torstai 20. heinäkuuta 2017

Kuluraportti kesäkuu 2017

Kesäkuussa elämisen kuluihin meni 1094 € ja lisäksi työn kuluihin* meni 390 €. Kulutaso oli sinänsä ok, mutta ruokaan ja marketteihin meni ihan liikaa rahaa. Kuukauden kuluista jopa 693 € (eli 63 %) meni sinne. Tästä tosin osa oli sitä, kun tarjosin vanhemmilleni ravintolaruokailun kiitoksena remonttiavusta.

Minusta tuntuu, että olen muutenkin enemmän tarjonnut ravintolaruokia vaimolleni kuin aikaisemmin. Meidän perheen piheyden tasapaino on hieman siirtynyt siten, että minusta on tullut vähemmän tiukka ja vaimostani tiukempi kuin aikaisemmin. Keskimäärin taloutemme piheyden taso on siten pysynyt suurin piirtein vakiona, kun olemme molemmat siirtyneet kohti keskiarvoa.

Toinen syy korkeille ruokakuluille saattaa löytyä lisääntyneestä urheilusta. Lisääntyneen ruokahalun ja ruokailun lisäksi rahaa on mennyt palautusjuomiin. En jaksa sekoitella proteiinijauheita pusseista ja tiskata juomapulloja, mikä olisi varmasti se halvempi vaihtoehto, joten ostan valmiita palautusjuomia. Tämä luonnollisesti tulee kalliiksi pitkällä tähtäimellä, mutta kuten aikaisemmin totesin, piheyteni on löystynyt viime aikoina. Kyse on korkeintaan kympeistä kuukausitasolla ja pystyn säästämään nelinumeroisia lukuja, joten en pidä tilannetta ongelmana, joka pitäisi korjata.

Kolmas syy kasvaneille ruokakuluille voi myös olla siinä, että olen kevään aikana ollut useammalla työmatkalla ulkomailla, joissa ruokailuihin palaa tavallista enemmän rahaa. Tätä vastaan toisaalta saan verottomia päivärahoja, joten nämä reissut vääristävät osaltaan sekä tulo- että menopuolta.

Muuten kuukausi meni kulupuolen osalta ihan ok. Satunnaisissa oli pari muutaman kympin suuruinen kulu, jotka eivät oikein ole edes tarkemman mainitsemisen arvoisia. Yleensä satunnaisiin ja vuosittaisiin kuluihin menee n. 300 € per kk, joten niiden vähäisyys kesäkuussa auttoi pitämään koko kuun kulutuksen alhaalla, vaikka kauppoihin ja ruokaan menikin liikaa rahaa.


*Työn kuluja ovat kahdella paikkakunnalla asumisesta johtuva ylimääräisen asunnon vuokra sekä ylimääräiset polttoainemenot, jotka johtuvat siitä, että joudun ajamaan kahden paikkakunnan väliä.


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Säästöjen tilannekatsaus kesäkuu 2017

Kesäkuu meni säästösummien osalta tavoitetahtiin. Tasaisesti vuodelle jaettuna tavoitteeni 22 000 € vaatisi 1833,33 €/kk, ja kesäkuussa säästöön jäi 1825 €. Olen kuitenkin jonkin verran tavoitetahtia edellä, joten noin pieni jäänti ei haittaa mitään, vaan itse asiassa pienentää loppuvuodelta vaadittua säästötahtia. Jälkimmäisellä vuosipuoliskalla minun pitäisi nimittäin säästää "vain" 1753,80 €/kk päästäkseni tavoitteeseeni.

Kokonaisuutena säästöön on tänä vuonna tullut siirrettyä 11 477 € eli olen tuon 477 € edellä tavoitetahtiani. On myös hyvä huomata, että olen suhteellisen lähellä tavoitetahtiani, mikä kertoo, että olen mitoittanut tavoitteeni oikein.

Loppuvuoden osalta on kuitenkin pari muuttujaa, jotka olennaisesti vaikuttavat lopputulokseen. Ensimmäisenä ajankohtaiseksi tulee se, mitä teen lomallani eli mihin käytän lomarahani. Jos lähden reissuun, niin rahat menevät siihen, mutta jos en, niin lomarahat menevät säästöön. Lomarahoja en ole budjetoinut säästäväni, joten ne tulisivat plussana alkuperäisen suunnitelman päälle. Lomalle lähtö on muuten kiinni lähinnä vaimostani ja hänen aikatauluistaan, joten piheyttäni en lomaa välttele. ;)

Toinen muuttuja liittyy asumisjärjestelyihini. Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että kahden paikkakunnan elämäni alkaa loppua ja vaimoni on muuttamassa kanssani samalle paikkakunnalle. Se tarkoittaisi, että pääsen eroon nykyisistä "työn kuluistani" (kakkosasunto ja ylimääräiset bensat), joka arvioni mukaan tarkoittaisi vähintään 400 € ylimääräistä rahaa, jotka voin käyttää sijoittamiseen. Tosin kokonaan tuo summa ei tulisi omaan taskuuni, koska iso osa siitä on verovähennyskelpoista, joten säästöstä osa menee kasvaviin veroihin.

Alla on tavallinen kuvioni toteuman ja tavoitteen havainnollistamiseksi.


Lisäksi alla on kuvio sen havainnollistamiseksi, miten tämän hetken toteuma ja pienellä mielikuvituksella tämän vuoden toteuma suhteutuu aikaisempien vuosien toteumiin. Kuviosta näkee myös hyvin, miten vuoden 2015 työpaikan vaihto vaikutti säästösummiin.






perjantai 16. kesäkuuta 2017

S-osuuskorkojen välilehti luotu

Loin erillisen välilehden S-osuuksille maksettavien korkojen seurantaan.

Eipä tässä oikeastaan muuta tällä kertaa.



tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kuluraportti toukokuu 2017

Toukokuussa rahaa meni 1508 € elämiseen ja työn kuluihin 416 €. Elinkuluista kauppaan meni 567 €, joka on jälleen enemmän kuin normaalisti. Satunnaisia ja vuosittaisia kuluja oli tällä kertaa n. 84 € vakuutuksiin, 95 € erään järjestön vuosimaksuun ja 59 € matkoja varten otetun hepatiittirokotteen kakkosrokote (syksyllä tulee vielä kolmas).

Tällä hetkellä elinkuluni tuntuvat olevan vuositasolla noin 16 000 euroa. Kuukausitasolla tämä tarkoittaa n. 1333 €/kk. Kun auton kulut ovat nopeasti arvioituna tuota noin 300 €/kk luokkaa, niin voisin päästä lähelle aikaisempaa 1000 €/kk tavoitetasoani luopumalla autostani. Tätä en tietenkään nykytilanteessa edes voisi tehdä, mutta jos esimerkiksi olisin työtön (ja odottaisin olevani sitä pidemmän aikaa), niin autosta luopuminen olisi todennäköisesti ensimmäinen toimenpiteeni. Siinä tilanteessa voisin myös tehdä muuta kiristyksiä, joten en vieläkään pidä noin 800 €/kk kulutasoa liian pienenä, vaikka elintasoinflaatio onkin selvästi kuluihini iskenyt. Olen nimittäin ollut aika huoleton kulujen suhteen viime kuukausina. Oikeanlaiset rutiinit pitävät kuluni kohtuullisella tasolla, vaikken tietoisesti enää yritäkään minimoida kulujani.





lauantai 10. kesäkuuta 2017

Kun vastaan tulee ongelma...

Meille jokaiselle tulee säännöllisesti elämässä vastaan ongelmia tai vaikeuksia, joista pitäisi yrittää selvitä. Näissä tilanteissa meillä on eri vaihtoehtoja, miten suhtautua asiaan.

Ensimmäinen vaihtoehto on uhriutua, kieltää oma vastuu ongelmasta ja syyttää siitä muita. Tällöin vaikea tilanne otetaan annettuna olosuhteena, johon ei itse pysty vaikuttaa. Se on muiden vika ja siten on myös muiden vastuulla korjata se.

Ei ole ihme, että tämän vaihtoehdon valitsevat eivät juurikaan pääse elämässä eteenpäin ja he tyypillisesti ovat myös aika tyytymättömiä elämäänsä. Ei ole mukavaa elää elämäänsä uhrina, mutta jos kaikki vastoinkäymiset nähdään muiden vikana, niin uhri sitä kokee olevansa.

Toinen vaihtoehto on vain hyväksyä ongelma ja elää sen kanssa. Tässäkin vaihtoehdossa vaikea tilanne otetaan annettuna omien vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevana seikkana, mutta ero uhriutumiseen on siinä, että tässä ei tuhlata aikaa muiden syyttelyyn.

Nämä hyväksyjätkään eivät välttämättä pääse elämässään erityisen pitkälle, mutta se ei haittaa. Elämänasenne, jossa negatiivisetkin asiat osataan hyväksyä, voi johtaa varsin onnelliseen elämään. Uhriutuminen ja turha ongelmien vatvominen ovat sellaista tarpeetonta negatiivisuutta, jota onnellinen elämä ei kaipaa. Omalla asennoitumisella voi jopa kääntää negatiiviset asiat positiiviseksi. "If you change the way you look at things, the things you look at change."

Kolmas vaihtoehto on puolestaan ratkaista se ongelma. Nyt asiat eivät enää ole annettuja, vaan niihin voi vaikuttaa. Jos sinulla on huono pomo, niin voit lähteä. Jos sinulla ei ole tarpeeksi tuloja, niin voit hankkia lisää tuloja tai vähentää menojasi. Jos avioliittosi ei suju, niin voit pyrkiä parantamaan sitä tai viime kädessä lähteä huonosta suhteesta.

Tai jos käsissäsi on oikeasti tilanne, johon et voi vaikuttaa, kuten esimerkiksi parantumaton tauti, niin voit valita aikaisemmin mainitun kakkosvaihtoehdon ja hyväksyä sen, jolloin et tarpeettomasti kärsi siitä enempää kuin on pakko.

Tällä ongelmanratkaisijan asenteella pääsee elämässä pitkälle. Sillä pystyy kehittämään itseään tasolle, jolle muut eivät pääse, ja sillä voi luoda elämäänsä olosuhteet, jotka tukevat onnellista elämää.

Toisaalta ongelmanratkaisu aiheuttaa myös stressiä. Jos kaikki asiat näkee ratkaistavina ongelmina, niin siitä tulee aika paljon tekemistä elämään (verrattuna esimerkiksi "hyväksyjiin"). Samoin joskus ongelmanratkaisu menee pieleen. Paraskaan ongelmanratkaisija ei onnistu joka kerta, vaan joskus ratkaisuyritys johtaa tilanteen huononemiseen.

Ja sitten on vielä niitä huonoja ongelmanratkaisijoita, joilla ratkaisuyritykset pääsääntöisesti epäonnistuvat. Oikeiden toimintatapojen löytäminen vaatii nimittäin ensinnäkin oikean ongelman tunnistamista, mikä sekään ei aina ole helppoa. Jos analyyttiset kyvyt eivät ole kunnossa, päädytään hyvin helposti ratkaisemaan oiretta, kun pitäisi parantaa tauti. Esimerkiksi jos rahat eivät riitä (oire), niin huono ongelmanratkaisija saattaa päätellä, että hänellä on liian vähän tuloja, kun oikeasti hänen ongelmansa (tautinsa) on holtiton kuluttaminen.

Huonoa ongelmanratkaisukykyäkään ei toisaalta myöskään tarvitse ottaa annettuna. Kyseessä on taidosta, joka paranee harjoittelemalla. Omien taitojen rajoitteet kannattaa kuitenkin tiedostaa, ettei tule pahennettua omaa tilannettaan. Kannattaa myös muistaa, että osa ongelmanratkaisukykyä on osata kysyä neuvoa oikeilta ihmisiltä. Omien rajoitteiden ei siis tarvitse nousta esteeksi, jos ympärillä on ihmisiä, joilla näitä rajoitteita ei ole.


Miten itse suhtaudut ongelmiisi? Olenko unohtanut jonkun neljännen (tai viidennen) vaihtoehdon?


Vielä loppuun tässä on teille hyväksi ohjenuoraksi ongelmatilanteita varten ns. Serenity prayer:

Grant me the serenity to accept the things I cannot change,
Courage to change the things I can,
And wisdom to know the difference.



perjantai 2. kesäkuuta 2017

Säästöjen tilannekatsaus toukokuu 2017

Huhtikuussa säästöön jäi varsin hyvä summa rahaa. Tavoite lähestyi jopa 2292,19 eurolla. Vuodelta 2017 on säästössä yhteensä  9652,03 €. Verrattuna vuoden tavoitteeseen 22 000 €, ollaan siis täysin tavoitevauhdissa.

Syynä suhteellisen kovalle säästösummalle oli se, että olin maaliskuussa jättänyt muutaman satasen tilille, jotka siis nyt laitoin säästöön. Sain myös jonkin verran päivärahoja ulkomaille kohdistuneista työmatkoista.

Kesäkuun veikkaan olevan suhteellisen tavallinen säästökuukausi. Ainakaan tällä hetkellä ei ole tiedossa mitään erikoista suurempaa, joka vaikuttaisi lukuihin. Heinäkuussa saatan tosin lähteä ulkomaanmatkalle kesälomalla, joten jos se tulee maksuun kesäkuussa, niin se vaikuttaa tietysti. Mutta aika näyttää.





torstai 25. toukokuuta 2017

Unelmien välissä

Olen aina urheillut. Uskoisin, että halutessani olisin voinut olla ammattiurheilija, mutta lapsesta asti on ollut selvää, että lähden normaaliin työelämään lyhyen, huonostipalkatun ja epävarman urheilijanuran sijasta. Olen nimittäin aina pärjännyt hyvin myös koulussa, joten oli suhteellisen aikaisesta iästä asti selvää, että tulen käymään yliopiston ja päätymään suhteellisen hyvin palkattuun turvalliseen työhön.

Tästä valinnasta huolimatta pidän itseäni urheilijana ja nautin urheilusta todella paljon. Aika ajoin minua edelleen houkuttaa ajatus, että jättäisin vain työt ja pelkästään urheilisin vuoden tai pari. En ammatikseni tai muutenkaan rahasta, mutta voisin kokeilla kuinka hyväksi voisin vielä tulla ja miten sillä pärjäisi kilpailuissa. Unelmissani näen itseni jossain lämpimässä maassa treenaten pari kertaa päivässä ja ottaen loppuajan rennosti.

Toisaalta myös nykyinen työni on unelmatyötäni, koska olen nopeasti kasvavassa PK-yrityksessä johtavassa asemassa ja pienellä osuudella myös omistajana. Ja työyhteisö on meillä ihan huippua. Työ on siis merkittävää ja minulla on riittävästi valtaa ja vastuuta tehdä sitä parhaaksi näkemälläni tavalla, minkä lisäksi omistuksen kautta potentiaalinen palkkio hyvin tehdystä työstä on merkittävä.

Ongelmani onkin, miten sopeuttaa yhteen nämä kaksi unelmaa, koska molempia en voi saada samaan aikaan. Voin kyllä urheilla samalla, kun olen työelämässä, mutta en ollenkaan niin paljon kuin unelmani vaatisi. Toisaalta se nykyinen urheilumäärä vain lisää nälkää, kun näkee, mihin nykyisilläkin määrillä pystyy. Entä jos tekisin tuplat nykyisestä?

Urheilu-unelman kanssa minua myös häiritsee se, että sen kanssa on "Parasta ennen -päivä". Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän kroppani kestää kovaa rääkkiä. Kovin montaa vuotta en voi sitä lykätä. Töitä puolestaan pystyy tekemään vaikka hautaan asti.

Toisaalta työuran laittaminen hyllylle vuodeksi pariksi saattaisi myös merkittävästi haitata uramahdollisuuksiani. Uskon tosin jo hankkineeni sen verran hyvät näytöt, ettei uudelleenstarttaus olisi kohtuuttoman vaikeaa. Aikaisemmin "sapattivuosi näyttäisi huonolta CV:ssäni" olisi riittänyt perusteluksi työelämään jäämiselle, mutta ei oikein enää.

Myös rahatilanne on aikaisemmin pitänyt tiukasti kiinni työelämässä. Mutta nyt, kun varallisuutta on kertynyt jo kohtuullinen määrä, niin sekään ei ole riittävä syy pysyä töissä. Pystyisin olemaan vuosia ilman tuloja, eikä minun tarvisi turhaan murehtia selviytymistäni. Ja luultavasti luonteeni takia minun tulisi joka tapauksessa hankittua jotain tuloja myös vapaani aikana. Välivuosi toki viivästyttäisi taloudellista riippumattomuuttani, mutta mitä sitten? Ehtiihän sitä myöhemminkin ja toisaalta mielestäni parempi se on olla vapaa nuorena vähän pienemmällä sotakassalla kuin vanhana massiivisen varallisuuden kanssa.

Näistä seikoista huolimatta olen silti päättänyt pysyä työelämässä urheilu-unelman elämisen sijasta (ainakin toistaiseksi).

Suurin syy työelämässä pysymiselle löytyykin siitä, että pidän tällä hetkellä liikaa työstäni ja työyhteisöstäni. Uskon, että löytäisin melko varmasti vapaavuoden jälkeen vastaavan tasoisen ja jopa parempipalkkaisen työn, mutta paljon vaikeampi tehtävä olisi löytää työ, jossa viihdyn yhtä hyvin. En myöskään halua jättää työkavereitani pulaan lähtemällä. Vaikka en pidä itseäni korvaamattomana, niin onhan se aina shokki yritykselle, jos avainhenkilö lähtee.

Samalla täytyy todeta, että mieli saattaa hyvinkin muuttua, jos tilanne töissä muuttuu. Onhan mahdollista, että työ ei tulevaisuudessa ole yhtä mielekästä kuin nyt, tai että henkilökemiat eivät tulevaisuudessa sovi yhteen yhtä hyvin kuin nyt. Siinä tilanteessa voin hyvissä mielin siirtyä toiseen unelmaani. Myös jatkuvasti kasvava varallisuuteni tekee siirrosta koko ajan helpompaa. Ainostaan ikääntymisestä johtuva mahdollinen voimien vähentyminen toimii vastavoimana ja vähentää halua siirtyä täysipäiväiseksi urheilijaksi. Iän en tosin usko tulevan esteeksi vielä ainakaan muutamaan vuoteen.

Tällaista on tosiaan minun tasapainoiluni unelmieni välillä. Onko sinulla vastaavankaltaisia kokemuksia tai pohdintoja? Kuulen niistä mielellään kommenttiosiossa.



PS. En kerro, mikä urheilulaji on kyseessä, koska harrastan ns. marginaalilajia, jossa osanottajamäärät eivät ole niin isot, että voisin luottaa anonymiteetin säilyvän (pää)lajini kertoessani.



sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Kuluraportti huhtikuu 2017

Meinasi ihan unohtua käydä läpi huhtikuun kulut.

Huhtikuussa rahaa meni suhteellisen vähän. Elinkulut olivat 1008,38 € ja siihen päälle työn kuluja oli 349 €. Elinkuluista tosin puuttuu hieman kuluja, koska työmatkalla käytimme muiden matkaajien kanssa yhteistä valuuttakassaa ja lopulliset kulunjaot ovat vielä jakamatta. Ne tulevat kirjatuksi sitten myöhemmin.

Matkasta ja sen kulujen puuttumisesta huolimatta ruokaan ja kauppaan meni hieman tavallista enemmän rahaa (n. 540 €, kun normaalina pidän alle 500 € lukemaa). Tuo on pieni yllätys, koska en ole syönyt yhtä paljon ravintoloissa kuin tavallisesti, niin olisin luullut ruokakulujen olevan pienemmät eikä suuremmat kuin tavallisesti. En myöskään muista ostaneeni mitään erikoista tai ylimääräistä kaupasta. No eipä tuo iso summa ole.

Huhtikuun kuluissa oli myös n. 150 € vakuutus maksu sekä n. 60 € maksu rokotteesta, jonka otin matkaa varten. Tuota rokotetta pitää ottaa vielä kaksi vahvistusannosta, jotta suoja on kestää pidempään, joten siitä tulee vielä toukokuulle ja syksylle uudet kulut.

Ihan mukava saada tällainen parempi kulukuukausi maaliskuun jättikulujen jälkeen.







tiistai 16. toukokuuta 2017

Fundu kokemuksia - Osa 2

Kirjoitin lokakuussa 2016 ottaneeni Fundun kokeiluun. Kokeilua on siis takana yli puoli vuotta ja on aika käydä hieman läpi kokemuksiani.

Valitettavasti Fundu ei ole vastannut odotuksiani ja toiveitani.

Suurin ongelma Fundussa on se, että liian iso osa lainojen maksueristä on pahasti myöhässä. Tällä hetkellä seitsemästä yrityksestä kolme on maksujen kanssa aikataulussa, yksi on pari viikkoa myöhässä, yhdellä on jäänyt maksamatta 1.4. ja 1.5. erääntyneet erät ja kahdella on maksamatta helmikuun viimeisenä erääntynyt erä ja kaikki myöhemmät erät. Kahdesta lainasta olen saanut rahat takaisin kokonaisuudessaan.

Osasin odottaa parin viikon tai jopa kuukauden paikkeilla olevia viivästyksiä, mutta näin pitkiä viivästyksiä en odottanut enkä aio sietää.

Maksamattomuuksista voin toki syyttää lähinnä itseäni, kun en ole tehnyt riittävää taustatyötä sijoituskohteita kartoittaessani. Ongelma taustatyön kanssa on toisaalta se, etten ole valmis käyttämään noin 60-100 € suuruisiin sijoituskohteisiin tutustumiseen hirveästi aikaa tai rahaa (esim. tilinpäätösten tilaaminen). Sijoitussummien pitäisi olla huomattavasti isompia, jotta yrityksiin tutustumisiin kannattaisi panostaa muutamaa minuuttia enemmän.

Merkittävä ongelma Fundussa on myös se, että sijoituskohteita on niin vähän. Kun rahaa tulee tilille joko aikaisempien sijoitusten lyhennysten tai pääomanlisäysten kautta, niin helposti tulee valittua joku "vähän sinne päin" sijoituskohde rahoille, kun muutakaan ei ole tarjolla. Hajautuksesta on myös turha haaveilla näillä kohdemäärillä.

Näiden asioiden johdosta olen päättänyt alkaa nostaa rahojani pois Fundusta. Aika pitkään joudun kyllä rahoja odottamaan, kun viimeiset lainanlyhennykset erääntyvät vasta loppuvuodesta 2018. Toisaalta valtaosa erääntyy aikaisemmin, joten hirveitä summia siellä ei ole jumissa. Kolmasosan sijoitetusta pääomasta sain nostettua pois jo nyt.

Lähtökohtaisesti en tee enää uusia sijoituksia saamillani lainanlyhennyksillä, mutta voi olla, että laitan pieniä summia uudelleen kiertoon, jos tarjolle tulee hyvä kohde ja summa on niin pieni, ettei minun kannata sitä erikseen alkaa nostamaan Fundusta ulos.

Mielenkiinnolla jään odottamaan minkä suuruiseksi luottotappiot Fundun kokeilusta loppujen lopuksi jäävät. Periaatteessa lainoilla pitäisi olla takaukset, mutta mikään ei ole vielä saanut minua luottamaan niiden pitävyyteen. Jos omistaja oikeasti kokisi olevansa pulassa takauksen johdosta, hän ei ehkä olisi näin herkkä jättämään lyhennyksiä maksamatta.

Tässä oli siis lyhyesti tämänhetkinen tilannenäkemykseni Fundusta. Palaan todennäköisesti jakamaan Fundu-kokemuksiani ainakin kerran vielä, kun luottotappiotilanne selkenee. Siihen asti en kyllä voi sanoa ainakaan suosittelevani Fundun palvelun käyttöä.



torstai 11. toukokuuta 2017

Tämänhetkinen sijoitusstrategiani

Sijoitustyylini on muuttunut aika paljon tämän säästöprojektini edetessä. Eri vaiheita yhdistävä tekijä on ehkä ollut se, että sijoituspäätökset on tullut tehtyä enemmänkin fiilispohjalla kuin syvällisen analyysin perusteella. Yksi syy analyysin vähyyten on ollut töiden aiheuttama kiire, mutta toisaalta myös tehokkaiden markkinoiden teoria taitaa vaikuttaa tuolla takaraivossa kertoen, että analyysillä on hyvin vaikea saada lisäarvoa. Indeksisijoittaminen ei kuitenkaan kiinnosta, koska se olisi liian tylsää ja kaipaan aktiivisen sijoittamisen tuomaa jännitystä elämään.

Toisaalta indeksisijoittaminen ei tällä hetkellä kiinnosta senkään takia, että markkinat vaikuttavat yleisesti ottaen yliarvostetulta. Yksittäistä osaketta ostamalla on edes teoreettinen mahdollisuus, että saa hyvää halvalla, mutta yleistä osakeindeksiä ostamalla ylihinta on lähes varma. Toki indekseissä on eroja, eivätkä kaikki indeksit tai rahastot tämän johdosta ole poissuljettuja. Rahastojen analysointi on kuitenkin vielä työläämpää kuin yksittäisen osakkeen, joten sekään ei hirveästi houkuta.

Korkorahastot eivät myöskään houkuta. Koroista ei ole saatavissa juurikaan tuottoa, mutta rahan menettämisen mahdollisuus on olemassa. Tuntuu paremmalta idealta pitää rahat pankkitilillä kuin korkorahastoissa. Silloin rahaa ei käytännössä voi menettää talletussuojan takia ja rahat ovat välittömästi käytettävissä, jos esimerkiksi osakkeiden arvostustaso muuttuu järkevämmäksi.

Käteinen voisi ehkä olla järkevä vaihtoehto tässä vaiheessa, mutta siitä puuttuu kaikki jännitys. Historiallisesti on perusteltua odottaa, että edessä on ennemmin tai myöhemmin pudotus, joka vie osakkeiden arvot selvästi alle nykytason, mutta en vaan jaksa istua rahakasan päällä sitä päivää odotellessa.

Kiinteistöihin tai asuntoihin voisi myös sijoittaa, mutta niistä on minulle liikaa vaivaa. Minulla on jo pari sijoitusasuntoa vaimoni kanssa ja niissä on ihan tarpeeksi tähän elämäntilanteeseen. Ehkä "eläkkeellä" voin hankkia lisää sijoitusasuntoja.

Toisaalta sijoitusasuntojen kassavirtapohjainen logiikka kiehtoo minua. Sen takia olenkin päätynyt muuttamaan sijoitusstrategiani käytännössä osinkostrategiaksi. Jos kerran voisin ostaa sijoitusasunnon, joka tuottaa 4-5 % vuokratuottoa, niin miksen voisi ostaa osakkeita yhtiöistä, jotka jakavat 4-5 % osinkotuottoa? Sama hyöty vähemmällä vaivalla.

On toki riski, että yhtiö leikkaa osinkoaan, eikä se enää olekaan sama kuin alussa oletin, mutta vastaavalla tavalla sijoitusasunnossa on riski, että vuokralainen rikkoo paikat, tulee iso taloyhtiön remontti tai yhtiövastike muusta syystä nousee merkittävästi.

Osakkeiden arvo toki vaihtelee enemmän kuin sijoitusarunnon, mutta samalla tavalla kuin asuntoja vuokraava sijoittaja ei välitä siitä, mikä asunnon arvo kulloinkin sattuu olemaan, ei osinkostrategiassakaan tarvitse suuremmin välittää arvonvaihteluista. Tärkeintä on vaan pyrkiä tekemään sijoituspäätökset niin, että voi kohtuullisella varmuudella luottaa siihen 4-5 % osinkotuottoon sijoitetulle pääomalle.

Osinkostrategia sopii minulle senkin takia, että tykkään käyttää velkaa sijoittamiseen. Aivan kuin voisin ostaa velalla sijoitusasunnon, voin samalla tavalla ostaa osinko-osakkeita velalla. Tältä osin mielestäni monet ihmiset eivät suhtaudu ihan johdonmukaisesti velkaan. He ovat valmiita käyttämään 100 000 € velkarahaa sijoitusasunnon ostoon, mutta 10 000 € velkaa osakkeiden ostoon on ihan liian suuri riski. Jos molemmat tuottavat kohtuullisella varmuudella sen 4-5 %:n kassavirran, niin en näe syytä, miksi näitä kahta sijoituskohdetta pitäisi kohdella eri tavalla. Toki lainojen ehdot voivat olla erilaiset (esim 25 vuoden tasaeräinen asuntolaina vs Nordnetin vakuusarvoista riippuvainen luottolimiitti), mutta osakkeisiinkin pystyy käyttää monenlaisia rahoitusmalleja esimerkiksi käyttäen asuntoa lainan vakuutena. Kannattaa kuitenkin pitää huolta, ettei koskaan voi joutua tilanteeseen, jossa pankki voi alkaa pakkomyymään sijoituksia.

Tällä hetkellä en toisaalta käytä juurikaan lainaa sijoittamiseen. Säästän mieluummin luottolimiittiäni parempia arvostustasoja varten. Jos minulla olisi ylimääräisiä asuntojen vakuusarvoja käytettävissä bullet- tai tasalyhenteisiä sijoituslainoja varten, voisin käyttää limiittiä enemmän jo nyt. Tuolloin pankkiin astumalla saisin aikanaan hyödynnettyä alhaiset arvostustasot. Tällä hetkellä tuollaista vaihtoehtoa ei oikein ole, joten minun on maltettava mieleni osakkeiden ostojen kanssa.

Loputtomiin en kuitenkaan ajattele osinkoyrityksiin sijoittavani. Väistämättömän edessä olevan romahduksen jälkeen maailma voi näyttää ihan eriltä. Siinä vaiheessa harkitsen uudelleen, millä tyylillä haluan jatkaa. Siihen asti menen kuitenkin tällä strategialla.



lauantai 6. toukokuuta 2017

Säästöjen tilannekatsaus huhtikuu 2017

Kirjoittelussani on ollut hieman taukoa, koska olen ollut reissussa, minkä lisäksi töissä on ollut aika pahoja kiireitä (osin matkan takia), mikä on vienyt energian iltakirjoittelulta. Yritän kuitenkin nyt palata normaaliin kirjoitusrytmiin.

Huhtikuun säästösumma oli vain 1053 €, osin tuon matkan takia. Ei tosin niinkään matkan kulujen takia, koska kyseessä oli työmatka, mutta nostin säästöistä muutaman satasen tilille siltä varalta, että matkan aikana tulisi hätätilanteita, jotka vaativat rahaa. Ei olisi kiva jäädä jumiin ulkomaille sen takia, että tilillä ei ole tarpeeksi rahaa lentolippuun. Noita rahoja ei tullut kuitenkaan  juurikaan käytettyä, joten niiden pitäisi olla käytettävissä toukokuun säästöihin. Jonkin verran ylimääräistä tuli toki ulkomailla käytettyä, mutta niitä vastaan tulen saamaan päivärahoja.

Huhtikuun alhainen säästösumma teki sen, että alkuvuoden aikana saavutettu säästömäärien etumatka on nyt menetetty. Toisaalta olen edelleen täysin aikataulussa, joten mitään huolestuttavaa tässä ei ole.

Vuoden 2017 aikana olen saanut säästöön yhteensä 7352 €. Tavoitteeni (22 000 €) saavuttaakseni minun pitää säästää kuukausittain keskimäärin 1831 €. Näkisin, että tuo on sopivan kova tahti ollakseen saavutettavissa, mutta ei liian helppo, jotta motivaatio kärsisi.





maanantai 17. huhtikuuta 2017

Idioottien ylimielisyys

Elämme aikoina, jolloin moni ajattelee olevan hyväksyttyä haukkua asiantuntijoita ylimieliseksi ja itse tehdä omat johtopäätöksensä kuka minkäkin epäilyttävän lähteen perusteella. Pahimmillaan tämä johtaa kuolemiin, kuten on nykyisen rokotesalaliittoteoreetikkojen hysterian kohdalla. He pelottelevat ihmisiä, ja sen takia lapsia, vanhuksia ja immuniteetiltaan heikentyneessä tilassa olevia kuolee täysin ehkäistävissä oleviin tauteihin.

Siinä vaiheessa, kun ihmisen typeryys saa paitsi hänet itsensä hengenvaaraan, mutta myös vaarantaa muiden ihmisten terveyden, on mielestäni täysin hyväksyttävää kutsua näitä henkilöitä idiotteiksi.

Osiltaan tämä idioottius on myös seurausta heidän ylimielisyydestään. He kuvittelevat google-haun ja turhan julkkiksen tai häpäistyn entisen lääkärin lausuntojen perusteella tekemänsä johtopäätöksen olevan parempi kuin koko tieteellisen yhteisön konseksuksen tästä aiheesta.

Rokotesalaliitot edellyttävät myös, että lähes kaikki lääkärit, tutkijat ja viranomaiset olisivat mukana tässä salaliitossa tunkemassa tarpeettomia ja jopa haitallisia rokotteita maailmalle. Nämä idiootit asettavat siis itsensä kahdella tasolla näiden kaikkien lääkäreiden, tutkijoiden ja viranomaisten yläpuolelle. Ensin he nostavat itsensä älykkäämmäksi kuin nämä asiantuntijat. Ovathan he huomanneet jotain rokotteista, jota nuo muut eivät näytä huomanneen. Toiseksi he nostavat itsensä moraalisemmaksi kuin kaikki nämä toimijat. Heidän täytyy olla muita parempia, koska he itse eivät olisi valmiita myymään turhia rokotteita - varsinkaan, jos se samalla tarkoittaa lasten terveyden vaarantamista, kun taas lääkärit antavat rokotteita päivittäin. He olettavat lääkäreiden olevan täysin välinpitämättömiä aiheuttamastaan vaarasta.

Heidän maailmassaanhan nämä turhat rokotteet tietoisesti jaetaan ihmisille, koska lääkeyritykset ja lääkärit haluavat rahaa. Jotta tämä salaliitto voisi toimia, täytyisi lähes jokaisen lääkärin, tutkijan ja viranomaisen joko olla liian tyhmä huomatakseen, mitä on tapahtunut, tai liian itsekäs, ahne ja välinpitämätön välittääkseen, mitä tapahtuu. Onneksi meillä on maallikkoja (idiootteja), jotka googlen ja somen kautta ovat paljastaneet totuuden?

Rokotteet eivät tietenkään ole ainoa ala, jossa idiottit nostavat itsensä muiden yläpuolelle. Hyvin tavallista on kuulla jotain tyyliin "En ole yhtään kiinnostunut politiikasta, mutta ovathan nämä poliitikot ihan typeriä ja omaneduntavoittelijoita." Sitten alkaa tulla listaa siitä, miten asiat pitäisi hoitaa paremmin, vaikka oma panostus esimerkiksi talouspolitiikan ymmärtämiseen rajoittuu someen ja keltaiseen lehdistöön.

Tällä ilmiöllä on itse asiassa nimikin. Sitä kutsutaan Dunning-Kruger-vaikutukseksi tai ylivertaisuusvinoumaksi.

Wikipedian mukaan:
"Ylivertaisuusvinouma on kognitiivinen vinouma, jossa yksilö yliarvioi itsensä jossakin suhteessa kuten vaikkapa jonkin taidon hallinnassa. Lisäksi tyypillisesti mitä huonompi yksilö on kyseisessä taidossa, sitä enemmän tämä yliarvioi osaamistaan. Tämän voi katsoa johtuvan siitä, että kun yksilö ei hallitse taidon suorittamista ei tämä osaa myöskään arvioida osaamistasoa. Kyse on siis metakongitiivisesta vajavaisuudesta eli kyvyttömyydestä arvioida oikein omaa taitotasoaan."

Asiaa koskeva tutkimus on myös osoittanut, että korkean taitotason ihmiset puolestaan usein aliarvioivat oman osaamisensa. Heillä tämä johtuu siitä, että he olettavat muiden osaavan samat asiat kuin he itse osaavat, minkä lisäksi he ovat havainneet, kuinka paljon heillä on vielä opittavaa.

Sanonta "The trouble with the world is that the stupid are cocksure and the intelligent are full of doubt" (Bertrand Russel) tuntuu siis tämän tutkimussuunnan mukaan pitävän varsin hyvin paikkansa.

Elämme myös yhteiskunnassa, jossa varmuudelle annetaan paljon arvoa. Meidän on helppo äänestää varmalta vaikuttavaa poliitikkoa, vaikka tuon varmuuden takana olisi ammattitaidottomuus, typeryys tai jopa puhdas epärehellisyys. Paljon vaikeampi on saada ääniä, jos on älyllisesti rehellinen epäröivä ihminen, joka osaa myös myöntää, jos ei tiedä jotain.

Meidän kaikkien pitäisi jatkossa olla paljon kriittisempiä kuunnellessamme oikeasti asiantuntevuutta vaativia keskusteluita. Jos joku asiaa työkseen tekevä, jolla on alan koulutus ja vuosikymmenen kokemus sanoo jotain, ja häntä vastustava on lähinnä tottunut kommentoimaan asioita oluttuopin yli paikallisessa kuppilassa, niin jälkimmäisen sanoille ei ehkä kannata antaa erityisen suurta arvoa, vaikka hän kuulostaisi kuinka varmalta asiastaan tai osaisi esittää ensikuulemalta järkevältä kuulostavia perusteluita. Aivan kuten hän ei ole pätevä tekemään esittämänsä kaltaisia johtopäätöksiä, niin kannattaa muistaa, että sinä tai minä emme välttämättä ole päteviä arvioimaan hänen sanojensa todenmukaisuutta. Kannattaa muistaa, että asiantuntijuuden hankkiminen vaatii AINA paljon työtä, ja kukaan, joka sitä työtä ei ole tehnyt, ei voi hallita asiaa riittävällä tasolla kyseenalaistaakseen asiantuntijoiden yhteisen lopputuloksen. Joka toisin kuvittelee, on ylimielinen idiootti.



keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kuluraportti maaliskuu 2017

Maaliskuussa rahaa paloi enemmän kuin koskaan. Elämisen kulut olivat jopa 2060 €. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun 2000 € raja ylittyi. Lisäksi työn kuluihin* meni 469 €, joka on hieman enemmän kuin tavallisesti, mutta koska helmikuussa oli tavallista vähemmän, niin kyse on varmasti vain tankkausten ajoittumisesta kuun vaihteessa.

Syynä maaliskuun suurille elämisen kuluille oli aikaisemminkin mainitsemani auton jarrujen huolto. Olisi varmaan pitänyt huoltaa jarrut aikaisemmin, niin olisi voinut päästä vähemmällä, mutta kun en oikein autoista ymmärrä, eikä määräaikaishuolloissa niistä olla osattu riittävästi kertoa.

Auto piti myös katsastaa maaliskuussa, joten yhteensä autoon meni ylimääräistä rahaa noin 850 €.

Auton lisäksi rahaa meni 72 € työttömyyskassan jäsenyyteen. Pidän tuota ehkä vähän turhana kuluna, mutta kun se on niin pieni summa suhteessa siihen hyötyyn, mitä kassaan kuulumisesta on, maksan sen ainakin tänä vuonna vielä.

Monihan muuten kuvittelee noilla kassamaksuilla katettavan ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset, mutta tuo maksun suuruudenhan pitäisi antaa vinkin siitä, miten asiat oikeasti ovat. Valtaosa ansiosidonnaisista työttömyyskorvauksista tulee valtion kassasta ja siten myös niiltä, jotka eivät ole oikeutettuja ansiosidonnaiseen. Liitot ovat vaan osanneet lobata asian niin hyvin, että ne saavat kunnian korvauksista ja valtio kantaa kulut. Reilu peli kaikin puolin. Etenkin niiden osalta, jotka maksavat siitä, mutteivat hyödy.

Mutta takaisin asiaan.

Näitä mainitsemiani ylimääräisiä kuluja lukuunottamatta kuukauden kulut olivat varsin tavalliset. En siis ole kovin huolissani historiallisen suurista kuluista, eli siitä, että kulut olisivat karkaamassa käsistä. Tälläisia sattuu, eikä niistä tule välittää liikaa. Voin paljastaa sen verran, että nettopalkkani on suurin piirtein 3000 €/kk, joten puskuria siihen, että kuukauden tuloni eivät enää riittäisi, on vielä melkoisesti jäljellä.


*Työn kuluja ovat kahdella paikkakunnalla asumisesta johtuva ylimääräisen asunnon vuokra sekä ylimääräiset polttoainemenot, jotka johtuvat siitä, että joudun ajamaan kahden paikkakunnan väliä.


sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Paljonko rahaa on tarpeeksi?

Olen töissä puhunut aika avoimesti siitä, että säästän ja sijoitan paljon, ja että tarkoituksenani on voida jäädä "eläkkeelle" varsin aikaisin. Minulta sitten kysyttiin, että paljonko rahaa olisi tarpeeksi.

Aikaisemmin olisin varmaankin sanonut jotain taloudellisesta riippumattomuudesta, mutta ajatukseni ovat selvästi hieman muuttuneet sen mukaan, kun aikaa on kulunut ja varallisuutta on kertynyt.

Tällä hetkellä sanoisin, että rahaa on tarpeeksi kun:
1. Minun ei tarvitse tehdä mitään rahan takia.
2. Minun ei tarvitse jättää mitään tekemättä rahan takia.
3. Talouteni kestää suurenkin taloudellisen shokin niin, etten menetä kohtia 1 ja 2.

Eli kohta 1 tarkoittaa käytännössä taloudellista riippumattomuutta. Se ei toisaalta tarkoita sitä, etten voisi tuolloinkin käydä palkkatöissä tai olla vaikka yrittäjänä. En kuitenkaan halua olla päivääkään töissä sen takia, että tarvin rahaa maksaakseni menoni. Minulle motivaation työssä käymiselle pitää löytyä jostakin muusta kuin siitä kuukausipalkasta.

Kohta 2 saattaa monelle tuntua oudolta, ja monelle tuo kohta koituisikin koko projektin esteeksi. Useimmilla nimittäin tuntuu olevan aika huono impulssinkontrolli ja he ovat huonoja myös tunnistamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja mikä on vain lyhyen tähtäimen houkutus ilman todellista lisäarvoa. Tämä kohta ei nimittäin tarkoita sitä, että pitäisi ostaa kaiken mitä vähänkään sattuu himoitsemaan, vaan että pystyy ostamaan ne asiat, joita oikeasti haluan ja joiden kustannus-hyötysuhde on kohdallaan. Tuolloinkin kaikki "ihan kiva, muttei oikeasti paranna elämääni" -jutut saavat jäädä hyllyyn. Kun minulla on yksinkertaiset ja suhteellisen halvat halut, niin voin hyvinkin pienellä rahalla ostaa ne asiat, joita oikeasti haluan tai tarvin.

Vaimoni aina välillä sanoo esimerkiksi, että "Olisi kiva lähteä tuonne, mutta ei ole varaa" tai "Olisi kiva ostaa tuollainen koti, mutta ei meillä ole varaa". Sanon noihin yleensä, että olisi meillä varaa tuohon ja vaikka mihin muuhun, mutta se ei olisi järkevää ja siksi emme tee sitä. Emme siksi, että meillä ei olisi varaa. Meillä olisi varaa ostaa 600 000 € maksava omakotitalo, mutta siinä ei olisi mitään järkeä, koska sen jälkeen meidän kaikki rahat (ja iso läjä pankin rahoja) olisi kiinni siinä, eikä meillä olisi varaa mihinkään muuhun.

Kohdan 2 pointti on siis siinä, että pystyn toteuttamaan kaikki ne todelliset haluni ja tarpeeni ilman, että menetän samalla taloudellista riippumattomuuttani (kohta 1). Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että vaikka eläisin täysin pääomatulojeni varassa, niin tuloista pitäisi kuukausittain (tai ainakin vuositasolla) jäädä hieman yli, koska se tarkoittaisi, että tuloni ovat hyvin riittäneet kaikkiin tarpeisiini.

Kohta 3 on ehkä uusin lisäys taloustavoitteisiini. Varallisuuden kerryttyä olen nimittäin alkanut tunnistaa tilanteita, joissa sen voi menettää. Entä jos ostan omakotitalon, joka homehtuukin ja muuttuu arvottomaksi? Jos minulla on vain juuri ja juuri taloudelliseen riippumattomuuteen tarvittavat rahat, joutuisin tuossa tilanteessa palaamaan töihin, koska olisin tuon yhden tapahtuman takia menettänyt lähes koko varallisuuteni. Tai entä, jos minä tai joku läheiseni sairastuu vakavasti? Lehdissä on esimerkiksi ollut muutamia näitä juttuja, joissa suomalainen on sairastunut ulkomailla ja sitten alkanut ihmetellä, että mistä saisi ne kymmenet tuhannet eurot, jotka Suomeen palaaminen vaatisi. Tai jos vaikka ulkomailla olisi saatavilla parempaa hoitoa kuin Suomesta, mutta se maksaisi satoja tuhansia? Tai entä, jos ajan autoa ja keskittymiseni herpaantuu, ja joku sivullinen kärsii vakavat vammat, joista joudun maksamaan satojen tuhansien korvaukset?

On varmasti lukuisia muitakin sudenkuoppia, jotka voisivat maksaa minulle kaiken sen työn, jonka olen varallisuuteni karruttamiseksi tehnyt. Siksi haluaisin etukäteen kerätä riittävän ison varallisuuden, että voin luottaa säilyttäväni taloudellisen riippumattomuuden, vaikka elämässä tapahtuisi yllättäviä käänteitä. Mitä jos olenkin jo eläkeiän kynnyksellä, kun menetän varallisuuteni, enkä ole kerryttänyt juurikaan eläkettä, koska olen niin luottanut varallisuuteni elättävän minut eläkeikäni yli? Tuossa vaiheessa on liian myöhäistä palata töihinkään.

Tällä hetkellä arvioin, että taloudellisen riippumattomuuden ylittävä riittävä puskuri kohtaa 3 varten olisi noin 300 - 500 tuhatta euroa. Tuossa puskurissa on toisaalta se hyvä puoli, että sehän jatkaa kasvamistaan, vaikka en lisäisikään rahaa järjestelmään. Taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavat varat kattaisivat elinkustannukseni ja kaikki loput tulisi uudelleensijoitettua, jolloin puskuri kestäisi koko ajan isompia ja isompia shokkeja.

En myöskään pidä puskurin keräämistä kohtuuttoman suurena haasteena, koska minulla ei ole varsinaisia haaveita eläkkeelle siirtymisestä, kun taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittavat varat ovat kasassa. Pidän ehkä välivuoden tai pari, mutta kyllä sen jälkeen pitää taas löytyä jotain mielekästä tekemistä omalta osaamisalueeltani.

Muutaman sadan tuhannen puskurin kerääminen (taloudellisen riippumattomuuden lisäksi) ei toisaalta senkään takia tunnu pahalta, koska laskelmissani kyse ei enää ole siitä, että tuleeko minusta miljonääri vai ei, vaan siitä, montako miljoonaa minulle kertyy elämäni aikana. Olettaen siis, etten kuole nuorena. Ja vaikka kuolisin, niin ei tämä projekti silti hukkaan ole mennyt. Olen nauttinut tästä matkasta paljon enemmän kuin mitenkään olisin voinut nauttia uudesta autosta, isommasta talosta tai uudesta elektroniikasta.


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Säästöjen tilannekatsaus maaliskuu 2017

Maaliskuussa säästöön sain varsin hyvän 2162 €. Olen sen ansiosta reippaasti edellä vuoden tavoitetahtia. Seuraava kuukausi (huhtikuu) tulee tosin olemaan suhteellisen huono, koska auton huoltoon meni niin paljon rahaa ja se pitää maksaa nyt.

Vuonna 2017 olen saanut säästöön jo 6299 €. Tavoitteeseen päästäkseni minun tarvitsee loppuvuoden aikana säästää hieman alle 1750 €/kk. Kun alkuvuosi on mennyt niin vahvasti, niin loppuvuoden kuukausittainen vaadittu summa on mukavasti laskenut siitä, mitä se oli aluksi.

Elämässäni saattaa myös olla tulossa muutoksia, jotka olennaisesti vaikuttavat säästömääriini ja rahankäyttööni, mutta niistä enemmän myöhemmin, kun suunnitelmat varmistuvat. Siihen asti mennään vanhalla tutulla kaavalla.




sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Uravinkit: Tärkein työelämätaito?

Muistelisin, että minulle on jo peruskouluaikoina kerrottu, kuinka tärkeää on osata asettua toisen asemaan. Tuolloin asia tuntui minulle hieman haasteelliselta, koska olin jo silloin taipuvainen suoraviivaiseen logiikkaan ja rationaalisuuteen, enkä pystynyt ymmärtämään, miksi monet muut ihmiset eivät nähneet asioita samalla tavalla kuin minä. Oli vaikea asettua toisen asemaan, kun toiset tuntuivat suhtautuvan ja reagoivan asioihin ihan eri tavalla kuin minä.

Nyt kuitenkin iän, kokemuksen ja psykologian (itse)opiskelun myötä asia on muuttunut paljon helpommaksi (sivuhuomautuksena kirjavinkki: Daniel Kahneman: Thinking, Fast and Slow) ja olen nähnyt kuinka tärkeää toisen asemaan asettuminen on työelämässä pärjäämisen kannalta.

Pohjimmiltaanhan kyseistä taitoahan on suhteellisen helppo soveltaa käytännössä. Siinä pitää vaan kysyä:

"Jos suunnittelemani toimenpide tehtäisiin minulle, miten suhtautuisin siihen?"
ja
"Jos suunnitelemani toimenpide tehtäisiin ihmiselle, joka on erilainen kuin minä, niin miten tämä todennäköisesti suhtautuisi siihen?"

Luettelen alla muutaman esimerkin tilanteista, joissa tätä taitoa voi soveltaa työelämässä:

  • Asiakkaasi on pyytänyt sinulta pienen lisätyön, johon olet käyttänyt aikaa 30 minuuttia. Kannattaako asiakasta laskuttaa siitä?
  • Ajat asiakkaan pihaan. Millaisen kuvan autosi, vaatetuksesi tai muu ulkomuotosi antaa sinusta ja edustamastasi yrityksestä?
  • Olet pyytänyt työnantajaltasi palkankorotusta ja hän sanoi ei. Kannattaako kysyä parin kuukauden päästä uudestaan?
  • Alaisesi on jatkuvasti pyytämässä palkankorotusta, vaikka ei nähdäksesi ole toiminnallaan ansainnut sitä. Pitäisikö hänelle antaa avoimesti kritiikkiä toiminnastaan ja kertoa, ettei palkankorotusta ole tulossa ilman selvää parannusta toiminnan tasossa?
  • Esimiehesi/alaisesi selvästi pitää enemmän vähäsanaisesta suorasta puheesta, kun taas sinä pidät enemmän keskustelevasta sosiaalisesta ilmapiiristä. Pitäisikö sinun saada muutettua esimiestäsi/alaistasi sopimaan omaan toimintatapaasi, vai pitäisikö sinun sopeutua hänen tapaansa?
  • Yrityksesi tavarantoimittaja on toimittanut sinulle viallisia tuotteita. Soitatko heille ja annat heidän kuulla kunniansa? Vaaditko hyvitystä, vaihdatko toimittajaa, vai mitä teet?
  • Olet itse toimittanut viallisia tuotteita asiakkaallesi. Kiellätkö virheen? Pyydätkö anteeksi? Hyvitätkö vahingon? Annatko lisähyvitystä? Jos virhe korjataan, kuinka nopeasti se tapahtuu?
  • Et ole toimittanut viallisia tuotteita asiakkaallesi, mutta asiakkaasi väittää, että olet. Kiellätkö virheen? Pyydätkö anteeksi? Hyvitätkö vahingon? Annatko lisähyvitystä? Jos virhe korjataan, kuinka nopeasti se tapahtuu?
  • Kilpailijasi (eli kilpaileva yritys tai vaikka työkaveri, joka kilpailee kanssasi vaikka ylennyksestä) puhuu sinusta pahaa muille. Kannattaako lähteä mukaan loanheittoon vai keskittyä vain omaan toimintaan?
  • Kilpailijasi tuote on huonompi kuin omasi. Miten ilmaiset tämän seikan asiakkaalle? Haukutko toista? Kehutko itseäsi? Teetko jotain näiden yhdistelmää? Teetkö jotain ihan muuta?

Kun on esittämälläni tavalla pyrkinyt asettautumaan toisen asemaan ja miettimään, miten tämä todennäköisesti tulee suhtautumaan, on paljon helpompi valita se paras toimintavaihtoehto kuin lähtemällä tunnepohjaisen ensireaktion vietäväksi. Mitään absoluuttisesti oikeaa ratkaisua tälläkään tavoin ei tietenkään ole saatavilla. Ihmiset eivät toimi mekaanisesti eikä heitä voi täysin ennustaa. Ehdottamallani tavoin voi kuitenkin tehdä perustellun päätöksen joka todennäköisemmin ja useammin johtaa oikeaan lopputulokseen kuin tekemällä hätäisiä johtopäätöksiä ja valitsemalla aina se vaihtoehto, joka ensituntumalta tuntuu hyvältä. Ja tuntuuhan se hetken hyvältä sanoa "Haista paska!" sille vaikealle asiakkaalle tai vaikka esimiehelle, mutta uran kannalta se vaikeampi ymmärtäväinen ja kuunteleva linja on usein se parempi vaihtoehto.


PS. Jos teillä lukijoilla on jaettavana tarinoita, joissa toisen asemaan asettumisesta on ollut hyötyä, niin mielellään minä ja varmasti muutkin kuulisimme niitä kommenttiosiossa.


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Verosuunnittelua listautumalla: Case Fondia

Lakitoimisto Fondia on tätä kirjoittaessani listautumassa Helsingin pörssin First North -listalle. Anti on herättänyt huomiota, koska juridiikkaan keskittyviä yhtiöitä ei pörssin listoilla ole totuttu näkymään. Myös annin pieni koko on ihmetyttänyt.

Fondian tilinpäätöstä katsoessani aloin epäillä löytyisikö listautumisen perustelut verosuunnittelupuolelta.

Tyypillisesti listaamattomia yhtiöitä verotetaan löysemmin kuin listattuja, mutta se ei koske kaikkia. Yhtiön nettovarallisuus vaikuttaa vahvasti siihen, millainen verorasite osinkoihin kohdistuu, joten yhtiöiden omistajat aloilla, jotka tuottavat hyvin vaatimatta paljoa pääomaa, saattavat hyvinkin päätyä maksamaan enemmän osinkoveroa listaamattomana.

Lasketaan esimerkiksi Fondian osinkoverorasitteet listattuna ja listaamattomana.

Listaamattomana:
Nettovarallisuus (Oma pääoma): 2 926 t€
Nettovarallisuudesta 8 %: 234 t€
Sen osalta 25 % pääomatuloa 30 % verokannalla, joten osinkovero: 17,6 t€
Fondia ehdottaa jakavansa osinkoa 750 t€. Siltä osin, kun osinko ylittää 234 t€ (8 % nettovarallisuudesta) osinko on 75 % ansiotuloa, jolloin 50 % marginaaliverolla (eli lisätulosta maksettavalla verolla) osinkovero on tuolta osin 193,4 t€.
Yhteensä osinkovero olisi siis 210,9 t€.

Listattuna:
Osingosta (750 t€) 85 % on pääomatuloa, josta 30 % pääomatulovero: 191,2 t€.

Fondian osakkaat maksavat siis näillä oletuksilla n. 20 t€ vähemmän veroja listatussa yhtiössä kuin listaamattomassa. Nykyisinä osakkaina olevien juristien ansioveroprosentti (marginaalivero) tosin vaikuttaa huomattavasti laskelman lopputulokseen.

Vaikka verosäästö on huomattava, ei se ehkä siltikään ole syynä listautumiselle. Listautumisesta aiheutuu myös kuluja, joihin tuo säästetty muutama kymppitonni katoaa nopeasti.

Toisaalta laskelma on tehty Fondian nykyisellä osingonjaolla. Ehkäpä Fondian osakkaat haluavat jakaa enemmän osinkoa? Fondian listautumisesitteessä on kerrottu Fondian aikovan jakaa 2/3 tuloksestaan osinkona, joka tarkoittaisi reilun miljoonan osinkoa nykyisen 750 t€ sijasta. Tuolla miljoonan osingolla verosäästö nouseekin jo 50 t€:oon. Jos ansiotulon marginaalivero on suurempi kuin olettamani 50 %, on säästö vielä suurempi. Kun listautumisen kulut (sisältäen sekä listautumisen että sen jälkeen syntyvät vuosittaiset kulut) ovat vielä yhtiölle verovähennyskelpoisia, niin saattaa yhtälö pitkällä tähtäimellä kääntyä firman (vanhojen) omistajien eduksi. Fondia lakiasiaintoimistona pystynee myös tekemään poikkeuksellisen ison osan listautumisen vaatimista töistä itse.

Nyt kokonaisuutta katsoen arvioisin kuitenkin mahdollisen verosäästön olevan sen verran pieni suhteessa listautumisen kuluihin ja vaivaan, että en usko sen olevan ainakaan pääasiallinen syy listautumiselle. Saattaa kuitenkin olla, että joku muu yhtiö tekee vastaavat laskelmat ja päätyy sen johdosta listautumaan. Vastaavalla tavalla tällä hetkellä osa yhtiöistä päätyy olemaan listautumatta, koska voivat sen takia maksaa vähemmän veroja. Ikävä kyllä verojärjestelmämme ei ole sillä tavalla neutraali, että yhtiöt pystyisivät tekemään päätöksiään puhtaasti liiketoiminnallisilla perusteilla, vaan verotukselliset linjaukset ohjaavat myös yhtiöiden toimintaa. Ehkä joskus vielä lainsäädäntö saadaan sellaiseksi, että yhtiöiden kannattaa käyttää energiansa liiketoimintaan eikä verosuunnitteluun tai pykäläviidakon navigoimiseen. Mutta mitä silloin Fondian kaltaiset yhtiöt tekisivät?



lauantai 18. maaliskuuta 2017

Kuluraportti helmikuu 2017

Helmikuussa elinkuluihin meni 922 €. Lisäksi työn kuluihin* meni 393 €.

Alla olevaa kuviota katsoessa on yllättävää, kuinka tasaisia helmikuun kulut ovat olleet eri vuosina. Muina kuukausina on ollut paljon suurempaa vaihtelua. En ainakaan heti keksi mitään syytä helmikuun tasaisuudelle. Puhdasta sattumaa ehkä.

Satunnaisia kuluja helmikuulle osui n. 80 € vakuutusmaksu sekä 50 € kulu siitä, kun ostin 10 kerran kortin uimahalliin. Muuten kulut olivat hyvin tavanomaiset. Ruokakulutkin pysyivät kohtuullisen kurissa.

Hieman ennakkona maaliskuun kuluista on mainittava, että ne tulevat olemaan historiallisen suuret. Jouduin tekemään isomman jarruhuollon autooni, minkä lisäksi katsastukseen meni rahaa. Jo nuo söivät käytännössä kuukauden kulubudjetin, joten odotettavissa on, että kulut ovat noin tuplat normaaliin verrattuna. Tarkempia laskelmia en ole tosin vielä tehnyt.

Suuret maaliskuun kulut eivät tosin suuremmin harmita. Varallisuuden keräämisen yksi tärkeinpiä pointteja on se, ettei tällaisia isojakaan menoreikiä tarvitse stressata, joten "tekisin säästämistä väärin", jos stressaisin rahanmenoa saman verran kuin joku, jolla ei olisi tuohon menoerään varaa. Minulla on varaa ja kyseessä on pakollinen meno, joten se on paras vaan hyväksyä.


*Työn kuluja ovat kahdella paikkakunnalla asumisesta johtuva ylimääräisen asunnon vuokra sekä ylimääräiset polttoainemenot, jotka johtuvat siitä, että joudun ajamaan kahden paikkakunnan väliä.




maanantai 13. maaliskuuta 2017

Uravinkit: Kilpailu töistä

Edellisen kirjoitukseni Uravinkit: Työnhaun yhtälö kommenteissa nimimerkki Violacea kertoi (tiivistäen), kuinka hän ei pidä siitä, että joutuu kilpailemaan työpaikoista muiden kanssa. Tämä näkökulma ansaitsee mielestäni tarkempaa tarkastelua, joten päädyin kirjoittamaan siitä tämän kokonaan oman kirjoituksensa.

Kirjoitin jo blogini ensimmäisenä vuonna, että en mielestäni ole kilpailuhenkinen. Näkisin siinä olevan selkeitä etuja, kun ei keskity kilpailemaan muiden kanssa, vaan pyrkii ainoastaan kehittämään omaa osaamistaan. Jos on itseensä keskittymisen johdosta niin hyvä kuin voi olla, sitä vaan sattuu pärjäämään myös "kilpailussa" muita vastaan, vaikka kilpaileminen ei olekaan itsetarkoitus.

Tässä yhteydessä voisin linjastani poiketen paljastaa hieman taustoistani. Olen nuorena harrastanut pikajuoksua. Olen jo tuolloin oppinut, että treenaamalla hiotaan suorituskykyä huippuunsa ja kisoissa ainoastaan testataan, mihin asti ollaan päästy. Jos jollekin ei pärjää, se tarkoittaa vain sitä, että itse ei ole tullut tehtyä vielä tarpeeksi töitä ja toinen selvästikin on. Kilpailuelementti oli mukana oikeastaan ainoastaan siinä, että tiukassa kisassa oli helpompi juosta se oma ennätysaika kuin silloin, kun oli ylivoimainen. Iron sharpens iron.

Toisaalta olen urheilupiireissä nähnyt paljon niitä äärimmäisen kilpailuhenkisiäkin ihmisiä. Monelle heistä tuo tuntuu myös sopivan (ainakin tulosten valossa). He saavat siitä kilpailusta motivaatiota ja he tekevät sen johdosta kovempaa töitä ja antavat kaikkensa kilpailutilanteessa. Olen välillä jopa harmitellut sitä, etten ole enemmän kilpailuhenkinen.

Ei olekaan itsestään selvää, kumpi on parempi toimintatapa. Ilman kilpailuhenkeä voi keskittyä enemmän itseensä ja osaamiseensa, ilman suurempaa stressiä siitä, miten pärjää muita vastaan. Kilpailuhenkisenä puolestaan on helpompi löytää motivaation lähde sille kovalle työlle, jota kovasti kilpaillussa tilanteessa pärjääminen vaatii.

Jos nyt palataan urheilun maailmasta työnhakuun, niin kannattaa harkita, mikä on se itselle sopiva ajattelutapa. Saako kilpailusta voimaa vai aiheuttaako se vain ahdistusta? Jos kilpailu ahdistaa, niin kannattaa kilpailun sijasta pyrkiä ajattelemaan, että paras voitti ja että niin kuuluukin olla. Olisihan se kamala maailma, jossa huonommat saisivat työpaikkoja parempien edeltä. Oma tehtävä on vain pyrkiä olemaan entistä parempi, niin että jonain päivänä on itse se parempi hakija. Työnhakutilanne on se testi, jossa katsotaan kuinka pitkälle on päästy, mutta se ei absoluuttisesti määrittele ihmisten paremmuutta. Testin jälkeen analysoidaan uudestaan, mitä pitäisi kehittää, ja valitaan toimenpiteet sen mukaan.

Toistaalta, jos kilpailusta saa motivaatiota, niin siitä vaan käyttämään kilpailutilannetta energian lähteenä. Ei siinä ole mitään vikaa. Tulokset saavat puhua puolestaan. Ja tuloksella en tarkoita pelkästään työnhaun tulosta, vaan myös sitä, kuinka paljon elämästä nauttii työtä hakiessa. Kilpailun miettiminen ei kannata, jos se ahdistaa. Kilpailutilanteen kieltäminen puolestaan ei kannata, jos olo on motivoituneempi ja energisempi "taistelussa muita vastaan".

Ihmisillä on varmasti luonnostaan taipumus tietynlaiseen ajattelutapaan, mutta uskon vahvasti, että omaan kilpailuhenkisyyteenkin voi vaikuttaa asennemuutoksella. Jos siis et ole tyytyväinen omaan ajattelutapaasi tai sen vaikutuksiin elämässäsi, niin kannattaa kokeilla suhtautumisen muutosta. Vaikka olisin väärässä muutoksen mahdollisuudesta, niin kokeilemalla ei menetä mitään.



keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Uravinkit: Työnhaun yhtälö

JOHDANTO URAVINKKEIHIN

Eräs tuttuni valmistui jonkin aikaa sitten yliopistosta ja hänellä on monen muun nuoren tavoin ollut vaikeuksia löytää töitä valmistuttuaan. Hän on hakenut paljon töitä, mutta ei ole päässyt paria haastattelua pidemmälle.

Minulla sattuu olemaan paljon ajatuksia siitä, miten töitä pitäisi hakea ja uraa kehittää, joten päätin tuttavani vaikean tilanteen innoittamana tehdä ainakin muutaman tekstin pituisen kirjoitussarjan näkemyksistäni. Aihe sopinee senkin puolesta, että aina välillä joku ihmettelee, miksi sijoitusbloggaajat keskittyvät niin paljon säästämiseen ja niin vähän tulojen kasvattamiseen. No tässä olisi sitä tulojen kasvattamista. Tämä ensimmäinen kirjoitukseni koskee työn hakemista, mutta soveltuu monilta osin myös ylennyksen, palkankorotuksen tai muun uralla etenemisen tavoitteluun.

TYÖNHAUN YHTÄLÖ

Mielestäni suurin virhe, minkä ihmiset tekevät työnhaun kanssa, on liika keskittyminen työhakemusten lähettämiseen. Etenkin tilanteessa, jossa on työnhakija on lähettänyt kymmeniä hakemuksia ilman menestystä, on aika myöntää, että pelkkä hakemusten lähettäminen ei ehkä riitä. Silloin kannattaa miettiä seuraavaa työnhaun yhtälöä:


Koulun matikantunneilta on sen verran pitkä aika, etten takaa, että kaikki merkinnät ovat täysin oikein (korjaillaan kommenttien perusteella jälkikäteen, jos on tarve). Yritän myös selittää yhtälön alla auki, niin että vähemmän matemaattisesti suuntautuneetkin ymmärtävät yhtälön viestin. Kirjoituksen pituus rajoittaa kuitenkin yksityiskohtien läpikäyntiä, joten jos jotain jää epäselväksi, niin kysykää rohkeasti tarkennuksia kommenttikentässä. Mutta asiaan:

Ensinnäkin laskutoimitus P(A)*P(B) kertoo sen, kuinka todennäköistä on saada yksittäinen haettu työpaikka. Tilanteessa, jossa sekä taitojen sopivuus työhön, eli P(A), että kyky ilmaista sopivuuttaan työhön eli taito myydä itseään P(B), ovat parhaat mahdolliset (myös suhteessa muihin) tulee molempien arvoksi 1. Tällöin laskutoimituksen tulos on 1*1=1 eli hakemalla työtä on 100 % todennäköisyys tulla valituksi. Jos taas  hakija on molemmilta tai vain toiselta ominaisuudeltaan täysin sopimaton työhön, tulee laskutoimituksen lopputulokseksi 0, eli hakijalla on 0 % mahdollisuus tulla palkatuksi. Tällöin tämänkaltaista työtä ei tule saamaan vaikka lähettäisi äärettömän monta hakemusta.

Usein kuitenkin kumpikin ominaisuus on jotain muuta kuin 0 tai 1, jolloin tulokseksikin tulee jotain 0 % ja 100 % välillä. Tosin 0 on ehkä yleisempi kuin moni saattaa tiedostaa. Jos esimerkiksi työtä hakee 10 ihmistä, niin kaikilla ei ole 10 % todennäköisyys tulla valituksi, vaan esimerkiksi puolella hakijoista todennäköisyys saattaa hyvinkin olla 0 %, koska he eivät yksinkertaisesti sovi työhön. Työnantaja todennäköisesti jättää paikan mieluummin täyttämättä kuin palkkaa jonkun näistä viidestä.

Kun P(A)*P(B) kertoi työn saamisen todennäköisyyden, niin kaavassa oleva laskutoimitus 
1-P(A)*P(B) puolestaan kertoo todennäköisyyden, että EI tule valituksi. Esimerkiksi henkilöllä, jonka työtaito on 0,8 ja kyky ilmaista taitojensa sopivuutta on 0,5, tulee työn saamisen todennäköisyydeksi (0,8*0,5=) 0,4 (40 %) ja työn saamatta jäämisen todennäköisyydeksi (1-0,4=) 0,6 (60 %). 

Tässä vaiheessa nousee esiin työhakemusten merkitys. Jos työtaitojen ja sopivuuden ilmaisutaitojen arvo on muu kuin nolla, voi työhakemusten määrää nostamalla saada nostettua työllistymisen todennäköisyyttä P(T) merkittävästi. Esimerkiksi jos yllä olevan esimerkin henkilö hakee viittä työpaikkaa on hänen työllistymättämyyden todennäköisyys 0,6^5=0,08 eli hänen työllistymisen todennäköisyys näistä viidestä hakemuksesta on 1-0,08=0,92 eli jopa 92 %!

Tästä syystä väitän, että pitkään työttömänä olleet keskittyvät liikaa hakemusten kirjoittamiseen. Hakemusten määrän kasvattaminen laskee nopeasti työttömänä pysymisen todennäköisyyttä JOS työtaito tai itsensä myymisen taito ei ole 0. Suuri hakemusmäärä ilman menestystä kertoo, että jompi kumpi saattaa hyvinkin olla riittämättömän huonolla tasolla. Tällöin hakemusten kirjoittaminen ei auta, vaan pitäisi ensin keskittyä siihen, missä todellinen puute on. Ehkä hakijan ammattitaidossa on puutteita tai sitten hän ei vaan osaa myydä itseään ja osaamistaan.

Näkisin, että työttömien pitäisi alusta lähtien keskittyä kehittämään sekä omaa ammattitaitoaan, että taitoaan myydä itseään. Näitä kahta voi jaksottaa viikkoon siten, ettei homma mene liian puuduttavaksi. Etenkin myyntitaitojen koulutukset esimerkiksi Youtubessa ovat erittäin viihdyttäviä, joten niiden opettelun ei pitäisi olla liian pakkopullaakaan. Jos taas oman alan ammattitaidon kehittäminen on pakkopullaa, niin kannattaa ehkä miettiä, onko ylipäänsä oikealla alalla. Saatan tosin olla tämän suhteen liian idealistinen. Ehkä kaikille ei vaan ole sitä unelmatyötä. Mutta entä jos on?

Ammattitaidon kehittämisen ei myöskään mielestäni tarvitse olla samalta alalta kuin mille on kouluttautunut tai mille hakee töitä. Ehkä parhaiten itsestä kertoo se, mitä alkaa opetella, kun ei ole pakko. Ja vaikka sitä sitten työllistyisi jonnekin muulle alalle kuin mitä on työnhaun aikana opetellut, ei se opiskelu koskaan hukkaan mene. Varsinkin myyntitaidot ovat sellainen ominaisuus, etten kovin helposti keksi työtä, jossa niistä ei olisi hyötyä uran ja palkkakehityksen kannalta. Ihmisillä sattuu vaan yleisesti olemaan väärä käsitys siitä, mitä myynti on. (Tästä EHKÄ myöhemmin lisää.)

Kun työttömyysajan käyttää omien taitojen kehittämiseen työnhaun ohessa, ei työttömyyden tarvitse antaa lannistaa itseään, kuten usein pelkkään hakemiseen keskittyville käy. Kun pelkkiä hakemuksia kirjoittava saa pelkkiä hylkääviä viestejä, jotka kertovat hänelle, että hän ei kelpaa, saa osaamiseensa keskittyvä lohtua siitä, että hän tulee aina seuraavalla viikolla olemaan parempi kuin hän on nyt. Henkilö, joka on joka päivä kehittänyt osaamistaan, voi olla varma, että hänen työttömyytensä tulee päättymään ennemmin tai myöhemmin. Se ei ehkä ole tällä viikolla, tässä kuussa tai edes tänä vuonna, mutta ennemmin tai myöhemmin joku tulee palkkaamaan henkilön, joka on valmis tekemään jatkuvasti kehittämään osaamistaan.

Lopuksi haluan vielä todeta, että tässä esittämiäni laskelmia ei ole tarkoitus ottaa liian kirjaimellisesti, vaan kyse on vaan asiaan vaikuttavien seikkojen havainnollistamisesta. Etenkään työtaitojen ja myyntitaitojen yhteisvaikutus ei välttämättä yksinkertaistu yhtälöön P(A)*P(B).

Lisäksi haluan muistuttaa, että samat asiat vaikuttavat myös muussa urakehityksessä kuin pelkässä työnhaussa. Mieti vaikka itse kummalle antaisit palkankorotuksen tai ylennyksen; henkilölle joka on jatkuvasti pyytämässä palkankorotusta/ylennystä, vai henkilölle, joka jatkuvasti kehittää osaamistaan ja tulee sen kautta arvokkaammaksi työnantajalleen?



perjantai 3. maaliskuuta 2017

Säästöjen tilannekatsaus helmikuu 2017

Helmikuussa säästöön jäi 1349 €. Syynä "heikolle" lukemalle oli, että kortin hukkaamisesta seurannut toisen luottokortin käyttö sekoitti vähän maksuaikatauluja ja tällä kertaa maksuun tuli tavallista enemmän luottokorttimaksuja. Toisaalta kuun lopussa oli sitten tavallista vähemmän luottokorttivelkaa.

Minähän siis käytän normaalisti luottokorttia, jotta minun ei tarvitse makuuttaa rahaa tilillä tai miettiä, että riittääköhän se tilillä oleva raha vai ei. Luottokortin limiitti 3000 € riittää erittäin hyvin kaikkiin isompiinkin arjen tarpeisiin ja saan aina maksettua kortin "tyhjäksi" palkan tullessa. Näin en joudu maksamaan korkoja ostoksistani. Toki parin euron kuukausimaksu siitä menee (joka on tosin prosenteissa iso summa), mutta olen päätynyt siihen, että olen valmis maksamaan tuon summan maksamisen kätevyydestä.

Kuun säästösummaa pienensi myös se, että minulla on nyt muutama satanen enemmän käteisenä kuin normaalisti. Tälle ei ole mitään erityistä syytä. Näin pääsi vaan käymään.

Jos joku ihmettelee, miksi kutsun tuota 1349 € summaa "heikoksi", niin se johtuu siitä, että vuoden säästötavoitteeni (22 000 €) vaatisi yli 1800 € säästöjä per kuukausi. Tammikuu oli toisaalta niin vahva, että loppuvuodelle riittää hieman alle 1800 €/kk. On senkin kanssa tekemistä.






lauantai 25. helmikuuta 2017

Kuluraportti tammikuu 2017

Vähän venähti tammikuun kulusta raportointi. Tammikuussa rahaa meni 1327 €, mikä on hieman enemmän kuin vuosi sitten tammikuussa.

Vuosittaisista kuluista vakuutuksiin meni tammikuussa n. 150 €.

Elinkulujen lisäksi työn kuluihin meni 447 €.

Ruokailuihin meni 551 €.

Tammikuu oli oikeastaan aika tyypillinen kuukausi. Hieman vähemmällä olisi pitänyt selvitä, mutta eipä tuossa mitään erityistä ollut. Ehkä kaupasta vähän vähemmän herkkuja olisi voinut ostaa.


keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Tahatonta sensuuria

Huomasin juuri, että blogger oli alkanut automaattisesti blokkaamaan kommentteja roskapostina. Oikeaakin roskapostia oli tullut blokattua, mikä on tietenkin hyvä asia, mutta mukaan oli mahtunut myös kolme ihan todellista kommenttia, joita ei olisi pitänyt sensuroida.

Palautin nyt nuo kommentit ja vastasin niihin siellä tekstissä, mihin ne oli osoitettu.

Jos siis myöhemmin kommenttisi ei tule läpi, niin todennäköisesti kyse on siitä, että suodatin on liian herkkä luokittelemaan viestin roskapostiksi.

Jos joku kirjoittaisi selkeästi liian törkeän viestin, niin saattaisin itsekin poistaa tällaisen viestin, mutta pyrin pitämään poistamiskynnyksen korkealla, enkä muistaakseni ole poistanut yhtään viestiä tästä syystä. Joihinkin mielestäni turhan hyökkääviin viesteihin olen saattanut vastata samalla mitalla takaisin, mutta edes tällaisia viestejä en lähtökohtaisesti koe poistamisen arvoiseksi. Spämmäämällä, trollaamalla tai liian henkilökohtaisilla hyökkäyksillä on toki mahdollista päätyä poistolistalle, mutta toivottavasti tähän ei tarvitse jatkossakaan turvautua.

Pidän asioista keskustelusta ja mielelläni väännän asioista erityisesti eri mieltä olevien kanssa. Joskus tosin kiire muiden asioiden kanssa voi vähentää keskusteluhalujani juuri sillä hetkellä, mutta pyrin parhaani mukaan vastaamaan kaikkiin erilaisiin näkemyksiin.

Rohkeasti siis vaan kommentoimaan eri teksteihini ja viestin katoaminen ei todennäköisesti ole merkki halustani sensuroida sanomasi, vaan ainoastaan merkki yliaktiivisesta bloggerin suodattimesta.



maanantai 20. helmikuuta 2017

Epärationaalisia sijoitussuunnitelmia?

Olen tässä miettinyt aikaa taloudellisen riippumattomuuden saavuttamisen jälkeen. En usko, että tulen kokonaan siirtymään työelämän ulkopuolelle, mutta todennäköisesti tulen pitämään jonkinlaisen tauon työelämästä jossain välissä. On myös mahdollista, että siirryn sellaiseen yrittämiseen, jossa en nosta palkkaa ollenkaan, vaan mahdollinen työn tulo tulee yrityksen arvon nousun ja osinkojen kautta (esimerkiksi aktiivisen yrityksen ulkopuolisen omistajan roolissa).

Noille molemmille vaihtoehdoille on yhteistä se, että minulle ei tule säännöllisiä tuloja, joita voisin sijoittaa. Se ei oikein tunnu hyvältä. Nytkin minun on vaikea malttaa odottaa palkkaan asti ennen kuin ostan uusia sijoituksia, minkä johdosta päädyn ostamaan osakkeita etupainoisesti käyttäen Nordnetin tarjoamaa sijoituslainaa. Näin ollen olen vähän huolissani, mitä tapahtuu, kun en enää saa sijoitustoiminnan ulkopuolisia tuloja, joilla maksaa tuota lainaa pois. Tuleeko salkun vipu salakavalasti nousemaan liian ylös, mikä puolestaan pakottaa minut takaisin työelämään?

Toinen huolenaiheeni on, että jos en saa enää ulkopuolisia rahoja sijoitettavaksi, niin tuleeko minun viihdytettyä itseäni treidaamalla tarpeettoman paljon. Sijoittaminen on kuitenkin harratukseni, josta en haluaisi luopua, vaikka rahan puolesta en sitä tarvitsisikaan. Turhan aktiivinen treidaaminen kuitenkin olisi todennäköisesti lähinnä vahingollista varallisuudelleni, joten siihen en haluaisi sortua.

Yhtenä ratkaisuna näille huolenaiheilleni olisi sijoittaa lähinnä yhtiöihin, jotka jakavat säännöllisesti osinkoja (vähintään kvartaaleittain). Näin minulle tulisi säännöllisesti rahaa sijoitettavaksi, vaikka kyseessä onkin oma rahani eli taskusta toiseen siirto. Verojen takia järkevämpää olisi sijoittaa rahat vain rahastoon, joka uudelleensijoittaa osingot puolestani ilman, että joutuu maksamaan niistä veroja vuosittain. Siksi osinkosuunnitelmani olisi epärationaalinen tapa sijoittaa.

Epärationalisuutta lisäisi myös se, että osinkojen uudelleensijoittamisesta syntyy aina kuluja, jotka ovat minulle piensijoittajana suuremmat kuin rahastolle. Tosin suorien osakesijoitusten kanssa pystyn välttämään rahastoihin liittyvät muut hallinnointikulut. Ajan myötä ja salkun koon kasvaessa toivottavasti säästöt muuttuvat suuremmaksi kuin ylimääräiset kaupankäyntikulut.

Osinkostrategia aiheuttaisi myös sen, että saisin lisää sijoitettavaa silloinkin, kun olen vielä työelämässä ja saan säännöllisiä tuloja. Tämä uskoakseni lisäisi sijoittamisen viihdearvoa. On hauskempaa sijoittaa 2000 € (tai 2x1000 €) kuin 1000 €.

Näkisinkin, että puhtaasti euroja ajatellen osinkostrategia olisi huono suunnitelma, mutta kun rationaalisuuden piiriin ottaa myös sijoittamisen viihdearvon,  niin tilanne ei ehkä olekaan näin yksinkertainen. Rationaalisuutta ei mielestäni pidäkään ajatella liian mustavalkoisesti puhtaana rahan maksimointina, vaan rationaalista on maksimoida omaa onnellisuuttaan (tai kuten ekonomisti sanoisi hyötyä, utility).

Näinollen ehkäpä tämä harkitsemani sijoitusstrategia ei olekaan täysin epärationaalinen.



keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Aseta vain tavoitteita, joihin voit vaikuttaa

Kun katson ennustettani vuoden 2017 lopun varoilleni ja veloilleni, niin 100 000 € nettovarallisuuden saavuttaminen on todella lähellä. Alle tonnin lisäsäästöillä tuon maagisen rajan rikkomisen pitäisi olla mahdollista.

En kuitenkaan pidä mielekkäänä lisätä säästötahtia nykyisestä, koska vaikka kuinka kasvattaisin säästömääriä, niin epäsuotuisa markkinahintojen kehitys voi saada minut jäämään 100 000 € tavoitteesta. Vastaavasti nousumarkkina saattaa tehdä sen, että saavutan tuon maagisen nettovarallisuuden, vaikken saisikaan säästöön suunnittelemiani summia.

En pidä ollenkaan mielekkäänä asettaa tavoitteita, joiden toteutumiseen sattuma vaikuttaa liikaa. Tavoitteen saavuttamisen täytyy olla valtaosin olla riippuvainen siitä, millaisia päätöksiä tai toimenpiteitä minä teen, eikä siitä, mihin suuntaan tuuli sattuu puhaltamaan.

Minulle tavoitteen asettamisen tarkoituksena on auttaa minua saavuttamaan haluamani asia. Asetettu tavoite on tavallaan työkalu, joka auttaa minua haluamaani suuntaan. Kun tavoitteen saavuttaminen ei ole täysin vallassani, niin tuo työkalu on kuitenkin rikki. Rikkinäisenkin työkalun käyttäminen voi olla parempi kuin olla kokonaan käyttämättä apuvälineitä, mutta ehjä työkalu on parempi.

Siinä ei toisaalta ole mitään vikaa, että ihminen tavoittelee asiaa, joka ei ole täysin hänen käsissään, mutta tuolloinkin kannattaa miettiä, mikä tavoitteenasetanta vie sinne parhaiten. Jos esimerkiksi tavoitteena on saada ylennys töissä, niin ei mielestäni kannata lähestyä asiaa tuolla suoralla "Tavoitteenani on saada tänä vuonna ylennys". Paremmin toimii pilkkoa asia omissa käsissä oleviin osiin, jotka vievät kohti tuota varsinaista tavoitetta. Tavoitetilan saavuttamiseksi voi esimerkiksi päättää:

  • Pyrin selvittämään, mitä taitoja tavoittelemani työtehtävä edellyttä
  • Teen vähintään joka viikko (ja mielellään joka päivä) jotain, joka edistää tavoittelemani työtehtävän vaatimia taitoja
  • Pyrin parantamaan suhteitani niihin ihmisiin, jotka päättävät ylennyksistä tai vaikuttavat ylennettävien valintaan
  • Haen kaikkia vapautuvia sopivia paikkoja ja ilmaisen päättäjille tahtoni edetä urallani, minkä lisäksi kerron, mitä teen tämän eteen sopivaa paikkaa odottaessani.
Kun tavoitteet on asetettu näin konkreettisesti ja siten, että ne kaikki ovat omissa käsissä, on paljon helpompi saavuttaa varsinainen päätavoite, kuin liian putkinäköisesti maaliin tuijottamalla. Silloin keskittyy olennaiseen ja pois jää se tarpeeton stressi, jonka osin sattumanvaraisen ylennyksen saavuttamiselle asetettu mielivaltainen aikaraja asettaa. 

Jos minä esimerkiksi asettaisin tavoitteekseni 100 000 € nettovarallisuuden vuonna 2017, niin joutuisin helposti vuoden lopussa harmittelemaan epäonnistumistani, vaikka olisin tehnyt kaikkeni tavoitteen saavuttamiseksi. Parempi vaihtoehto on asettaa vuodelle säästötavoite tiedossa olevien tulojen mukaan, jolloin toteutuminen riippuu lähinnä siitä paljonko tuloistani kulutan elämiseen, mikä on täysin omissa käsissäni.

Tavoitteenasettamisen kanssa kannattaa pitää mielessä myös se, että onnistuneet tavoitteet parantavat itseluottamusta, kun taas epäonnistumisten yhteydessä itseluottamus kärsii. Haastavat tavoitteet myös parantavat itsetuntoa enemmän kuin helpot. Liian helpot tavoitteet saattavat toisaalta olla huono idea myös sen takia, että niiden tavoittamatta jääminen voi olla erittäin haitallista itseluottamukselle ja toisaalta niiden saavuttaminenkaan ei välttämättä tuo suurta hyötyä juuri sen helppouden takia. Ajattelutavaksi saattaa tulla "Minun pitää asettaa helppoja tavoitteita, koska parempaankaan en pysty", mikä ei tietenkään ole terveellistä.

Summa summarum: Kun asetat itsellesi tavoitteita, tee se siten, että 
  • Tavoitteen saavuttaminen on suurimmalta osin kiinni siitä, mitä sinä teet, eikä esim. sattumasta
  • Tavoite on sopivan haastava
  • Iso tavoite on jaettu pienempiin ison kuvan osatekijöihin.
Tällä tavalla isojen tavoitteiden saavuttamisen pitäisi olla helpompaa, minkä lisäksi elämä voi hyvinkin olla nautinnollisempaa.



perjantai 10. helmikuuta 2017

Säästöjen tilannekatsaus tammikuu 2017

Tammikuussa sain säästöön 2788 €. Varsin korkea säästösumma johtui pääosin siitä, että tammikuussa käytettiin vielä loppuvuodesta hankkimaani muutosverokorttia, jossa oli varsin matala veroprosentti. Tammikuun hyvän lukeman ansiosta ensimmäinen askel kohti vuoden 2017 tavoitettani (22 000 €) oli siis varsin reipas loikka. Tästä on hyvä jatkaa. Loppuvuonna pitäisi saada säästöön keskimäärin n. 1750 €/kk. Kova lukema, mutta mahdollinen.


Näitä säästövuosia alkaa nyt olla jo muutama takana, niin päätin, että on aika lisätä seurantaan myös kuvio kumulatiivisen säästömäärän kehityksestä. Kyse on siis siitä kuinka paljon olen yhteensä siirtänyt säästöön, eli kuvio ei huomioi arvonmuutoksia tai muita sijoitusten tuottoja, kuten osinkoja. Toisaalta, kuten olen aikaisemmin maininnutkin, nettovuokratulot se sisältää, mikä on toisaalta epäjohdonmukaisuus, mutta koska olen sitä jo käyttänyt pidemmän aikaa, en ole valmis siitä luopumaankaan.

Nyt kun kuviota katsoo, niin se tuli jotenkin itselleni yllätyksenä. Olen kyllä tiennyt, että olen saanut hyvin säästöön, mutta se kuinka paljon ja kuinka pienen lommon lyhyt työttömyyspätkäni teki, tulivat yllätyksenä, kun sitä katsoo visuaalisessa muodossa. Uusi kuvio lisäsi kyllä taas motivaatiota jatkaa valitsemallani tiellä!




lauantai 4. helmikuuta 2017

Kannustimet ja case Orava

Minä en oikein usko ihmisten hyvyyteen tai pahuuteen, vaan minä uskon, että ihmiset toimivat kannustimiensa mukaan. Esimerkiksi yrityksen johdon tehtävä on maksimoida omistajien etua, mutta jos omistajien ja johdon etu on ristiriidassa, niin lähtökohtaisesti uskon johdon valitsevan sen oman etunsa. Johto ei tosin välttämättä edes tajua tekevänsä sitä.

Esimerkiksi kun johtoa kiinnostaa kasvattaa yrityksen kokoa yrityskaupoilla (imperiumin rakentamista), niin se ei riskinsä takia usein ole kannattavaa (yrityskaupat tutkitusti pääsäntöisesti epäonnistuvat), mutta johdolle se on käytännössä aina kannattavaa, koska tuollaiset yrityskaupat ovat mielenkiintoista tekemistä, minkä lisäksi isomman yhtiön johtajana voi saada isompaa palkkaa ja enemmän arvostusta. Epäonnistumisen kustannukset puolestaan kaatuvat lähes kokonaan osakkeenomistajien harteille, kunhan yritysjohto ei ota liian isoa riskiä yhtiötä kasvattaessaan.

Entä miten Orava Asuntorahasto tähän liittyy? No Oravalta tuli eilen perjantaina tulosvaroitus, jonka mukaan se voi vuonna 2017 maksaa korkeintaan 0,12 € osinkoa, kun vuonna 2016 maksettiin neljä kertaa 0,27 € eli yhteensä 1,08 €. Jos on seurannut vain hätäisesti tehtyjä netti- ja lehtiartikkeleita parhaista osingonmaksajista, niin tämä osingonlasku saattoi tulla yllätyksenä, mutta meille, jotka olemme seuranneet Oravan toimintaperiaatteita tarkemmin, ilmoituksessa ei ollut mitään yllättävää. Oravan varsinainen liiketoiminta ei ole tainnut koko aikana tuottaa rahaa, jolla osingot voisi maksaa. Loppuvuodesta 2016 alkoi tulla myös uutisia, että Orava on joutunut käyttämään todella epätoivoisia keinoja rahoittaakseen osinkonsa.

Entä miten tähän on päädytty? No Oravassa johdon kannustimet ovat aina olleet omistajia vastaan. Ensinnäkin kun johtoon kuuluva henkilö on myymässä itse täysin omistamansa kiinteistön Oravalle (josta omistaa vain osan), niin haluaako hän ylihintaa vai alihintaa? Tietysti ylihintaa, mikä hyödyttää häntä enemmän. Ja kun hän kerran on molemmilla puolilla pöytää päättämässä myyntihinnasta, niin voidaan arvata, mihin hintaan päädytään.

Sen jälkeen Orava käyttää itse kehittämäänsä arviontijärjestelmää, jolla tästä kiinteistön ostosta kirjataan vielä voittoakin Oravan kirjanpitoon. Eli kaupasta, jonka johto haluaa tehdä ylihintaisena, halutaan väittää, että sen oikea arvo on vieläkin korkeampi. Ei oikein uskottavaa.

Oravan kiinteistöjen arviontijärjestelmän uskottavuutta syö myös se, että yhtiö ei ole käytännössä saanut myytyä asuntoja tuolla hintaa, vaikka yhtiön strategian mukaan asuntoja pitäisi myydä osinkojen rahoittamiseksi. Asuntoja ei kuitenkaan voida myydä halvemmallakaan, koska se romuttaisi Oravan arvostusmallin uskottavuuden (jos sellaista on). Ja arvostusmallia ei voi korjata, koska se romuttaisi yhtiön taseen ja tuloksen.

Entä sitten Oravan vuokratuotot? Tässä johto on tehnyt sellaisen järjestelyn, että heidän täysin omistamansa hallinointiyhtiö "hallinnoi" vuokra-asuntoja (palkkiota vastaan tietenkin), mihin käytännössä kaikki vuokratuotot sitten katoavatkin. Johdolla ei ole minkäänlaista kannustinta tehostaa kiinteistöjen hallinnoinnin kustannuksia, koska jokainen esimerkiksi kilpailuttamalla säästetty euro olisi pois heidän omasta taskustaan. Lisäksi hallinnointisopimus on muotoiltu siten, että johdon kannattaa pumpata ilmaa kiinteistöjen arvoihin, koska nuo virtuaalivoitotkin ovat mukana määrittelemässä tulossidonnaisen hallinnointipalkkion suuruutta. Jälleen kyseessä on kannustin, joka ohjaa johtoa toimimaan osakkeenomistajien etujen vastaisesti.

Oravan perustanut johto on myös alusta asti myynyt isolla kädellä omia Oravan osakkeitaan pienentäen näin omaa riskiään yhtiössä. Johdolla on siis ollut myös kannustin ylläpitää keinotekoisen korkeaa osinkoa, johon ei oikeasti ole varaa, jotta osakekurssi ei romahda ennen kuin oma positio on saatu pienennettyä riittävän pieneksi. Samasta syystä on haluttu näyttää isoa tulosta tekemällä virtuaalista voittoa ostamalla kiinteistöjä muka halvalla ja kirjaamalla ostohetkellä voitto "käypään arvoon" kirjaamisen kautta. Tulos ei ole todellista ja osinkoon ei oikeasti ole varaa, mutta yhtiöön hätäisesti tutustuneelle kaikki näyttää hyvältä.

Nyt kun osinkoa leikattiin rajusti, voisi osakkeen hinnan olettaa romahtavan nopeasti. Tämä ei toisaalta johtoa hirveästi haittaa, koska se voi edelleen hallinnointipalkkioiden kautta pumpata itselleen kiinteistöjen vuokratuotot, jättäen yhtiön omistajat nuolemaan näppejään. Se voi siis omistaa kiinteistöjen positiiviset nettorahavirrat (ennen hallinointipalkkiota) omistamatta kiinteistöjä muuten kuin välillisesti pienellä osuudella Oravasta.

Mikä sitten on Oravan nykyinen arvo? Jos Oravasta pitäisi saada 10 % osinkotuotto, niin nykyisellä 0,12 € ohjeistuksella arvoksi tulisi siis 1,20 €. Tämänhetkinen osakekurssihan on yli 5 €, joten laskuvaraa on. En kuitenkaan ostaisi Oravaa edes tuolla eurolla, ellen voisi samalla ostaa määräysvaltaa koko yhtiöstä. Niin kauan kuin yhtiötä johtavat ihmiset, joiden henkilökohtaiset intressit ovat näin pahasti yhtiön omistajia vastaan, ei yhtiön omistajana kannata mielestäni olla mistään hinnasta.

Yleisemminkin sijoituskohteita ja yhtiön johdon toimia arvioidessa kannattaa miettiä, minkä kannustimen ohjaamana johto toimii. Toimiiko se maksimoidakseen omistajien etua vai onko sillä joku oma lehmä ojassa.

Oravan tavoin kiinteistösektorilla toimivat Technopolis, Sponda ja Citycon ovat myös tehneet paljon kiinteistökauppoja ja käyttäneet osakeanteja näiden rahoittamiseksi. Onko nämä kaupat ja annit tehty osakkeenomistajien vai johdon etujen takia? Kasvattavatko ne yhtiön arvoa, vai ovatko ne vain mukavaa puuhasteltavaa johdolle, joka muuten joutuisi vain tuijottelemaan kalenteria ja odottamaan, että milloinkohan ne seuraavat vuokrat tulevat tilille? Tai odottaako johto oman tulotasonsa kasvavan isomman yrityksen myötä? En ole ihan vakuuttunut, että näitä kauppoja ollaan tehty osakkeenomistajat mielessä. Osakkeenomistajan etuna olisi usein ollut omien osakkeiden ostot, mutta sehän on tylsää, kun taas miljardiluokan yrityskauppa on jännittävää.

En siis usko, että johto on yleensä tietoisesti uhraamassa omistajia oman etunsa alttarilla, vaan luulen, että kyse on usein vain siitä, että he haluavat tuntea olonsa tärkeäksi ja täyttää päivänsä mielekkäällä tekemisellä. Samalla optimismissaan he unohtavat sen mahdollisuuden, että riski voi toteutua ja että riskin kustannus jää pääasiassa osakkeenomistajien harteille. (Tässä sanotusta poikkeuksena on toki Orava, jonka uskon toimineen täysin tietoisesti ja epärehellisesti, vaikkakaan ei todennäköisesti laittomasti.)

Haluankin haastaa kaikki tätä lukevat yritysjohtajat miettimään seuraavaa isoa siirtoa harkitessasi, että "Teenkö tätä nyt itseni vai osakkeenomistajien takia? Kuka saa hyödyt ja kuka kantaa riskin?"

Omistajien puolestaan haluaisin varmistavan, että yritysjohdon intressit ovat yhdenmukaiset osakkeenomistajien kanssa. Itse olen haaveillut järjestelmästä, jossa pörssiyhtiöiden pomoille annettaisiin vain joku pieni peruspohja palkkana ja kaikki tämän ylittävä osuus palkasta annettaisiin yhtiön osakkeina, joita ei saisi myydä esimerkiksi kymmeneen vuoteen. Tällä tavalla johdon kannattaisi aina miettiä yhtiön riskisyyttä ja tuloksentekokykyä pitkällä tähtäimellä, koska heidänkin riskinsä jatkuu myös sen jälkeen, kun heidän oma pestinsä päättyy.



sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Vuoden 2017 säästötavoite

Minulla on tällä kertaa ollut hieman vaikeuksia vuoden säästötavoitteen asettamisen kanssa. Varallisuustilanteeni alkaa olla varsin hyvä ja viihdyn työssänikin, joten paine säästämisen kanssa loistaa poissaolollaan. Olenkin joutunut miettimään, että löysäänkö painetta myös tavoitteenasettamisen kautta, vai lähdenkö tavoittelemaan kunnianhimoisempia lukuja. Käytännössä siis laitanko tavoitteeksi vuoden 2016 toteuman (20 000 €) vai jonkun kovemman luvun.

Löysemmän tavoitteen puolesta puhuisi muun muassa se, että vaimoni on haaveillut ulkomaanmatkasta, joka todennäköisesti tulee maksamaan tavallisia matkojamme enemmän. Helpommin tavoitettavalla tavoitteella matkalla ei tarvisi miettiä, että tähän se tavoitteen saavuttaminen nyt kaatui.

Tästä huolimatta tulevien kuukausien säästösummia koskevissa ennusteissa tuo 20 000 € vauhti yksinkertaisesti vaikuttaa liian löysältä. Näin ollen päätin laittaa siihen 10 %:n korotuksen, eli:

Vuonna 2017 tavoitteenani on laittaa säästöön 22 000 €

Tuon summan ei pitäisi olla liian helppo saavuttaa, niin se tekee ehkä tämän vuoden säästöprojektista hieman mielekkäämmän.

Sivutavoitteena aion myös pyrkiä siihen, että vuoden 2017 kulut olisivat pienemmät kuin vuoden 2016 kulut. Tämä johtuu siitä, että minusta tuntuu, että vuonna 2016 kuluissani oli hieman turhaa löysyyttä. Mitään merkittävää muutosta en kaipaa, mutta pienikin pudotus kelpaisi.

Toisena sivutavoitteena haluaisin jatkossa tehdä sijoituspäätökseni vahvempaan analyysiin perustuen. Tällä hetkellä sijoitukseni ovat aivan liikaa olleet fiilis-pohjalla tehtyjä päätöksiä ilman varsinaista tutustumista kyseisiin yhtiöihin. Yksi syy tälle on ollut se, että ne yhtiöt, joista olen analyysin tehnyt, ovat tuottaneet tulokseksi sen, että en ole halunnut kyseisiä yhtiöitä ostaa. Kun aikani ei yksinkertaisesti riitä jatkuvaan ja syvälliseen yritysten analyysiin, niin ostot ovat loppujen lopuksi perustuneet pinnalliseen analyysiin yhtiön arvostustasosta sekä analyytikoiden ennusteisiin tulevien vuosien tuloksista. Tai tekosyyhän tuo ajan riittämättömyys aina on. Todellisuudessahan aikaa riittää aina, mutta olen vain valinnut tehdä ajallani muuta. Jatkossa siis pyrin löytämään enemmän aikaa analyysille.

Näillä mennään vuoteen 2017.



sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Sijoitusten tuotot 2016

Vuoden 2016 kokonaistuotoksi (TWR) jäi 4,7 %. Vertailuindeksini S&P 500 TR puolestaan tuotti 12,0 %. Ei kovin kehuttava tulos siis.

Enemmän kuin vertailuindeksistä jääminen, minua harmittaa se, että ainakin silmämääräisesti salkkuni arvonmuuton näyttää menevän niin vahvasti indeksin mukana (muutaman alisuoriutujan vaikutusta lukuunottamatta), vaikka olen mielestäni pyrkinyt välttämään piiloindeksointia. Vielä hämmentävämpää korrelaatiossa yhdysvaltalaisen S&P 500-indeksin kanssa on siinä, että sijoituksistani vain pieni osa on siihen kuuluvissa yhtiöissä. Näin vahvalla yhdessä liikkumisella kannattaisi selvästikin sijoittaa vaan indeksirahastoihin. Varsinkin, kun olen jäänyt indeksille. Aion kuitenkin pysyä suorissa osakesijoituksissa, koska se on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin indeksisijoittaminen.

Salkkuni tuottojen vajauksesta taitaa iso osa mennä salkkuni isoimman sijoituksen Technopolisin piikkiin, joka on jatkanut alisuoriutumistaan tämänkin vuoden. En kuitenkaan tältä osin myönnä virhettäni, vaan uskon Technon arvostustason korjaavan ennemmin tai myöhemmin.

Toinen ongelmatapaus on ollut Deustche Bank. Sen euromääräinen merkitys oli varsinkin vuoden 2016 osalta suhteellisen pieni, mutta mainitsen sen erityisesti, koska sen osalta voin myöntää virheeni (toisin kuin muiden alisuoriutujien osalta). Aliarvioin sen, kuinka pitkiä ja kalliita DB:n oikeusriidat ovat, sekä sen, kuinka laajasti viallinen ja korruptoitunut kulttuuri DB:ssä on (vähintäänkin ollut) vallalla. Tästä suurin osa tappioista tuli jo ennen vuotta 2016, mutta ei se parempaankaan suuntaan kehittynyt tänä vuonna. Luovuin tästä positiosta 2016 aikana. Luopumisen takia tosin oli enemmänkin haluni muokata salkkuni riskiprofiilia kuin itse yhtiötä koskeva analyysi.

Vuoden 2016 aikana salkkuni sisältö ja riskiprofiili onkin muuttanut merkittävästi muotoaan. Alussa salkussa oli lainaa ja suhteellisesti enemmän riskisiä yhtiöitä (kuten DB). Nyt salkku on velaton ja sisältää lähinnä defensiivisiä osinkoyhtiöitä sekä pienellä painolla vähän muutakin. Salkussani on myös jo pidempään ollut suojauksena käänteistä S&P 500 ETF:ää, joka siis nousee, kun kurssit laskevat, ja laskee, kun kurssit nousevat. Tämän dollarikurssihan on luonnollisesti selvästi laskenut nousujen myötä, mutta dollarin vahvistumisen myötä tappio on melko pieni. Osaltaan tuo kuitenkin selittää sitä, miksi jäin indeksiltä. Suojausta sisältävän salkun on vaikea nousumarkkinassa pärjätä suojaamattomalle salkulle. Se on kuitenkin samalla tehnyt sen, että salkun volatiliteetti on murto-osan siitä, mitä se oli vuoden 2016 alussa.

Odotan jopa vähän innolla sitä romahdusta, joka tulee ennemmin tai myöhemmin, jotta näen kuinka hyvin salkkuni oikeasti pitää puolensa huonoina aikoina. Trumpin valinnan olisin odottanut aloittavan ainakin lyhytaikaisen dipin, jonka aikana olisin saattanut luopua suojauksesta, kun kerran salkkuni on nyt velaton ja riskiprofiililtaan paremmin laskumarkkinaan sopiva. Näin ei kuitenkaan tällä kertaa käynyt. Ennemmin tai myöhemmin sen romahduksen täytyy kuitenkin tulla. Trumpin tuhlaileva tyyli saattaa kuitenkin lykätä sitä romahdusta vuodella tai parilla.

En toisaalta aio romahduksen pelon estää minua ostamasta osakkeita. Pyrin vaan valitsemaan sellaisia osakkeita, joiden ajattelen pitävän pintansa huonoinakin aikoina. Lakkaan siis täysin metsästämästä kovimpia nousijoita ja keskityn turvallisuuteen. Ahneuden aika on mielestäni vasta silloin, kun löytyy enemmän oikeasti halpoja osakkeita.

Positiivisena puolena vuoden 2016 tuotoista on vielä sanottava se, että sain loppuvuodesta lisättyä merkittäviä määriä rahaa salkkuuni, minkä johdosta Trumpin valinnan jälkeisessä nousussa oli mukana huomattavasti isompi salkku kuin alkuvuoden laskuissa. Näin ollen euromääräisesti vuosi 2016 oli ihan mukava, vaikka prosentuaalisesti sillä ei kehuskella voikaan.



torstai 19. tammikuuta 2017

Rahat ovat paremmassa turvassa osakkeissa kuin tilillä

Eli menin sitten hukkaamaan luotto-/pankkikorttini. Onnekseni löytäjä taisi olla rehellinen ihminen, koska puhelimeeni tuli viesti kortin mitätöinnistä kadonneeksi ilmoittamisen johdosta ennen kuin edes huomasin kortin kadonneen. Tilillä ei näy ylimääräisiä tapahtumia, joten asia ei tainnut tulla uuden kortin hintaa kalliimmaksi. Onnekseni minulla on vielä vanhan pankkini kortti, joten päivittäisasioinninkaan kanssa ei pitäisi olla ongelmia odotellessani uuden kortin saapumista.

Yllättävän rauhallisesti otin kortin katoamisen. Tililläni oli muutama sata euroa ja luottokortilla oli pari tonnia limiittiä jäljellä, joten yli 2500 € menetys ei oikein ollut mahdollinen ja noinkin suuri menetys oli uskoakseni epätodennäköinen. Harmittaisihan sitä pienikin menetys, mutta edes maksimimäärän menettäminen ei merkittävästi vaikuttaisi talouteeni. Käytännössä se olisi tarkoittanut reilun kuukauden säästöjen menettämistä.

Tilanne olisi toinen, jos olisin kerännyt tilille kuukausien menoja vastaavaa määrää rahaa "hätävarana". Tuolloin epärehellinen kortin poimija olisi voinut esimerkiksi lähimaksua käyttäen lypsää tilin tyhjäksi. Nyt, kun pidän tiliä suht tyhjänä, niin vahinko olisi jäänyt pieneksi.

Luottopuolta olisi toki voinut käyttää paljon pahemmin hyväksi, mutta netistä tavaraa tilaamalla jättää aika pahan paperijäljen kortin väärinkäyttäjän jäljille. Lisäksi eikös siinä kysytä laskutusosoitteen postinumeroa varmennuksena, joten pelkällä kortilla ei välttämättä pysty tilaamaan asioita netistä? Ostan niin harvoin mitään netistä, etten ole oikein varma, miten tuo toimii. Luottopuolella myös käsittääkseni luottoyhtiö ottaa helpommin väärinkäytökset vahingokseen, kun taas perus debit-puolella pankki yleensä pistää vahingot kortinhaltijan vahingoksi. En tosin tästäkään ole yhtään varma.

Tärkein varojeni turva oli kuitenkin mielestäni siinä, että valtaosa varallisuudestani on muualla kuin pankkitilillä. Osakkeita on todella vaikea kenenkään epärehellisen viedä minulta. Vaikka joku saisi tietää Nordnetin tai Seligsonin tunnukseni, niin hän ei voisi kuin myydä osakkeet ja siirtää rahat omalle pankkitililleni, joten hän tarvisi vielä tunnukset pankkiinikin saadakseen rahat itselleen. Lisäksi hän joutuisi odottamaan vähintään päivän rahojen siirtymistä Nordnetistä tai Seligsonista pankkitilille.

Vaikka pankissa olevat rahat olisivat eri tilillä kuin mihin pankkikortti on liitetty, niin teoriassa on esimerkiksi mahdollista, että joku kävelee valtakirjan kanssa pankkiin ja nostaa tilin tyhjäksi. Tämä tietysti edellyttää, ettei pankin henkilöstö ole hereillä ja huomaa epäilyttävää nostoa, mutta kyllähän niitä huolimattomia työntekijöitä on pankissakin. On varmasti monia muitakin tapoja viedä hätävaraksi tarkoitetut rahat.

Väittäisin jopa, että mitä vaikeampi joku omaisuus on muuttaa rahaksi, sitä paremmassa turvassa se on. Omistamiani asunto-osakkeita on esimerkiksi vaikea viedä minulta, koska ne ovat turvassa pankin holvissa lainojeni vakuutena.

No joka tapauksessa tällä kertaa taisin selvitä säikähdyksellä. Pitää olla jatkossa tarkempi.