lauantai 8. elokuuta 2015

Kuinka ostan osakkeita - revisited

Edellisessä kirjoituksessani kerroin hieman tavastani ostaa osakkeita laskeviin kursseihin ja sitten myydä osan pois, kun kurssit elpyvät. Teksti venyi aika pitkäksi ja siitä jäi silti olennaisiakin osia pois, joten palaan aiheeseen vielä ainakin tämän kirjoituksen verran. Jonkin verran syventävää keskustelua löytyy myös alkuperäisen kirjoitukseni kommenttiosiosta.

Käyttämäni tapahan ON todella vaarallinen tapa sijoittaa väärin käytettynä. Siinä voi helposti käydä niin, että huonoon sijoitukseen tulee lisättyä jatkuvasti enemmän ja enemmän rahaa. Lopputuloksena saattaa olla, että salkusta löytyy iso määrä rahaa sidottuna yhtiöihin, jotka eivät yksinkertaisesti pärjää, ja vähän rahaa hyvin pärjääviin yhtiöihin. Siksi ostotapaani tulee käyttää varoen.

Sijoitustyyliä on monia, mutta en esimerkiksi itse käyttäisi tapaani käänneyhtiöihin, joiden kohdalla riski on suuri. Voin ostaa potentiaalista käänneyhtiötä erän ja sitten toivoa parasta, mutta erityisesti niiden kohdalla haluan välttää position paisumista liian suureksi. Tappiota tuottaviin yhtiöihin en lähtökohtaisesti sijoita ollenkaan.

Se, mihin tapa mielestäni sopii hyvin, ovat niin sanotut bondinkorvikkeet, eli osakkeet, joiden (osinko)tuotot ovat niin hyvin ennustettavissa, että niitä voi melkein pitää (joukko)velkakirjoina. Otetaan esimerkiksi vaikka tuo viime kirjoituksenani mainitsemani Sponda. Spondan asiakkaat tuskin irtisanovat vuokrasopimuksiaan, koska Kreikassa on vaikeaa tai Kiinassa poksautellaan pörssikuplaa. Vuokratuoton voidaan siis ihan perustellusti olettaa pysyvän vakaana jatkossakin. Pieniä hetkellisiä vaikeuksia voi tulla, mutta pitkällä tähtäimellä tulee sitten niitä hyviäkin aikoja, jolloin tuotot ylittävät odotetun. Keskimäärin Sponda tuottaa tasaista turvallista kassavirtaa omistajilleen.

Voin siis kohtuullisella varmuudella olettaa Spondan maksavan n. 20 c osinkoa tästä ikuisuuteen. Positiivisten ja negatiivisten yllätysten oletan kumoavan toisensa. Ensimmäisen ostoeräni hankintahinnalla (3,652 €/kpl) se tarkoittaisi rahalleni n. 5,5 %:n osinkotuottoa. Kun maksan lainastani korkoa tilanteesta riippuen 0,99 % tai 2,49 %, niin osinkotuotto on varsin hyvä. Vaikka osinko pudotettaisiin puoleen, niin voisin maksaa lainan korot plus lyhentää hieman pääomaa osinkotuotoilla. Näin ollen liikaa painoa ei kannata laittaa sille, onko osinko juuri sen odottamani 20 c vai mahdollisesti vain 15 c. Kun osingon lasku puoleenkin on vielä ihan siedettävä, niin yksityiskohtia on turha murehtia liikaa. Tosin, jos näköpiirissä on asioita, jotka antavat syitä odottaa tuottojen laskua, niin ne tulee tietysti huomioida.

Toisen ostoeräni kohdalla tilanne on luonnollisesti vielä parempi kuin ensimmäisen. Hankintahinnalla 3,31 €/kpl osinkotuotto on jo 6,0 %. Osinkoa voidaan leikata vielä enemmän ennen kuin joudun pulaan. Varsinaisia tuottoja suurempi huolenaiheeni onkin, miten salkkuni kestää mahdolliset suuret maailmanlaajuiset romahdukset ja niiden vaikutukset osakkeiden vakuusarvoihin. Huoli vakuusarvojen riittävyydestä ja halu pitää jonkin verran varoja (=lainaa) käytettävissä halvempia hintoja varten, saa minut myymään osakkeet nousuvaiheessa, vaikka 5,5 %:n tuotto oli aikaisemminkin minulle riittävä. Jos salkussani ei olisi ollut lainaa, niin en olisi myynyt Spondaa pois tuolla hinnalla.

Tiivistäen koko tämän tekstin idean voisi sanoa yksinkertaisesti näin: Kun käytän edellisessä kirjoituksessani käyttämää ostotapaa, haluan olla suhteellisen varma, että kyseiseltä osakkeelta odottamani osinkotuotot kattavat reilusti yli lainarahasta maksamani koron määrän, jotta minä en menetä mitään, vaikka joutuisin pitämään kyseiset osakkeet pitkäänkin. Osinkotuotoista voi nauttia, vaikka osakkeen kurssille kävisi mitä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti