan. Alla olevasta kuvaajasta kukin voi tehdä omat johtopäätöksensä. 10 000 kuukausittaisen kävijän raja olisi mukava tavoittaa vielä tämän vuoden puolella.
maanantai 10. elokuuta 2015
Kuluraportti heinäkuu 2015
Heinäkuun kuluista raportointi pääsi melkein unohtumaan. Heinäkuussa rahaa kului jopa 1217 € elämiseen, minkä lisäksi työn kuluja oli 560 €. Elokuun alusta sain asumisjärjestelyitäni vähän järkevämmälle mallille, joten jatkossa toivottavasti molemmat kuluryhmät pienenevät. Vähän liikaa on vain tullut totuttauduttua ravintola- ja pikaruokaan, mikä näkyy myös puntarilla. Sekä raha- että paino-ongelmat onneksi ratkeavat samalla keinolla.
Heinäkuussa suurten ruokailukulujen lisäksi maksettavana oli 126 € autovero ja 160 € lomamatka. Ruokapuoleen meni tosiaan noin 150 € enemmän kuin meni alkuvuonna keskimäärin. Valtava menoreikä, joka pitää korjata. Toki kaikki tuosta ei ole ruokaa, mutta pääosin kuitenkin. Muissa kuun kuluissa on mukana myös se auton poisto (100 €), josta olen maininnut.
Elokuun kulut tulevat myös olemaan suuret. Jopa selvästi suuremmat kuin heinäkuun. Elokuussa maksettavaksi tuli iso vakuutuslasku sekä vastike. Edes dramaattinen leikkaus ruokakuluihin ei paljoa pelasta.
Vähän on päässyt päälle se asenne, että "tämä vuosi on jo menetetty, ensi vuonna uudestaan". Pitäisi vaan palata ruotuun ja alkaa tosissaan miettimään kulupuolta jo nyt. Velkataso on kuitenkin edelleen niin korkealla, että pitäisi pystyä nopeasti lyhentämään lainoja tai vähintäänkin kasvattamaan varallisuuden määrää. Saa nähdä, miten käy.
Heinäkuussa suurten ruokailukulujen lisäksi maksettavana oli 126 € autovero ja 160 € lomamatka. Ruokapuoleen meni tosiaan noin 150 € enemmän kuin meni alkuvuonna keskimäärin. Valtava menoreikä, joka pitää korjata. Toki kaikki tuosta ei ole ruokaa, mutta pääosin kuitenkin. Muissa kuun kuluissa on mukana myös se auton poisto (100 €), josta olen maininnut.
Elokuun kulut tulevat myös olemaan suuret. Jopa selvästi suuremmat kuin heinäkuun. Elokuussa maksettavaksi tuli iso vakuutuslasku sekä vastike. Edes dramaattinen leikkaus ruokakuluihin ei paljoa pelasta.
Vähän on päässyt päälle se asenne, että "tämä vuosi on jo menetetty, ensi vuonna uudestaan". Pitäisi vaan palata ruotuun ja alkaa tosissaan miettimään kulupuolta jo nyt. Velkataso on kuitenkin edelleen niin korkealla, että pitäisi pystyä nopeasti lyhentämään lainoja tai vähintäänkin kasvattamaan varallisuuden määrää. Saa nähdä, miten käy.
lauantai 8. elokuuta 2015
Kuinka ostan osakkeita - revisited
Edellisessä kirjoituksessani kerroin hieman tavastani ostaa osakkeita laskeviin kursseihin ja sitten myydä osan pois, kun kurssit elpyvät. Teksti venyi aika pitkäksi ja siitä jäi silti olennaisiakin osia pois, joten palaan aiheeseen vielä ainakin tämän kirjoituksen verran. Jonkin verran syventävää keskustelua löytyy myös alkuperäisen kirjoitukseni kommenttiosiosta.
Käyttämäni tapahan ON todella vaarallinen tapa sijoittaa väärin käytettynä. Siinä voi helposti käydä niin, että huonoon sijoitukseen tulee lisättyä jatkuvasti enemmän ja enemmän rahaa. Lopputuloksena saattaa olla, että salkusta löytyy iso määrä rahaa sidottuna yhtiöihin, jotka eivät yksinkertaisesti pärjää, ja vähän rahaa hyvin pärjääviin yhtiöihin. Siksi ostotapaani tulee käyttää varoen.
Sijoitustyyliä on monia, mutta en esimerkiksi itse käyttäisi tapaani käänneyhtiöihin, joiden kohdalla riski on suuri. Voin ostaa potentiaalista käänneyhtiötä erän ja sitten toivoa parasta, mutta erityisesti niiden kohdalla haluan välttää position paisumista liian suureksi. Tappiota tuottaviin yhtiöihin en lähtökohtaisesti sijoita ollenkaan.
Se, mihin tapa mielestäni sopii hyvin, ovat niin sanotut bondinkorvikkeet, eli osakkeet, joiden (osinko)tuotot ovat niin hyvin ennustettavissa, että niitä voi melkein pitää (joukko)velkakirjoina. Otetaan esimerkiksi vaikka tuo viime kirjoituksenani mainitsemani Sponda. Spondan asiakkaat tuskin irtisanovat vuokrasopimuksiaan, koska Kreikassa on vaikeaa tai Kiinassa poksautellaan pörssikuplaa. Vuokratuoton voidaan siis ihan perustellusti olettaa pysyvän vakaana jatkossakin. Pieniä hetkellisiä vaikeuksia voi tulla, mutta pitkällä tähtäimellä tulee sitten niitä hyviäkin aikoja, jolloin tuotot ylittävät odotetun. Keskimäärin Sponda tuottaa tasaista turvallista kassavirtaa omistajilleen.
Voin siis kohtuullisella varmuudella olettaa Spondan maksavan n. 20 c osinkoa tästä ikuisuuteen. Positiivisten ja negatiivisten yllätysten oletan kumoavan toisensa. Ensimmäisen ostoeräni hankintahinnalla (3,652 €/kpl) se tarkoittaisi rahalleni n. 5,5 %:n osinkotuottoa. Kun maksan lainastani korkoa tilanteesta riippuen 0,99 % tai 2,49 %, niin osinkotuotto on varsin hyvä. Vaikka osinko pudotettaisiin puoleen, niin voisin maksaa lainan korot plus lyhentää hieman pääomaa osinkotuotoilla. Näin ollen liikaa painoa ei kannata laittaa sille, onko osinko juuri sen odottamani 20 c vai mahdollisesti vain 15 c. Kun osingon lasku puoleenkin on vielä ihan siedettävä, niin yksityiskohtia on turha murehtia liikaa. Tosin, jos näköpiirissä on asioita, jotka antavat syitä odottaa tuottojen laskua, niin ne tulee tietysti huomioida.
Toisen ostoeräni kohdalla tilanne on luonnollisesti vielä parempi kuin ensimmäisen. Hankintahinnalla 3,31 €/kpl osinkotuotto on jo 6,0 %. Osinkoa voidaan leikata vielä enemmän ennen kuin joudun pulaan. Varsinaisia tuottoja suurempi huolenaiheeni onkin, miten salkkuni kestää mahdolliset suuret maailmanlaajuiset romahdukset ja niiden vaikutukset osakkeiden vakuusarvoihin. Huoli vakuusarvojen riittävyydestä ja halu pitää jonkin verran varoja (=lainaa) käytettävissä halvempia hintoja varten, saa minut myymään osakkeet nousuvaiheessa, vaikka 5,5 %:n tuotto oli aikaisemminkin minulle riittävä. Jos salkussani ei olisi ollut lainaa, niin en olisi myynyt Spondaa pois tuolla hinnalla.
Tiivistäen koko tämän tekstin idean voisi sanoa yksinkertaisesti näin: Kun käytän edellisessä kirjoituksessani käyttämää ostotapaa, haluan olla suhteellisen varma, että kyseiseltä osakkeelta odottamani osinkotuotot kattavat reilusti yli lainarahasta maksamani koron määrän, jotta minä en menetä mitään, vaikka joutuisin pitämään kyseiset osakkeet pitkäänkin. Osinkotuotoista voi nauttia, vaikka osakkeen kurssille kävisi mitä.
Käyttämäni tapahan ON todella vaarallinen tapa sijoittaa väärin käytettynä. Siinä voi helposti käydä niin, että huonoon sijoitukseen tulee lisättyä jatkuvasti enemmän ja enemmän rahaa. Lopputuloksena saattaa olla, että salkusta löytyy iso määrä rahaa sidottuna yhtiöihin, jotka eivät yksinkertaisesti pärjää, ja vähän rahaa hyvin pärjääviin yhtiöihin. Siksi ostotapaani tulee käyttää varoen.
Sijoitustyyliä on monia, mutta en esimerkiksi itse käyttäisi tapaani käänneyhtiöihin, joiden kohdalla riski on suuri. Voin ostaa potentiaalista käänneyhtiötä erän ja sitten toivoa parasta, mutta erityisesti niiden kohdalla haluan välttää position paisumista liian suureksi. Tappiota tuottaviin yhtiöihin en lähtökohtaisesti sijoita ollenkaan.
Se, mihin tapa mielestäni sopii hyvin, ovat niin sanotut bondinkorvikkeet, eli osakkeet, joiden (osinko)tuotot ovat niin hyvin ennustettavissa, että niitä voi melkein pitää (joukko)velkakirjoina. Otetaan esimerkiksi vaikka tuo viime kirjoituksenani mainitsemani Sponda. Spondan asiakkaat tuskin irtisanovat vuokrasopimuksiaan, koska Kreikassa on vaikeaa tai Kiinassa poksautellaan pörssikuplaa. Vuokratuoton voidaan siis ihan perustellusti olettaa pysyvän vakaana jatkossakin. Pieniä hetkellisiä vaikeuksia voi tulla, mutta pitkällä tähtäimellä tulee sitten niitä hyviäkin aikoja, jolloin tuotot ylittävät odotetun. Keskimäärin Sponda tuottaa tasaista turvallista kassavirtaa omistajilleen.
Voin siis kohtuullisella varmuudella olettaa Spondan maksavan n. 20 c osinkoa tästä ikuisuuteen. Positiivisten ja negatiivisten yllätysten oletan kumoavan toisensa. Ensimmäisen ostoeräni hankintahinnalla (3,652 €/kpl) se tarkoittaisi rahalleni n. 5,5 %:n osinkotuottoa. Kun maksan lainastani korkoa tilanteesta riippuen 0,99 % tai 2,49 %, niin osinkotuotto on varsin hyvä. Vaikka osinko pudotettaisiin puoleen, niin voisin maksaa lainan korot plus lyhentää hieman pääomaa osinkotuotoilla. Näin ollen liikaa painoa ei kannata laittaa sille, onko osinko juuri sen odottamani 20 c vai mahdollisesti vain 15 c. Kun osingon lasku puoleenkin on vielä ihan siedettävä, niin yksityiskohtia on turha murehtia liikaa. Tosin, jos näköpiirissä on asioita, jotka antavat syitä odottaa tuottojen laskua, niin ne tulee tietysti huomioida.
Toisen ostoeräni kohdalla tilanne on luonnollisesti vielä parempi kuin ensimmäisen. Hankintahinnalla 3,31 €/kpl osinkotuotto on jo 6,0 %. Osinkoa voidaan leikata vielä enemmän ennen kuin joudun pulaan. Varsinaisia tuottoja suurempi huolenaiheeni onkin, miten salkkuni kestää mahdolliset suuret maailmanlaajuiset romahdukset ja niiden vaikutukset osakkeiden vakuusarvoihin. Huoli vakuusarvojen riittävyydestä ja halu pitää jonkin verran varoja (=lainaa) käytettävissä halvempia hintoja varten, saa minut myymään osakkeet nousuvaiheessa, vaikka 5,5 %:n tuotto oli aikaisemminkin minulle riittävä. Jos salkussani ei olisi ollut lainaa, niin en olisi myynyt Spondaa pois tuolla hinnalla.
Tiivistäen koko tämän tekstin idean voisi sanoa yksinkertaisesti näin: Kun käytän edellisessä kirjoituksessani käyttämää ostotapaa, haluan olla suhteellisen varma, että kyseiseltä osakkeelta odottamani osinkotuotot kattavat reilusti yli lainarahasta maksamani koron määrän, jotta minä en menetä mitään, vaikka joutuisin pitämään kyseiset osakkeet pitkäänkin. Osinkotuotoista voi nauttia, vaikka osakkeen kurssille kävisi mitä.
keskiviikko 5. elokuuta 2015
Kuinka ostan osakkeita
Viimeisen puolen vuoden aikana on tullut toistettua sama prosessi useampaan kertaan, niin ajattelin tällä kertaa hieman avata ostokäyttäytymistäni osakemarkkinoilla. Kyse ei ole siitä, kuinka valitsen minua kiinnostavan osakkeen, vaan siitä, mitä teen, kun sopiva ostettava löytyy. Parhaiten tämä onnistunee esimerkin avulla.
Kuvitellaan, että pidän osaketta kuuden euron arvoisena. Kun osakkeen hinta laskee viiteen euroon, ajattelen, että nyt on hyvä hinta ostaa. Niinpä ostan sitä yhden erän. Nykyään ostan kerralla n. 1200-1600 euron suuruisia eriä, jotta kaupankäyntikulujen prosentuaalinen suuruus ei nouse liian isoksi, ja toisaalta jotta en pistä yhdellä kertaa liikaa rahaa kiinni mahdollisesti huonoon kohteeseen. Aikaisemmin saatoin ostaa pienempiäkin eriä, mutta näin salkun kasvettua, en pidä pienempiä eriä enää järkevinä.
Tällä hetkellä haluan pitää salkussani osakkeita kahdella vaihtoehtoisella painolla - joko n. 1500 € tai n. 3000 €. Se kummalla painolla haluan kutakin osaketta pitää, riippuu täysin siitä, kuinka hyvänä ja erityisesti kuinka halpana yhtiötä pidän. Ostoprosessiini liittyy kuitenkin olennaisesti mahdollisuus mennä ylipainoon kummankin osakeryhmän kanssa.
Jos siis osake, jota olen ostanut yhden n. 1500 euron erän ja jota olen suunnitellut pitäväni 1500 € painolla, laskee merkittävästi lisää (esimerkiksi siitä viidestä eurosta neljään euroon), ostan sitä lisää, vaikka tavallaan sille varattu euromäärä onkin jo käytössä. Perusteluna tälle on se, että osakkeen palatessa suurin piirtein ensimmäisen ostoeräni hintatasolle, myyn ensimmäisen ostoeräni pois, jolloin minulle jää vain se jälkimmäinen ostoeräni, jonka olen siis ostanut selvästi halvemmalla. Koska olen myynyt ensimmäisen erän pois suurin piirtein ostohinnalla, minulle ei realisoidu tästä kuviosta veroja.
Pääsääntöisesti olen ostanut toisen ostoerän kohdalla saman kappalemäärän kuin aikaisemmin, eli hieman pienemmällä euromäärällä, mutta olisi varmasti ihan perusteltua ostaa samalla rahamäärälläkin, koska silloin saisi samalla rahalla enemmän. Tähän asti kassa vaan ei ole oikein antanut periksi tälle taktiikalle.
Entä jos suunnittelemani osakepaino onkin 3000 €? Tällöin en tietenkään myy toista ostoerääni. Jos taas osake ei koskaan laske niin alas, että saisin toisen erän samaa osaketta, niin tyydyn pitämään osakkeen "alipainossa". Vaikka minulla onkin tällöin vain puolet haluamastani määrästä, niin se on kuitenkin enemmän kuin jos olisin yrittänyt kalastella pohjia ja olisin jäänyt täysin ilman osaketta.
Jos osake laskee vielä toisen ostoeränkin jälkeen riittävästi, voin nostaa 3000 € painolle suunnittelemani osakkeen ylipainoon eli n. 4500 euroon. Osakkeen elvyttyä tarpeeksi myyn ensimmäisen eli kalleimmalla ostetun erän. Voisin nostaa myös 1500 € painolle suunnittelemani osakkeen tuollaiseen 4500 € painoon, jos osake on tuolloin niin selkeästi aliarvostettu, että pidän sitä hyvänä perusteena muuttaa suhtautumistani osakkeeseen.
Tärkeä huomio tavassani on, että ylipainon muodostan käytännössä aina lainarahalla. Lainarahan käyttö on ehkä suurin syyni myydä ensimmäinen erä pois. Laina antaa minun mahdollisuuden hyötyä poikkeuksellisen alhaisista hinnoista, mutta en silti halua nostaa riskiäni liikaa, joten haluan maksaa lainan mahdollisimman pian pois myynnin kautta. Tällä tavoin voin käyttää lainaa uudestaan hyväksi kurssien mahdollisesti taas laskiessa saman tai jonkun toisen osakkeen kohdalla.
Suurimpana riskinä tässä ostotavassani on (lainarahan käytön lisäksi), että käsiini voi jäädä iso läjä osaketta, joka vain jatkaa laskuaan. Sitä tulee siis käyttää varoen eikä lainan määrää saa päästää kasvamaan liian isoksi. Tähän mennessä olen kerran päätynyt osakkeen kanssa kolmannelle ostokerralle. Siitä osakkeesta olen lopulta luopunut kokonaan, koska kevään salkun puhdistuksessa pidin sitä loppujen lopuksi liian riskisenä osakkeena salkkuuni. Myynnit tein kuvaamallani tavalla hintojen noustessa, tosin hieman nopeammalla myyntitahdilla. Sain joka tapauksessa tuosta osakkeesta ihan hyvät tuotot lyhyen pitoajan huomioiden.
Useimmiten ostoeriä on kuitenkin ollut vain yksi tai kaksi. Eli valtaosa osakkeista ei ole jatkanut laskuaan, vaan on joko jäänyt paikalleen junnaamaan tai noussut ylemmäs.
Tämä ostotyyli ei ole koskenut kaikkia osakkeitani. Lisäksi Nordnetin superluoton ehdot aiheuttavat sen käytölle tiettyjä rajoitteita. Jos minulla esimerkiksi on kultatason 0,99 %:n korko, niin kynnykseni nostaa mikään sijoitus 4500 euroon on aika suuri, koska noin iso määrä yhtä osaketta nostaisi sen osuuden yli 20 %:iin salkustani, jolloin luottoni korko nousisi hopeatasolle 2,49 %.
En tiedä onko tyylini millään tavoin paras tai edes järkevä tapa muodostaa salkkua, mutta näin olen toiminut viime aikoina useamman kerran. En missään nimessä suosittelisi sitä muille kuin kokeneille sijoittajille, koska "putoavaan puukkoon" tarttumisen kohdalla riski on erittäin suuri. Sitä yrittäessä pitää olla selkeä käsitys sijoituskohteen todellisesta arvosta, eikä saa sortua ajattelemaan "kun se on laskenut noin paljon, niin sen täytyy olla halpa".
Olen avoin kommenteille, jos haluatte niitä esittää. Tai jos jollakin on vinkata tutkimuksiin tai blogeihin, joissa joku muu on käyttänyt vastaavaa taktiikkaa, niin näistäkin tiedoista olisin kiitollinen. Tällaisen tutkiminen on tosin vaikeaa, koska kyseinen tapa pohjautuu niin vahvasti omaan harkintaan, eikä kyse missään nimessä ole siitä, että tarttuisin jokaiseen putoavaan puukkoon.
Alla on vielä todellisen elämän esimerkki tavastani:
Sponda
Osto 400 kpl hintaan 3,652
Osto 400 kpl hintaan 3,310
Myynti 400 kpl hintaan 3,796
Minulla on siis jäljellä nuo täysin pohjahinnoilla ostetut 400 kpl ja Spondan paino on nyt sopivalla tasolla (koska minulla on niin paljon Technopolista, en halua liikaa muita kiinteistöyhtiöitä). Olisin toki saanut myymistäni osakkeista enemmän, jos olisin myynyt vasta tänään (eli päivää myöhemmin), mutta sitähän ei voi koskaan tietää. Olen ihan tyytyväinen ostoihini, myyntiini ja nykyiseen osakkeen painoon.
Kuvitellaan, että pidän osaketta kuuden euron arvoisena. Kun osakkeen hinta laskee viiteen euroon, ajattelen, että nyt on hyvä hinta ostaa. Niinpä ostan sitä yhden erän. Nykyään ostan kerralla n. 1200-1600 euron suuruisia eriä, jotta kaupankäyntikulujen prosentuaalinen suuruus ei nouse liian isoksi, ja toisaalta jotta en pistä yhdellä kertaa liikaa rahaa kiinni mahdollisesti huonoon kohteeseen. Aikaisemmin saatoin ostaa pienempiäkin eriä, mutta näin salkun kasvettua, en pidä pienempiä eriä enää järkevinä.
Tällä hetkellä haluan pitää salkussani osakkeita kahdella vaihtoehtoisella painolla - joko n. 1500 € tai n. 3000 €. Se kummalla painolla haluan kutakin osaketta pitää, riippuu täysin siitä, kuinka hyvänä ja erityisesti kuinka halpana yhtiötä pidän. Ostoprosessiini liittyy kuitenkin olennaisesti mahdollisuus mennä ylipainoon kummankin osakeryhmän kanssa.
Jos siis osake, jota olen ostanut yhden n. 1500 euron erän ja jota olen suunnitellut pitäväni 1500 € painolla, laskee merkittävästi lisää (esimerkiksi siitä viidestä eurosta neljään euroon), ostan sitä lisää, vaikka tavallaan sille varattu euromäärä onkin jo käytössä. Perusteluna tälle on se, että osakkeen palatessa suurin piirtein ensimmäisen ostoeräni hintatasolle, myyn ensimmäisen ostoeräni pois, jolloin minulle jää vain se jälkimmäinen ostoeräni, jonka olen siis ostanut selvästi halvemmalla. Koska olen myynyt ensimmäisen erän pois suurin piirtein ostohinnalla, minulle ei realisoidu tästä kuviosta veroja.
Pääsääntöisesti olen ostanut toisen ostoerän kohdalla saman kappalemäärän kuin aikaisemmin, eli hieman pienemmällä euromäärällä, mutta olisi varmasti ihan perusteltua ostaa samalla rahamäärälläkin, koska silloin saisi samalla rahalla enemmän. Tähän asti kassa vaan ei ole oikein antanut periksi tälle taktiikalle.
Entä jos suunnittelemani osakepaino onkin 3000 €? Tällöin en tietenkään myy toista ostoerääni. Jos taas osake ei koskaan laske niin alas, että saisin toisen erän samaa osaketta, niin tyydyn pitämään osakkeen "alipainossa". Vaikka minulla onkin tällöin vain puolet haluamastani määrästä, niin se on kuitenkin enemmän kuin jos olisin yrittänyt kalastella pohjia ja olisin jäänyt täysin ilman osaketta.
Jos osake laskee vielä toisen ostoeränkin jälkeen riittävästi, voin nostaa 3000 € painolle suunnittelemani osakkeen ylipainoon eli n. 4500 euroon. Osakkeen elvyttyä tarpeeksi myyn ensimmäisen eli kalleimmalla ostetun erän. Voisin nostaa myös 1500 € painolle suunnittelemani osakkeen tuollaiseen 4500 € painoon, jos osake on tuolloin niin selkeästi aliarvostettu, että pidän sitä hyvänä perusteena muuttaa suhtautumistani osakkeeseen.
Tärkeä huomio tavassani on, että ylipainon muodostan käytännössä aina lainarahalla. Lainarahan käyttö on ehkä suurin syyni myydä ensimmäinen erä pois. Laina antaa minun mahdollisuuden hyötyä poikkeuksellisen alhaisista hinnoista, mutta en silti halua nostaa riskiäni liikaa, joten haluan maksaa lainan mahdollisimman pian pois myynnin kautta. Tällä tavoin voin käyttää lainaa uudestaan hyväksi kurssien mahdollisesti taas laskiessa saman tai jonkun toisen osakkeen kohdalla.
Suurimpana riskinä tässä ostotavassani on (lainarahan käytön lisäksi), että käsiini voi jäädä iso läjä osaketta, joka vain jatkaa laskuaan. Sitä tulee siis käyttää varoen eikä lainan määrää saa päästää kasvamaan liian isoksi. Tähän mennessä olen kerran päätynyt osakkeen kanssa kolmannelle ostokerralle. Siitä osakkeesta olen lopulta luopunut kokonaan, koska kevään salkun puhdistuksessa pidin sitä loppujen lopuksi liian riskisenä osakkeena salkkuuni. Myynnit tein kuvaamallani tavalla hintojen noustessa, tosin hieman nopeammalla myyntitahdilla. Sain joka tapauksessa tuosta osakkeesta ihan hyvät tuotot lyhyen pitoajan huomioiden.
Useimmiten ostoeriä on kuitenkin ollut vain yksi tai kaksi. Eli valtaosa osakkeista ei ole jatkanut laskuaan, vaan on joko jäänyt paikalleen junnaamaan tai noussut ylemmäs.
Tämä ostotyyli ei ole koskenut kaikkia osakkeitani. Lisäksi Nordnetin superluoton ehdot aiheuttavat sen käytölle tiettyjä rajoitteita. Jos minulla esimerkiksi on kultatason 0,99 %:n korko, niin kynnykseni nostaa mikään sijoitus 4500 euroon on aika suuri, koska noin iso määrä yhtä osaketta nostaisi sen osuuden yli 20 %:iin salkustani, jolloin luottoni korko nousisi hopeatasolle 2,49 %.
En tiedä onko tyylini millään tavoin paras tai edes järkevä tapa muodostaa salkkua, mutta näin olen toiminut viime aikoina useamman kerran. En missään nimessä suosittelisi sitä muille kuin kokeneille sijoittajille, koska "putoavaan puukkoon" tarttumisen kohdalla riski on erittäin suuri. Sitä yrittäessä pitää olla selkeä käsitys sijoituskohteen todellisesta arvosta, eikä saa sortua ajattelemaan "kun se on laskenut noin paljon, niin sen täytyy olla halpa".
Olen avoin kommenteille, jos haluatte niitä esittää. Tai jos jollakin on vinkata tutkimuksiin tai blogeihin, joissa joku muu on käyttänyt vastaavaa taktiikkaa, niin näistäkin tiedoista olisin kiitollinen. Tällaisen tutkiminen on tosin vaikeaa, koska kyseinen tapa pohjautuu niin vahvasti omaan harkintaan, eikä kyse missään nimessä ole siitä, että tarttuisin jokaiseen putoavaan puukkoon.
Alla on vielä todellisen elämän esimerkki tavastani:
Sponda
Osto 400 kpl hintaan 3,652
Osto 400 kpl hintaan 3,310
Myynti 400 kpl hintaan 3,796
Minulla on siis jäljellä nuo täysin pohjahinnoilla ostetut 400 kpl ja Spondan paino on nyt sopivalla tasolla (koska minulla on niin paljon Technopolista, en halua liikaa muita kiinteistöyhtiöitä). Olisin toki saanut myymistäni osakkeista enemmän, jos olisin myynyt vasta tänään (eli päivää myöhemmin), mutta sitähän ei voi koskaan tietää. Olen ihan tyytyväinen ostoihini, myyntiini ja nykyiseen osakkeen painoon.
lauantai 1. elokuuta 2015
Säästöjen tilannekatsaus heinäkuu 2015
Heinäkuussa aika lailla kaikki meni, mikä tuli - ja vähän enemmänkin. Palkkaahan sain vain osalta kuukaudelta, koska en ollut töissä koko kesäkuuta, jonka palkka siis maksettiin heinäkuussa. Tilillä oli onneksi vielä sen verran "ylimääräistä", ettei tarvinnut säästöillä elää. Kuukauden säästösumma 382 € muodostui käytännössä kokonaan asuntosijoitusten lainojen lyhennyksistä. Nuohan elävät tavallaan omaa elämäänsä normaalin tulot-menot jaottelun ulkopuolella. Oman asuntomme asuntolainaa emme lyhentäneet lisääntyneiden kulujen takia.
Elokuun puolella pitäisi vihdoin päästä tekemään oikeitakin lisäyksiä sijoitusvarallisuuteen, mutta totutun suuruisista summista ei missään nimessä ole kyse, koska kahden paikkakunnan elämisestä aiheutuvat kulut ovat niin suuret. Loppuvuodesta pyrin ehkä hankkimaan työasunnoksi omistusasunnon nykyisen vuokra-asunnon tilalle. Tuolla tavalla saisin vuokraeuroja muutettua varallisuutta lisääviksi lyhennyksiksi. Asumismuodon vaihto on onneksi mahdollista, koska nykyisessä työkämpässäni en joutunut sitoutumaan tavalliseen 12 kuukauden määräaikaan.
Joka tapauksessa kulupuolella tapahtunut radikaali muutos huonompaan tekee sen, että suunnittelemani 100 000 euron keskipitkän tähtäimen säästötavoite taitaa jäädä unelmaksi. Voisi vielä olla mahdollista, että saisin viidessä vuodessa kasaan 100 000 euroa, jos tuototkin huomioidaan. Se kuitenkin edellyttäisi, että tuottopuolella ei tapahdu negatiivisia yllätyksiä, minkä johdosta en pidä sitä järkevänä tavoitteena. Muutaman vuoden aikajänteellä toteutuvia tuottoja on melko mahdoton ennustaa, joten tavoitteeni toteutuminen jäisi suurelta osin sattuman varaan. Tavoite, jonka toteutuminen riippuu isolta osin tuurista, ei ole kovinkaan motivoiva.
Tämän vuoden säästömääräksi arvioisin tulevan noin 12 000 euroa. Tällä hetkellähän kasassa on 6446 €. En ainakaan vielä tee mitään virallista muutosta tämän vuoden tavoitteisiin, koska elämässäni on tällä hetkellä niin paljon epävarmuustekijöitä. Vuoden lopussa mietin tilanteen vakiinnuttua kokonaan uusiksi lähivuosien tavoitteet. Siihen mennessä tyydyn jännittämään, kuinka pahasti jään jälkeen alkuperäisestä tavoitteestani.
Elokuun puolella pitäisi vihdoin päästä tekemään oikeitakin lisäyksiä sijoitusvarallisuuteen, mutta totutun suuruisista summista ei missään nimessä ole kyse, koska kahden paikkakunnan elämisestä aiheutuvat kulut ovat niin suuret. Loppuvuodesta pyrin ehkä hankkimaan työasunnoksi omistusasunnon nykyisen vuokra-asunnon tilalle. Tuolla tavalla saisin vuokraeuroja muutettua varallisuutta lisääviksi lyhennyksiksi. Asumismuodon vaihto on onneksi mahdollista, koska nykyisessä työkämpässäni en joutunut sitoutumaan tavalliseen 12 kuukauden määräaikaan.
Joka tapauksessa kulupuolella tapahtunut radikaali muutos huonompaan tekee sen, että suunnittelemani 100 000 euron keskipitkän tähtäimen säästötavoite taitaa jäädä unelmaksi. Voisi vielä olla mahdollista, että saisin viidessä vuodessa kasaan 100 000 euroa, jos tuototkin huomioidaan. Se kuitenkin edellyttäisi, että tuottopuolella ei tapahdu negatiivisia yllätyksiä, minkä johdosta en pidä sitä järkevänä tavoitteena. Muutaman vuoden aikajänteellä toteutuvia tuottoja on melko mahdoton ennustaa, joten tavoitteeni toteutuminen jäisi suurelta osin sattuman varaan. Tavoite, jonka toteutuminen riippuu isolta osin tuurista, ei ole kovinkaan motivoiva.
Tämän vuoden säästömääräksi arvioisin tulevan noin 12 000 euroa. Tällä hetkellähän kasassa on 6446 €. En ainakaan vielä tee mitään virallista muutosta tämän vuoden tavoitteisiin, koska elämässäni on tällä hetkellä niin paljon epävarmuustekijöitä. Vuoden lopussa mietin tilanteen vakiinnuttua kokonaan uusiksi lähivuosien tavoitteet. Siihen mennessä tyydyn jännittämään, kuinka pahasti jään jälkeen alkuperäisestä tavoitteestani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)