tiistai 19. syyskuuta 2017

Säästötavoitteestani

Edellisessä kirjoituksessani nimimerkki Kajahtaa kommentoi seuraavasti:

"Tuollainen 22k€/vuosi on aika tiukka tahti. Tosin itsellä lähes sama tavoite, mutta ainoastaan nämä kaksi ensimmäistä vuotta (olen myöhäisherännyt säästäjä) jonka jälkeen ajattelin laittaa kympin per vuosi. Eli aloitus vähän tiukemmin jotta saa kirittyä kiinni ja totuteltua siihen, ettei kaikkea laiteta leveäksi. Oliko sinulla pysyvästi tuo tavoite, vuodeksi, toistaiseksi vai miten olet asiaa ajatellut."

Olin jo vastaamassa kommenttiin, mutta koin tämän olevan ehkä yleisemminkin kiinnostava asia, joten en halunnutkaan piilottaa vastaustani kommenttiosioon.

Minä en oikeastaan pidä noita säästötavoitteitani enää varsinaisina tavoitteina. Ne ovat nykyään enemmänkin ennusteita vuoden säästöluvuista. Minulla nimittäin tulot ja menot ovat lähtökohtaisia erillisiä toisistaan, eli sen mitä tienaan, ei pitäisi vaikuttaa siihen mitä kulutan. Ennustan ensin, mitä tienaan ja sitten, mitä odotan kuluttavani, ja näiden erotuksesta syntyy säästö"tavoitteeni".

Syynä sille, miksi en pidä tuota enää varsinaisena tavoitteena, on siinä, ettei minulla ole oikein syytä säästää suuremmin. Tiedän olevani taloudellisesti riippumaton suhteellisen nopeasti ja tiedän olevani miljonääri hyvissä ajoin ennen eläkeikää. Nuo asiat eivät ole tavoitteitani vaan ne ovat mielessäni jo varmoja asioita, eikä minulle ole niin väliä, mikä tarkalleen ottaen on se vuosi, kun ne toteutuvat.

Edes tulotasoni ei ole minulle enää erityisen tärkeä. Voisin varmasti tienata paremminkin, mutta nykyiselläänkin saan säästöön enemmän kuin tarpeeksi. Tärkeämpää on pitää kulut kurissa. Ei niinkään säästömäärien maksimoimiseksi vaan pitääkseni huolta, ettei taloudelliseen riippumattomuuteen vaadittava sijoitusten määrä kasva liikaa kulutustason nousun myötä. Lähtökohtaisesti turha kulutus ei ole ollut kohdallani ongelma, mutta on tässä selvästi ollut merkkejä kukkaron nyörien löystymisestä. Säästötavoite auttaa osaltaan pitämään kuluja kurissa, kun liian suuret lipsahdukset näkyvät heti tavoitteesta jäämisenä.

Vastauksena alkuperäiseen kysymykseen säästötavoitteeni ei ole vain väliaikainen tavoite, jota ajattelisin myöhemmin löysentäväni, vaan odotan vuosi vuodelta laittavani säästöön enemmän ja enemmän. Tämä johtuu siitä, että odotan tulojeni kasvavan enemmän kuin menojeni. Minulla on nimittäin nähdäkseni potentiaalia vahvaan tulojen kasvuun ja toisaalta minulla ei ole mitään tarvetta tai halua kasvattaa kulujani nykyisestä. Näin ollen tulevaisuudessa voinen säästää enemmän kuin nykyään.

En osaa edes kuvitella, miten voisin yhtäkkiä alkaa kuluttaa vaikka kymppitonnin enemmän vuodessa kuin nykyään.



2 kommenttia:

  1. Säästötahdin tiukkuushan johtuu paljolti tuloista. Sun tuloilla se on suht helppoa tuo 22000 vuodessa, itse saisin säästää koko palkan mikäli tuohon pyrkisin :) toisaalta taas ite pienistä tuloisani säästelen aika kivuttomasti 500 e, joku toinen samantuloinen, ehkäpä yh tai kalliilla paikkakunnalla elävä, pitäisi tätäkin mahdottomana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tulot on vain yksi osa yhtälöä. Moni minua paljon enemmän tienaava ei pysty säästämään yhtään, vaan jopa velkaantuu lisää joka kuukausi.

      Ja se, mitä joku pitää mahdottomana, on täysin eri asia kuin se, mikä oikeasti on mahdotonta.

      Ja en sanoisi, että minun tuloilla on helppoa saada tuo 22 000 € vuodessa. Tai onhan se minulle helppoa, mutta useimmat keskituloiset eivät ole valmiita elämään pienituloisen kulutustasolla, mikä tekee tuon säästämisen heille vaikeaksi, vaikka tienaisivat saman tai enemmän.

      Ja sitten on vielä se fakta, että jos olisin siirtynyt aikaisemmin työelämään yliopiston sijasta, niin olisin voinut ehkä saada pienemmät tulot ja siten vähemmän säästöön per vuosi, mutta kun niitä vuosia olisi ollut se n. 10 enemmän, niin tuottojen kanssa olisin tänä päivänä paljon rikkaampi kuin olen nyt kohtuullisen hyvien tulojen ja säästömäärien kanssa.

      Poista